Sisustusarkkitehti apuun

Tapasimme kolme viikkoa sitten sisustusarkkitehti Joanna Laajiston. Olimme painineet viime kuukaudet raskaassa sarjassa sisustusmateriaalivalintojen kanssa ja mielipiteet alkoivat olla kasassa. Meillä oli paljon ajatuksia ja kaipasimme ammattilaista auttamaan meitä tekemään siitä toimivan kokonaisuuden. Joannan tyylissä on paljon samaa, mistä me pidämme, jonka takia valinta tuntui kovin luontevalta.

Joanna ei pääasiallisesti tee henkilöasiakkaille suunnittelutöitä, mutta poikkeuksiakin toki on. Hän ehdotti suorilta käsin sitä, että hän tekisi meille vain konsultaatiota sen sijaan, että meille tehtäisiin sisustussuunnitelma ja visualisoinnit mittapiirroksineen. Meillä kun omat suunnitelmat olivat jo kovin pitkällä eikä visualisointia tahi mittapiirroksia tarvita. Mikolla kun on tuo taito hyppysissään.

Testipalat kuivumassa

Testipalat kuivumassa

Joanna antoi kotiläksyksi, että keräämme suunnittelemamme materiaalimallit kasaan ja teemme tarvittavat pintakäsittelyt ennen konsultointi/brainstorming sessiota, jolloin lyömme materiaalivalinnat lukkoon. Uskon että joitain muutoksia tulee vielä matkan varrella, kun materiaalin sekä luonnonvalon näkee tilassa. Jotkut materiaalivalinnat olisivat kuitenkin nyt ”lopullisia”. Näistä hyvänä esimerkkinä lattiamateriaalit, joissa rakenne ratkaisee.

Savirappauskokeiluja.

Savirappauskokeiluja.

Palettimme pyörii puun eri sävyjen, harmaan ja valkoisen ympärillä. Myös keltainen esiintyy pieninä väripilkkuina sisustuksessamme (esim. Skannon Bomba tuoli). Ensisijaisesti olemme miettineet, että materiaaleina olisi  valkoinen laatta, kuusilankku, kuusivaneri, savimaali katossa sekä savirappaus seinissä. Savirappaus jäi mieliimme syksyn olkirakenne episodin jälkeen. Erityisesti sen ekologinen ja elämänlaatua parantavat seikat jäivät kytemään ajatuksiimme. Kuusilankkua olemme miettineet käsiteltävän suovalla tai lipeällä, sekä öljyllä. Lipeällä on mahdollisuus harmaannuttaa puun syitä ja oksakohtia, öljyllä onnistuu puun sävytys ja suopa taas antaa puun pintaan kuuran (kts. ylemmän kuvan vasemman yläkulman kaksi mallipalaa).

Joulu tuli aikaisin tänä vuonna.

Joulu tuli aikaisin tänä vuonna.

Toissa viikonloppu oli täynnä testimateriaalipalasten hakua sekä käsittelyä. Perjantaina haimme Natural Building Companystä savirappaukseen muutamia eri sävyjä. Smartpostiin oli tipahtanut kuusilankuista mallikappaleet Domus Classicalta. Tilasimme samalla erää myös pussin rautavihtrilliä ulkoverhoilutesteihin. Domus Classica suositteli kuusilankun käsittelyyn Conwoyn tuotteita (öljyt, suopa ja lipeä), joita heillä oli vain isoissa kanistereissa. Testailuihimme olisi riittänyt hyvin pienempikin pönikkä, joten päädyimme tilaamaan ne suoraan Conwoylta.  Rautakaupasta haimme puukuitulevyä savirappauksen pohjalle sekä kuusivaneria, joihin testaamme samat käsittelyt, mitä lattialankkuihin. Rautakaupoista lähti matkaan myös laattamalleja. Materiaaleja ja ideoita kerättiin vielä myöhemmin Mrs. Livingstonelta sekä ABL-laatoista.

