Tuliko lupa?

Viimeiset päivät ovat olleet aika työn täytteisiä niin omassa arjessa ja töissä, mutta myös talohommissa. Sähköpostia on lähetelty yhteen jos toiseenkin osoitteeseen. Isoja päätöksiä pitäisi vihdoin lyödä lukkoon. Keskiviikkona aletaan kuopsuttamaan maata ja tekemään tontille tietä.

Työntäyteiset päivät aiheuttavat myös jonkin verran pihinää ja puhinaa milloin mistäkin rööristä. Stressi nousee pintaan näinä hetkinä, kun pitäisi amatöörinä olla ekspertti ja osata kysyä asiat oikealla tavalla, oikeilla nimillä ja tarvittavassa laajuudessa. Milloin pihisen minä ja milloin Mikko.

Tänään päivä venähti vähän turhan pitkäksi kaupungissa ja matkusteltiin yhdessä junalla maaseudulle vasta puoli yhdeksän junalla. Tämä tarkoitti sitä, että oltiin puoli kymmeneltä vasta postilaatikolla pilkko pimeässä syys illassa. Ja se pahuksen postilaatikko ei päättänyt taas avautua. Ärräpäät lensi, milloin kokeilin minä, milloin Mikko, milloin käännettiin avainta ja hakattiin laatikkoa. Meinasin luovuttaa, mutta ehdotin vielä, että otetaan kuva luukusta, josko näkisi, että onko siellä ylipäätänsä mitään. Sisältö näytti kutkuttavalta, ”voisiko tuo käsin kirjoitettu kirje olla…..OLLA SE!” Muutama rynkytys laatikkoa kohtaan ja plim, laatikko oli auki. Ja keneltäs muultakaan posti oli, kuin Siuntion kunnalta.

Uskaltaisko avata vai ei!?

Uskaltaisko avata vai ei!?

Kirje oli paksu. Eikös sitä sanota, että paksu kirje tarkoittaa hyviä uutisia? No tämä totisesti oli sitä! Lupapaperit ovat nyt leimattu ja ehdot määritelty. Nyt sitten vain projektissa eteenpäin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s