Raksaviikko nr 2 debriefing

Maanantain 23.3. saldo

Maanantain 23.3. saldo

Pystytysviikko kaksi hurahti vauhdilla. Mikko lähti Kööpenhaminaan työmatkalle ja minä jäin hoitamaan huushollia. Talon kannalta se ei juurikaan vaatinut kuin työmaalla käyntiä päivittäin. Kävin tsekkaamassa roskikset sekä napsimassa muutamia namipaloja Mikolle katseltavaksi. Ja hyvä niin. Päivittäin tapahtui nimittäin huimaa edistymistä pystytyksessä. Loppuviikkoa kohden oikein odotti, että pääsee katsomaan mitä tontilla on tapahtunut.

Päätalon runkokin alkaa rakentua tiistaina 24.3.

Päätalon runkokin alkaa rakentua tiistaina 24.3.

Meidän projekti on ollut virallisesti käynnissä elokuusta lähtien, jolloin tontti siirtyi kokonaisuudessaan meille. Tämän jälkeen tontilla on tullut käytyä aina silloin tällöin; palaveeraamassa, tekemässä puusavottaa ja välillä ihan hommiakin. Tämmöinen päivittäin käynti tuntuu aivan vieraalta, mutta on hyvä pikkuhiljaa virittäytyä siihen tosiseikkaan, että tämä tontti ja maisema on se, mitä päivittäin tulemme katsomaan. Edelleen se tuntuu kovin vieraalta, käytännössä katsoen vain työmaalta.

Keskiviikkona 25.3.

Keskiviikkona 25.3.

Edellisellä viikolla alkanut autotallin pystytys jatkui koko viikon, mutta viikon aikana myös päätalon runko alkoi nousta vauhdilla. Pääsin vihdoin tutustumaan meidän eteiseen, pantryyn ja keittiöön. Katselin tiskipöydäntausikkunasta maisemia ja hätkähdin sitä, että totta tosiaan, suunnittelimme asuntoomme istumaikkunan! Sekin alkoi ottamaan jo muotoaan tämän raksaviikon aikana.

Torstaina 26.3.

Torstaina 26.3.

Tämä viikko valokuvien napsimisen lisäksi on ennen kaikkea on ollut minulle puutarhailu viikko, vaikka takatalvi aina välillä yrittikin koetella. Alkuviikosta sain huhtikuun kylvökset siemenlautalleni kellumaan ja torstaina kävin kevätmessuilla hakemassa inspiraatiota. Olihan siellä messukeskuksessa Oma Koti -messutkin, mutta ne eivät tarjonneet meille oikein mitään uutta tai tarpeellista. Matkaan lähti dahlian juurakkoja ja muutama siemenpussi Hyötykasviyhdistykseltä.

Viikon lopputilanne perjantai 27.3.

Viikon lopputilanne perjantai 27.3.

Viikonvaihde kuluikin Annalassa, Hyötyskasviyhdistyksen tiloissa, Permakulttuurikurssin merkeissä. Siitä ehkä lisää, kun pääsen itse puutarhan kimppuun. Nyt pistän käteni ja juurakot multaan!

Detalji istumaikkunan rungosta.

Istumaikkunasta detalji

Lankkulattia ja lattialämmitys, osa 3

Viimeisenä tarkastellaan puulattian elämistä. Puun elämiseen vaikuttaa pääasiallisesti kosteus. Yleensä puun elämisen yhtedessä puhutaan suhteellisesta kostudesta ja puun kosteusprosentista.

Suhteellinen kosteus ilmoitetaan muodossa RH% (relative humidity). 100 % suhteellinen kosteus tarkoitaa kastepistettä tietyssä lämpötilassa, joten suhteellisen kosteuden yhteydessä usein mainitaan lämpötila, jossa kosteus on mitattu. Jos ilman absoluuttinen kosteus pysyy samana (mistään ei tule tilaan lisää kosteutta), ja lämpötilaa nostetaan, suhteellinen kosteus pienenee. Talvisin suhteellinen kosteus lattian lähellä on pienempi, koska lattia on lämpimämpi kuin huoneilma.