Mrs. Livingstonella ideoita kannettiin pöytään yksi toisensa jälkeen.

Mrs. Livingstonella ideoita kannettiin pöytään yksi toisensa jälkeen.

Tänään keräsimme testipalamme matkaan, lähetimme suunnittelijalle kasan ruutukaappauksia 3D-mallistamme sekä inspiraatiokuvistamme ja suuntasimme kohti Helsinkiä. Brainstorming session tuloksista hieman lisää tuonnempana.

Paletin kasausta ABL-laatoissa.

Paletin kasausta ABL-laatoissa.

Meille tulee vettä!

Kello soi tänä aamuna normaalia aikaisemmin. Saatiin eilen illalla soitto, että kaivon poraus olisi sitten huomenna. Mistä lie työmiehet saaavatkaan voimansa herätä töihin aina kuudeksi? Puoli kahdeksan aikaan alkoi sarastamaan, jolloin päätettiin siirtyä tontille katsomaan pääseekö poraaja paikalle. Saavuttiin tontille peräkanaa kuormurin kanssa.

Tässä pora matkalla ylös. Lyhin, mutta haastavin reitti kohteeseen. Mallikkaasti nousi.

Tässä pora matkalla ylös. Lyhin, mutta haastavin reitti kohteeseen. Mallikkaasti nousi.

Sitten hommiin! Ensin kauko-ohjattava pora siirrettiin paikoilleen ja sen jälkeen kuorma-auto tuotiin tontille. Niin poran mahduttaminen oikealle paikalle, kuin myös rekan ajo oli taitoa vaativaa sorttia. Maassa oli noin 5 cm sohjoinen lumikerros, johon ei aura eikä toisaalta hiekoituskaan olisi auttanut. Ykkösellä pääsivät kumpainenkin aparaatti paikoilleen, vaikka poran tapauksessa mahtuminen oli vain senteistä kiinni.

Porausta 70 metriin asti, noin 2-3 tuntia.

Porausta 70 metriin asti, noin 2-3 tuntia.

Porakaivon meille tuli poraamaan Tammisaarelainen Max’s Energy. Ollaan tykätty käyttää aina mahdollisuuksien mukaan paikallisia tai lähikuntalaisten palveluita rakennustyömaalla mikäli suinkin vain mahdollista.

Vettä tulee! Aikamoinen porausjätös myös.

Vettä tulee! Aikamoinen porausjätös myös.

Kaivo porattiin kallioon, mutta toisin kuten oltiin epäilty, emme tarvinneet kaivolle painehalkaisua lainkaan. Olimme saaneet suositteluita, että kaivo pitäisi porata 100-120 metriin asti, mutta jo kartoitustilanteessa yrityksen omistaja Max sanoi, että 70 metriä riittää vallan mainiosti. Ja jos ei, niin porataan sitten lisää tai painehalkaistaan. Lopputulema, 70 metrin kaivo. Kaivo täyttyy 66 litraa minuutissa eli 4000 l tunnissa. Tällä kastelee hyvin kasvimaankin.

Kiik-kaa! Alasmeno olikin sitten haasteellisempaa. Pahemmilta vauriolta säästyttiin, vain sähköputki sai hieman ryttyä kylkeen, mutta se korjattavissa.

Kiik-kaa! Alasmeno olikin sitten haasteellisempaa. Pahemmilta vauriolta säästyttiin, vain sähköputki sai hieman ryttyä kylkeen, mutta se korjattavissa.

Nyt annamme kaivon levätä noin kuukauden päivät, jonka jälkeen teetämme vedestä vielä analyysin. Samalla voisimme kartoittaa pumppuja kaivoon. Päätöksen tosin jätämme vasta analyysin jälkeen.

Hattu päälle. Kaivo valmis!

Hattu päälle. Kaivo valmis!

Aikaisempaa pohdintaa kunnallisesta vedestä ja porakaivon valinnasta voi lukea täältä.

