Eilen posti toi odotettun lupapäätöksen. ELY-keskukselta haettava tieliittymälupa nimittäin meni vihdoin läpi alkuperäisen suunnitelman mukaan.
Lupapäätös tuli postissa!
Tieliittymälupaan tarvittavat liitteet hakemuslomakkeen kylkeen olivat
- liittymän paikka kartalla (1:20 000)
- ote kunnassa vahvistetusta asema-, yleis- tai osayleiskaavasta tai sen luonnoksesta (meillä yleiskaava)
- selvitys muista tieyhteyden järjestämismahdollisuuksista kiinteistölle
- asemapiirros tai vastaava kiinteistöä koskeva suunnitelma, josta ilmenee liittymän tarkka sijainti
- liittymän paikan merkitseminen maastoon
Lupahakemuksen käsittelyajaksi arvioidaan verkkosivuilla noin neljä viikkoa. Meidän tapauksessa luvan saanti venähti viikolla. Tämä johtui pitkälti siitä, että ELY-keskukselta tuli lisäpyyntöjä joihin emme ehtineet reagoida haluamallamme vauhdilla.
Yksi lisäpyynnöistä liittyi siihen, että ELY-keskusta piti kuulla yhtenä naapurina. Tämä ei siis liittynyt tieliittymähakemukseen vaan rakennuslupaan. Jopa kunnan rakennustarkastaja ihmetteli käytäntöä. Teimme kuitenkin mitä virasto vaati ja saimme ELYltä lausunnon. Lausunnon keskeisin sisältö oli se, ettei tontin rajalle saa laittaa pensaita tai aitaa näkyvyyden ja tieturvallisuuden vuoksi. Tässä lausunnossa annettiin myös jo vihiä siitä, ettei alunperäinen suunnitelmamme tieliittymän paikasta olisi hyvä vaan se pitäisi siirtää 25 metriä etelään päin. Lisäksi he totesivat suhtautuvan kielteisesti hule- ja puhdistettujen jätevesien ohjaamisesta maantien sivuojaan. Loppukädessä tästä asiasta kuitenkin päättää kunta rakennusluvassa.
Tieliittymä joudutaan tekemään tonttimme maastonmuotojen sekä alueen nopeusrajoitusten vuoksi naapuritontin kautta. Naapuritontilla on tästä rasite, mutta kyseinen rasite maanmittauslaitoksen papereissa on vain tontin nurkassa. ELY-keskuksen vaade tieliittymän siirtämisestä etelään päin (tässä tapauksessa eteenpäin naapurin tontilla) olisi pidentänyt tierasitetta. Ahdistus alkoi hiipimään tässä kohtaa jo, että joudummeko maksamaan 25 metriä ylimääräistä tietä sekä pyytämään naapureilta suostumuksen tierasitteen pidentämiseksi. Minkäköhänlainen soppa tästäkin vielä syntyisi.
Onneksi luimme lausuntoa vielä kertaalleen. ”Yksityisten teiden liittymät maanteihin – Lupa-asioiden käsittely, TIEH 2100050-7 mukaan liittymisnäkemän vähimmäispituus 60 km/h mitoitusnopeudella on 130 metriä (100 m).” Olimme suunnitelleet liittymän 100 metrin mukaan, mutta nyt vaade oli 130 metriä. Mistä se oikein tuli? Ja mitä ihmettä tuo 100 m suluissa tarkoitti? Etsimme netistä oppaan ja sieltä selvisi, että ”Poikkeuksellisia arvoja voidaan käyttää kohtuuttomien haittojen tai kustannuksien välttämiseksi.” Kukakohan sen kohtuullisuudenkin tässä kohtaa määrittää. Todettiin, että ylimääräiset 25 metria tulisi maksamaan meille 2500-3000 € lisää sekä naapurin tontin arvo alenisi tästä varmasti. Lisäksi joutuisimme rekisteröimään maanmittauslaitokselle uuden rasitteen ja se veisi aikaa sekä rahaa. Ilmeisesti tämä riitti. Saimme pitää alkuperäisen suunnitelmamme. Nyt luvasta puuttui enää naapurien kirjallinen hyväksyntä liittymän paikasta sekä tienkäytön oikeudesta. Se meillä jo olikin, mutta vain suullisena. Kirjallinen pyyntö siis vielä naapurilta ja suostumuksen toimitus ELY-keskukselle. Kolme päivää tästä lupa oli myönnetty.
Monosilla 