Puun kosteus ilmoitetaan yleensä muodossa MC% (moisture content). Puun kosteus määritellään puussa olevan veden määrä suhteessa kuivan puun massaan. Tuoreen puun kosteus on noin 28 %, ja erikoiskuivan lattialaudan tai -lankun 8-10 %.

Lattialämmitteisessä talossa suhteellinen kosteus vaihtelee vuoden aikana 40 %, talven RH 20 %:sta kesän RH 60 %:iin. Laudan kosteus MC% vaihtelee tuolla välillä 3,5-11 %. Kun lauta tai lankku on asennettu suositellussa RH 40 %, kutistuu puu vuoden kuivimpana aikana 0,7 % ja turpoaa kosteimpana aikana 0,6 %. Eli se tarkoittaa, että lauta elää 10-13 mm metriä kohden vuoden aikana. Lauta elää eniten leveyssuunnassa. Pitkittäissuuntainen eläminen on suunnilleen 10 kertaa vähemmän kuin leveyssuuntainen, eli noin 1 mm/m.

Lautapinnan maksimilämpötilaksi suositellaan liiallisen kuivumisen ja miellyttävän käyttömukavuuden takia 27-30 °C. Liiallinen kuivuminen johtuu siitä, että korkeamman lämmön vuoksi suhteellinen kosteus lattian pinnassa laskee.

Lautalattia tulisi asentaa laudan kosteuden ollessa MC 8 %, käytännössä se tarkoittaa ilman suhteellista kosteuttua RH 40 %. Tällöin asennettu lauta kutistuu ja turpoaa suunnilleen saman verran. Lautalattia eläminen on suurinta ensimmäisen vuoden (talven) aikana. Sen jälkeen lattian eläminen tasaantuu. Lattian elämistä voi rajoittaa talvella ilmankostuttimella.

Parketti-tyyppiset lautalattiat, joissa rakenteena on ristiinliimattu puu, elää paljon vähemmän, leveys eläminen on lähemmäksi puun pituussuuntaista elämistä.

Mitenkä tämä kaikki sitten vaikuttaa meidän aikasemmin pohtimiin rakenteisiin?

Ponteista yhteenliimattua lattia

Yhteenliimattu lattia elää kokonaisena kenttänä. Lattialle pitää jättää seinän viereen kutistumisvaraa 0,35 % leveydestä ja turpoamatilaa 0,3 % leveydestä. Meillä levein lattia on 4,75 m, jolloin turpoamatilaa pitäisi olla 14,25 mm ja kutistumisvaraa 16,63 mm. Eli varmuuden vuoksi seinän viereen jäisi 2 cm rako ja jalkalistan pitäisi olla ainakin 4 cm leveä. Kelluvassa lattiassa on tärkeää olla jalkalistat lattian kupristumisen takia.

Screen Shot 2015-03-22 at 17.21.01

Jalkalistan kokoa ja turpoamisvaraa voisi ehkä kikkailla jättämällä seinänlevytys lattian alareunasta vajaaksi, jolloin sinne voisi saada 13 mm lisäelämisvaraa, mutta jalkalistan pitäisi silti olla noin 3 cm leveä.

Yhtenä kenttänä elävän lattian kanssa voi tulla ongelmia. Lattia elää lämpötilaerojen vuoksi eri kohdissa erilailla, kuten esimerkiksi ikkunat ja tulisija. Tämä saattaa esiintyä mm. lankkujen halkeiluna. Muuten ponteista liimattu lattia ei rakoile.