Emmekö saakkaan lankkulattiaa?

kuusilattia_01

Tuulipuun kuusilankkulattia. (Kuva Tuulipuu)

Tähän astisista suunnitteluhaasteista hankalimmaksi on osoittanut lankkulattian rakenne. Me ollaan ihasteltu Passiivipuutalon kuusilankkulattiaa siitä asti kun rakennusprojekti on ollut vireillä. Lankut ovat Tuulipuun sahaamia, ja niitä saa joko suoraan tekijältä tai Domus Classican  kautta.

Joulun alla aloimme käymään läpi talon pintamateriaalivalintoja. Rakennesuunnittelijamme piirroksista huomasimme, että lattiamateriaalille oli piirretty vain 20 mm varaus, joka tarkoittaisi perusparkettia, -laattaa tai -laminaattia. Heräsikin kysymys saammeko pitkään toivelistalla olleen 33 mm paksun lankkulattian, mahdollisin alusrakeiteineen, mahtumaan sille suunniteltuun tilaan.

Siitä alkoikin sitten selvitysrumba, kuinka lankkulattia saataisiin asennettua. Kaikien mielestä parhaiten asiaa olisi osannut neuvoa lattian asentaja tai lattiamateriaalin toimittaja. Ongelma tässä yhtälössä on tietenkin se, että kuusilankku tulee suoraan sahalta ja lattia on tarkoitus asentaa itse, eikä välissä ole toimittajaa joka osaisi olla asiantuntijana.

Lankkulattian ja lattialämmityksen yhteensovittaminen

Kysyimme kuitenkin neuvoa Tuulipuulta, sekä muutamalta asentajalta. Kysyimme näkemystä myös lattialämmitysasentajilta, arkkitehdiltämme, vastaavalta mestarilta sekä rakennesuunnitelijaltamme.  Tiedustelukierroksella tuli vastaan lähinnä ristiriitaisia toteamuksia. Lankku on tavallista paksumpi lattiamateriaali, ja moni taho suhtautui siihen aluksi varauksella ja varoitellen.

Kaiken kaikkiaan ongelman ydin pyörii suunnilleen näiden rajoitteiden ympärillä:

  • lankku: puu toimii eristenä, joka hidastaa ja estää sen alla olevan lattialämmityksen lämmön siirtymistä huoneilmaan; puukerroksen tulisi olla mahdollisimman ohut.
  • pintamateriaalivaraus: meidän rakennuspiirustuksii oli merkattu 20mm pintamateriaalivaraus, eli isoja koolauksia ei voida tehdä. Noin 50mm paksu lattia koolauksineen saadaan vielä mahtumaan.
  • betoni: miten kiinnitämme koolauksen tai lankut betoniin? vaihtoehdot pyörivät liiman, ruuvien ja kelluvan rakenteen ympärillä, lisäksi pitä huomioida höyrynsulku.
  • lattialämmitys: lattialämmitysputket olisi edullisin ja helpoin asentaa pintalaatan valuun, mutta se poissulkee tavat joissa lattiaan pitäisi porata reikiä. Kalliimpana vaihtoehtona on asentaa lämmitysputket lämmönsiirtolevyin pintalaatan päälle.
  • puu elää: suosituin asennus lankkulattialle on kiinnittää se ponteista ruuvein. Se mahdollistaa yksittäisten lankkujen elämisen ja helpottaa korjaamista.
  • lankku ja laatta: meillä tulossa samaan tilaan niin lankkua kuin laattaa. Lattioiden taso tulisi saada samaksi, koska materiaalien väliin tulee puskusauma.

Puu on kohtuullisen hyvä eriste ja tavallista paksumpi lattia on vaativampi lattialämmityksen kannalta. Lattialämmityksen kiertovesi joudutaan säätämään normaalia lämpimämmälle, jotta huoneeseen johtuu tarpeeksi lämpöä paksun lattian läpi. Tämä pitää ottaa huomioon lattialämmitysuunnittelussa. Paksu lattia aiheuttaa myös sen, että huoneen lämpö vaihtuu hitaammin, noin muutaman päivän viiveellä.

