Olimme suunnitelleet alusta asti taloon kunnallista vesijohtovettä. Ajatus lähti oikeastaan vain siitä, että tiesimme veden kulkevan jossain lähimaastossa. Jostain syystä ajatus omasta porakaivosta ei tullut edes mieleen. Vaikka se on juurikin sitä omavaraisuutta, johon pyrimme tällä hankkeella.
Jollain tasolla kai sitä ajatteli, että kunnan vesijohtoverkkoon pitää liittyä, kun se on saatavilla. Näin ei kuitenkaan ole, koska kunnalla ei ole tarjota jätevesiverkkoa alueella.
Suunnitelmat, asemapiirrokset ja muut piirrettiin vesiliittymä mielessä, mutta tulimme toisiin tuumiin kun kävimme työmaalla maanrakentaja kandidaatin kanssa. Rahaa kuluisi tuhottomasti pelkästään liittymän tuomisella tontin laitaan ja siitä vielä sitten talolle. Tämän lisäksi tulisi alittaa maantie, hakea toimenpidelupa ELY-keskukselta, maksaa siitä lisää ja hoitaa kunnolliset liikennemerkit yms. Alkoi ahdistaa.
Kaivon paikka!
Otin muutamat tarjoukset porakaivon tekijöiltä ja hinnat kuulostivat kohtuullisilta. Jo 2500 €:lla voi saada porakaivon. Tähän vielä päälle kunnollinen pumppu. Kaivon pystyy lisäksi sijoittaa hyvin lähelle teknistä tilaa, jolloin putkivetojen tuonti lyhenee kummasti!
Rannikkoseuduilla porakaivojen ongelmana on kuitenkin radon, rauta ja joskus jopa suola. Myös samea vesi saattaa olla haittana omassa porakaivossa. Tammisaarelainen porakaivon tekijä kuitenkin totesi, ettei näe näitä ongelmiksi meidän tontilla. Samea vesi johtuu useimmiten pintavesistä, jotka valuvat hiushalkeamaa pitkin kaivoon. Se on kuitenkin korjattavissa ja radonista pääsee eroon hyvällä pumpulla. Porakaivosta otetaan myös vesinäyte, jolla voidaan varmistaa veden laatu. Kustannukset pyörivät noin 300-400 eurossa.
Kävin tänään viemässä vielä korjatut asemapiirrokset kuntaan porakaivo muutoksen kanssa. Nyt pitäisi rakennuslupa olla paketissa ja se olisi tarkoitus käsitellä ensi viikolla.
Monosilla 
Yksi kommentti artikkeliin ”Kunnallinen vesi vai oma porakaivo?”