Ruuveilla alustaan kiinnitetty lattia

Ruuveilla kiinnittäessä noin puolet elämisestä esiintyy rakoina, ja loput elämisestä puskee lautoja yhteen, jolloin ne liikkuvat hieman ja kuormittavat kiinnitysruuveja tai nauloja. Tämä puskeminen aiheuttaa ajan myötä lattian löystymisen, joka ilmenee käyttäjälle mm. lattian narinana.

Aikaisemmin todettiin, että lauta kutistuu 0,7 % asennuksesta talven kuivimpaan aikaan. Eli 90 mm leveässä laudassa kutistuminen sekä suurimpien rakojen koko on 0,63 mm ja 250 mm leveässä lankussa 1,75 mm. Käytännössä rakoilu on paljon yksilöllisempää, esim. lauta joka kupristuu hieman kuivuessaan saattaa peittää raon tai lauta joka on aavistuksen kiero saattaa rakoilla paljon enemmän.

Alustaan kiinnittäessä kehotetaan jättämään liikkumavaraa reunoille 7-10 mm.

Yhteenveto

Alla tämän hetkiset päivitetyt vaihtoehdot. Joissain vaihtoehdoissa lankku on muuttunut lautaan, jotta rajoitukset saadaa täytettyä. Vaihtoehdot 2 ja 3 voidaan tehdä 33 mm lankustakin.

Screen Shot 2015-03-21 at 20.10.12

Yhteenliimatun rakenteen kanssa huolena on oikeastaa lattian eläminen eri tavalla eri kohdissa ison tilan takia. Leveät jalkalistat on ärsyttäviä, mutta toteutettavissa. Lattia tulee tasaille ja tukevalle pintalaatalle, jolloin mahdollisuutena on käyttää joko 33 mm paksua lankkua tai ohuempaa 20 mm lautaa, koska lattian tukevuus ei ole laudan paksuudesta kiinni. Ohuempi lauta olisi lämmityksen kannalta parempi.

Ruuveilla vaneriin kiinnittäessä huolena on rakenteen paksuus, varsinkin kun joissain ohjeissa sanotaan, että vanerin pitäisi olla ainakin 15 mm paksua. 35 mm rakenne alkaa olla jo liian paksu lattialämmityksen kannalta (33 mm on jo himpun liian paksu).

Koolauksen päälle asennettu lattia on varma valinta. Aikaisemmin luulin, että koko lattialämmitys pitäisi tehdä joko pintalaatan päälle tai sisään. Vastaan tuli kuitenkin Uudenmaan Raksakimpan kautta projekti jossa laatoitettussa lattiassa lämmitys oli pintalaatassa ja lautalattian kohdalla koolauksessa lämmönsiirtolevyin.

Ykkös vaihtoehtona on edelleen ponteista liimattu kelluva rakenne ja plan B:nä koolaukseen kiinnitetty rakenne. Lattiamateriaali Tuulipuun kuusilankku tai –lauta (löytyy kattolauta nimellä).

Aikaisemmat artikkelit aiheesta:


Lähteenä pääasiassa Matti Poussan dippatyö ja Trägolv på golvvärme:

Ensimmäisen ”oikean” raksaviikon debriefing

Alajuoksut  asennettuina 17.3.2015. Vihdoinkin edistystä tontilla!

Alajuoksut asennettuina 17.3.2015. Vihdoinkin edistystä tontilla!

Ensimmäinen viikko on nyt takana. Pystytystarjouksesta olin ymmärtänyt, että tällä viikolla tontille olisi saapumassa vasta tavaraa, mutta mukavaksi positiiviseksi yllätykseksi talojen alajuoksuja sekä autotallin osalta myös pystypalkkeja oli havaittavissa viikon jälkeen.

Autotallin runko perjantai aamuna 20.3.2015

Autotallin runko perjantai aamuna 20.3.2015

Osa teistä lukioista on seurannut meidän viikonlopun puhteita jo Facebookin kautta. Päätimme perustaa Facebookkiin oman sivun, aina kun ei tänne blogin puolelle kaikkea pientä edistysaskelta tule raportoitua. Myös kaikki uusimmat blogipostit tulee Facebookin kautta julkaistua, jos haluaa pysyä menossa mukana.