Lankkujen asennus betonin päälle tuotti myös pään vaivaa. Monen vastaus asennukseen oli, että ensin betonin päälle asennettaisiin koolaus ja lankut laitettaisiin siihen kiinni. Seuraaksi selvisi, että ilma toimii lisäeristeenä. Jos lattialämmitys on pintalaatan sisällä, niin sen päällä oleviin kerroksiin ei sais jäädä ilmataskuja. Jos lattia asennetaan koolauksen päälle, se käytännössä tarkoittaa, että lattialämmitys on myös nostettava koolauksen päälle lämmönsiirtoleivyin.

Jokainen asennustapa on meidän tapauksessa tavalla tai toisella kompromissi. Jokaisella oli kannattajansa ja aina löytyi joku joka oli ehdottomasti jotain tapaa vastaan. Yhteistä vastauksissa oli, että: ”kyllä noita on tehty ja kyllä siihen joku ratkaisu löytyy.”

Kolme vaihtoehtoista ratkaisua

Loppumetreille pääsi kolme asennustapaa:

lattiatyypit

  1. vaneri (kelluva tai liimattu), lankkujen kiinnitys ruuveilla vaneriin
    • lattialämmityksen asentaminen helposti pintalaattaan
    • lankut pääsee elämään hyvin kun ovat kiinnitetty ruuvein
    • ongelmana paksu puurakenne (45-55 mm), voi olla jopa liian paksu
  2. koolaus kiinnitettynä betoniin ruuvein, lämmönsiirtolevyt, lankkujen kiinnitys ruuveilla koolaukseen
    • monen tekijän suosittelema
    • etuna lämmönsiirto lähellä lakkuja, reagoi nopeasti
    • työläs tehdä, lisämateriaalit nostaa kustannuksia noin 40 % vrt. pelkät lankut
  3. kelluva toisiinsa liimattut lankut
    • lattialämmityksen asentaminen helposti pintalaattaan
    • ohut rakenne
    • koko lattia elää yhtenä laattana (se on suuren suuri liimaapuu!), saattaa olla ongelmallinen

Kaksi ensimmäistä tuli vastaan Dinesen loistavasta asennusoppaasta (ohje löytyy Products > Douglas > Installation). Yhtenä karsiutuneena vaihtoehtona oli myös lankkujen liimaaminen suoraan betonin, mutta vastaava mestari tyrmäsi sen suoriltaan: puu ei pääse kunnolla elämään (vaikka kiinnitykseen olisikin käytetty elastista liimaa) ja lattiaa on aika mahdoton korjata paikallisesti esim. punaviinin kaatumisen takia.

Viimeisen asennustavan bongasimme Musta Ovi -blogista, ja se on tällä hetkellä myös meidän valinta. Tuollainen kelluva lattia on kuulemman työläs asentaa, mutta eipä nuo muutkaan ihan itsekseen tule.

Mutta kyllä, lattialämmitys ja lankkulattia voidaan saada toimimaan yhteen. Tämän salapoliisityön päätteeksi tekisi mieli melkein kirjoittaa kirja aiheesta: ”Lankkulattia ja lattialämmitys omakotitalossa.” Tosin eipä tässä vielä lukemista enempää lattian tekemisestä tiedä. Katsotaan sitten syssymmällä kun saadaan laudat lattiaan ja vähän käyttökokemusta.

Puumerkki rakennustarkastajalta

Tänään tavattiin rakennustarkastajaa tontilla sijaintikatselmuksen merkeissä. Sivurakennusten perustukset ovat rakennettu hieman alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, koska kallio tuli vastaan maatöitä tehtäessä. Tontillahan tehtiin louhintaa, mutta muutamasta kohdasta oltiin oltu liian optimistisia ja vasta maatöiden aikaan huomattiin, että putkivedoille ei vain jää tarpeeksi tilaa.