Autotallin runko sunnuntaina 22.3.2015

Autotallin runko perjantai-iltana 22.3.2015

Facebookista seuranneet tietävätkin, että aloittelimme tänä viikonloppuna puusavottaa, joka tulee muuten kestämään aika tovin! Hidasta puuhaa on reilun puolen hehtaarin kokoisella tontilla liikutella puutavaraa paikasta toiseen. Päivän mittaan tulee myös aikalailla nousua, sillä tontin korkeusero tienlaidasta taloille on 10 metriä.

Mukavaa, että saatiin Jaakko auttamaan. Puut liikkuivat paljon nopeammin saman pituisten kantajien kesken.

Mukavaa, että saatiin Jaakko auttamaan. Puut liikkuivat paljon nopeammin saman pituisten kantajien kesken. Kiitos!

Lauantaina saatiin apumieheksi ystävämme Jaakko, jonka kanssa punnerrettiin viime syksynä kaatamia puita tienlaidasta tulevan saunamme taakse. Minä en niitä puita jaksanut kantaa, joten minun puhteiksi jäikin sitten puista karsittujen risujen ja oksien kanto. Ei ollut muuten kevyttä puuhaa sekään! Muutama iso puunrunko pistettiin myös pölleiksi ja kuljetettiin päätalon tasolta saunan taakse.

Päivän pöllisaldo!

Päivän pöllisaldo! Näyttää pieneltä työltä, muttei sitä todellakaan ole.

Pelkästään pöllien liikuttelu , näiltä kevyiltä pojanklopeilta, vaati innovaatista otetta työhön!

Pelkästään puun runkojen liikuttelu vaati näiltä kevyiltä pojanklopeilta innovaatista otetta työhön!

Tienlaitaa komistaa vielä jonkin verran risuja ja lehtiä. Seuraavaksi ostoslistalle lisätään haravoita, kottikärryt sekä oksasilppuri. Suosituksia otetaan kaikista edeltämainituista vastaan. Mietinnässä on ollut Makitan tai Bochin oksasilppurit. Kottikärryistä pohdiskellaan, että pitäisikö ostaa vaan perus kottikärryt vai investoida Sarjalaitteen kottareihin, jotka ovat TM Rakennusmaailman 4/2013 rakentajan kottikärryjen testivoittaja.

Viikonlopun saavutukseni, kasa risuja!

Viikonlopun saavutukseni, kasa risuja!

Viikonlopun askareita

Kevät alkaa tosiaan nostaa päätään. Ihanaa kun aamuisin saa herätä lämpimän auringon paisteeseen ja ensimmäiset taimetkin tekevät jo sirkkalehtiä ikkunalaudalla. Myös raksalla on nyt totisesti muutoksen aika, kun talvilevolta on aika pikkuhiljaa herätä. Kuluvana ja edellisenä viikonloppuna olemmekin valmistautuneet pystytysurakoitsijan tuloon.

Viime viikonloppuna pääsimme vihdoin viemään viime syksyn rakennusjätettä (pääasiallisesti styroksia) kaatopaikalle. Asiaa on hidastanut pelkästään se, ettei meidän autossa ole ollut peräkoukkua. Nyt on sekin asia hoidossa, kun vaihdoimme pienen city-automme (Fiat Pandan) tänne maaseudun ralliradoille soveltuvaan nelivetoon. Äidiltäni kävimme lainaamassa peräkärryn ja kaksi kuormallista styrokseja lähti Munkkaan jäteasemalle. Kustannukset tosin yllättivät. Toinen kuormista maksoi huimat 12 € ja toinen alle kymmenen euroa. Ei todellakaan pidä pihtailla roskien viemistä tontilta. Meillähän toki olisi lähempänäkin, Kirkkonummella, HSY:n jätepiste, mutta heillä ei ole vakaa ja näin ollen peräkärryllinen rakennusjätettä maksaa 42 euroa riippumatta sisällöstä tai sen painosta. Säästettiin siis juuri 62 euroa. Inkoon jäteasemalla jätesäkin hinta oli muistaakseni 7 euron hujakoilla.  Tällä kertaa säkkejä oli yli 20, joten ei olisi sekään ollut halpa vaihtoehto. Meistä taitaa tulla Munkkaan vakiasiakkaita.

Sekajätteelle oma paikka.

Sekajätteelle oma paikka.

Tänä viikonloppuna ollaan hankittu tontille rakennusaikaisen sekajätteen keräystä helpottavia 240 litran jäteastioita. Tällä hetkellä K-Raudoissa nuo jäteastiat olivat hyvässä tarjouksessa nimittäin ne maksoivat jopa vähemmän kuin 100 litraa pienemmät astiat. Hintaa jäteastioille tuli 42 €/kpl. Totesimme, että tässä vaiheessa on hyvä investoida hyviin ja vedeltä suojaan saataviin jäteastioihin, kuin ruveta rakentamaan omia. Lisäksi totesimme tarvitsevamme näitä kaikkia kolmea myös myöhemmin asuessamme talossa (yksi jätekatokseen, yksi verstaaseen puutavaralle ja yksi puutarhaan oksasilpun säilöntään). Jäteastioihin laminoimme selkeät Sekajäte tekstit, jottei jäisi epäselväksi mitä niihin kuuluu laittaa.

Rautakauppareissulta mukaan tarttui myös puutavaraa. Päätimme rakentaa yhden motin kokoisen kevytrakenteisen puukehikon tontilla kaadettujen puiden pinoamiseen. Rakennelma päätettiin käsitellä myös testimielessä rautavihtrillillä. Osaksi sen tähden, että näkisimme kuinka rautavihtrilli harmaannuttaa puuta, mutta toisaalta myös siksi, että se suojaisi rakennelmaa homeelta ja lahoamiselta. Tuskin tähän rakennelmaan kovin montaa kalikkaa mahtuu, mutta teemme sitten useamman sitä mukaan, kun niitä tarvitaan.

Ensimmäinen prototyyppi kehikosta puutavaralle.

Ensimmäinen prototyyppi kehikosta puutavaralle.

Eilinen kaunis kevätpäivä oli mukava viettää tontilla. Aluksi hirvitti lähteä tontille, vaikka aurinko paistoikin. Auto oli nimittäin aivan jääkylmä ja tuulilasi piti jopa skrapata. Tontille saavuttaessa tilanne oli kuitenkin toinen. Oli todella lämmin! Ja aikamme huhkimisen jälkeen oli jo pakko ottaa takkia pois! Purimme syksyllä päätalon päälle laitetun suojapeitteen pois ja lapioimme ontelolaattojen päälle keräntyneen veden/jään pois kostuttamatta enää lisää rakennetta. Päivän aikana betoni ehti pintakuivaa jo miltei kokonaan. Tontilla olleet putket ja kaivot sekä ylimääräiset styroksit kasattiin pois rakennusten luota ja muutenkin suunnittelimme hieman tulevaa puusavottaa. Mukava päästä vähän rehkimään tontille, vaikka emme saaneetkaan itse taloon nähden mitään konkreettista tehtyä.

Pressujen alta kuoriutui meidän koto.

Pressujen alta kuoriutui meidän koto.

Työmaan perustamiseen liittyen olimme myös pyytäneet maanrakentajaamme tekemään sorapatjan nosturia varten kasvimaan alueelle. Viime viikonlopulla saimme myös rakennusaikaisen huussin tontille. Enää puuttuu työturvallisuuteen liittyvät seikat, jotka vastaava mestarimme lupasi toimittaa. Pystytysporukka, tervetuloa töihin!