Tärkeimpänä tarkastaja piti sitä, että naapuritontille olisi rakennuksista vaadittava etäisyys. Olemme kuulleet kauhutarinoita, missä rakennustarkastaja on saattanut vaatia taloja siirrettävän, koska niiden paikka on ollut esimerkiksi puoli metriä ohi suunnitelmien. Näin mm. nykyiselle naapurillemme oli käynyt edellisen asuntonsa autotallin kanssa.

Meitä mietitytti talojen keskenäiset etäisyydet ja palo-osastointi. Talojen siirto aiheutti sen että sauna ei ollutkaan 8 metrin päässä päätalosta, niin kuin asemakaavassa oli piirretty. Olimme luonnollisesti huolissamme, että tämä takia meidän täytyisi tehdä rakennusten välille lisä palo-osastointi, joka kasvattaisi kustannuksia. Rakennustarkastaja kuitenkin kertoi, että talojen ollessa samaa käyttötarkoitusta ja paloluokkaa, ne katsotaan ikäänkuin samaksi rakennukseksi, jolloin ylimääräisiä palo-osastointia ei talojen välille tarvitse tehdä.

Puumerkki siis tuli! Seuraava käynti onkin sitten runkokatselmuksen aikoihin.

Päätösten aika

Aloitimme vuoden 2015 puhisten tarjouspyyntölomakkeen ja tiedostojen kanssa. Pystytysporukalle olisi P-I-A-N saatava tarjouspyynnöt menemään, jos yhtään kuvittelemme asuvan ensi jouluna uudessa kodissa. Vastaavan mestarin kanssa treffattiin loppiaisaamuna ja käytiin urakkaohjelma vielä läpi. Kaksitoista sivua tekstiä, ehtoja, rajoja ja sen semmoisia. Onneksi pohja oli olemassa, mutta silti tätä oltiin väkerretty jo ennen joulua, eikä vieläkään ollut valmista.

Palaverin jälkeen homma oli kuitenkin loppumetreillä. Tämän lisäksi pitäisi kerätä vielä pohjapiirrustukset, rakennepiirrustukset sekä tehdä piirros urakkarajasta. Vastaava lupasi lisätä pakettiin työturvallisuussuunnitelman, asiakirjaluettelon, urakkatarjouksen ja urakkatarjouspyyntölomakkeen. Me kasasimme kylkeen neljätoista sivua liitteitä (lähinnä arkkitehti ja rakennesuunnittelijan piirroksia).

Lista liitteistä.

Lista liitteistä.

Meidän pystytysurakka käsittää talon suojaan säältä ulkoverhouksineen (ei käsittelyä). Tämän lisäksi pyydämme erillisurakoina väliseinien sekä seinien levytyksen. LVIS-urakat pidämme tyystin erillään, kuin myös lattiavalun tekemisen. Itse olemme tekemässä pintoja mahdollisimman paljon.

Tarjoukset lähtivät 12 eri urakoitsijalle. Kolmelta saimme lopun viimein tarjoukset. Muutama sanoi suoraan, ettei ehdi. Loput eivät edes viitsineet vastata.

Vaikka kuvittelimmekin olevan todella hyvin valmistautuneita tarjouspyynnön kanssa, jouduimme vielä täydentämään tietoja useaan otteeseen. Päädyimme myös poistamaan tarjouksesta pellityksen, sillä sen arviointi oli monille kovin hankalaa. Tai se olisi nostanut urakkahintaa kohtuuttomasti.

Hintoja saa vielä hetken pyöritellä ja miettiä plussia ja miinuksia. Yksi tarjoajista taitaa tippua kuitenkin jo heti kättelystä pelistä pois. Tarjous oli nimittäin tuplasti kalliimpi, kuin keskimmäinen tarjous.

Torstaina käydään tapaamassa kunnan rakennustarkastajaa tontilla. Hän mittaa vielä talojen paikat ja sen jälkeen palaveerataan vastaavan kanssa ja teemme strategian pystytysporukan tapaamisiin.

Pian tehdään päätöksiä!