Lankkulattia ja lattialämmitys, osa 2

Screen Shot 2015-03-15 at 12.45.10

Lankkulattiahaaste jäi vielä kaivelemaan insinöörinvikaista mieltä. Erityisesti siinä jäi kaivelemaan lattialämmitys ja puulattian eläminen. Googlettamalla tuli vastaan kasa hyviä linkkejä. Erityisesti Matti Poussan dippatyö: ”Lämmitetty massiivihavupuulattia”. Työ on tosi kattava, ja kyllä siinä menikin muutama ilta sitä kun sitä yritti ymmärtää.

Lattialämmitys

Lattialämmityksen perusajatus on, että lattiaa lämmittämällä saadaan lämmitettyä huoneilma. Nykyisten eristysvaatimusten mukaan rakennettujen omakotitalojen lämmöntarve on noin 30-50 W/m². Lämmön tuottamiseksi lattialämmitetyn lattian pintalämpötila tulee olla 23–25 °C, kun huonelämpötila on 20 °C.

Lattian lämmittäminen alkaa lattialämmityskaapeleissa kulkevasta vedestä, josta lämpö johtuu ensin pintalaattaan ja askeläänieristeen kautta lankkuihin. Lankku, askeläänieriste ja vähäinen ilma välissä ovat kaikki eristeitä, jotka vastustavat lämmön johtumista.

Eri materiaaleilla on omat lämmönjohtavuus kertoimensa, jotka on esitetty muodossa W/m°C tai W/mK. Materiaalin lämmön johtumisen vastus on: d/λ, jossa d on materiaalin paksuus metreinä, ja λ (lamda) on materiaalin lämmönjohtavuus. Eli paksumpi materiaali vastustaa lämmön johtumista enemmän.

Tp = Tel – (R1 + R2 + R3 …) * Tel

tai (tästä on myöhemmin hyötyä):

Tp = (1 – (R1 + R2 + R3 …)) * Tel

missä:
Tp = lattian pintalämpötila °C
Tel = lämpöelementin pintalämpötila °C
Rn = lattiamateriaalikerroksien lämmönvastukset

Jos vesikiertoinen lattialämmitys on asennettu pintalaatan sisälle, katsotaan koko pintalaatta lämmönlähteeksi. Poussa ei ota suoraan kantaa miten pintalaatan lämpötila voidaan laskea lämmitysveden lämpötilasta. Mittausesimerkeistä voidaan kuitenkin havainnoida, että pintalaatan lämpötila on noin 85-90 % veden lämpötilasta.

Lämmönvastukset lasketaan jokaiselle materiaalikerrokselle erikseen ja summataan yhteen. Kun vertailin Poussan lopputyön mittaustuloksia laskennallisiin arvoihin huomasin, että lähes kaikissa mittauksissa oli noin 0,11-0,13 kokoinen virhe vastuksen määrässä. Uskon, että ilma pitää ottaa huomioon ainakin kelluvan lattiarakenteen kanssa, ohuen ilmakerroksen lämmönvastus on nimittäin 0,11.

Ja sitten vihdoin laskentaesimerkkiin! 45 °C lattialämmitysvesi, 2 mm (0,002 m) askeläänieristys, 33 mm (0,033 m) kuusilankku, asennettu kelluvana.

Tel = 45 °C * 85 % = 38,35 °C.
ilman lämmönvastus = 0,11 m²°C/W
askeläänieristeen lämmönvastus = 0,002 m / 0,04 W/m°C = 0,05 m²°C/W
lankun lämmönvastus = 0,033 m / 0,12 W/m°C = 0,275 m²°C/W

Tp = 38,25 °C * (1 – (0,11 + 0,05 + 0,275)) m²°C/W
Tp = 21,61 °C

Eli tuolla saisi lämmitetyä huoneilman noin 16,5 °C, joka on aika vähän. Oikeastaan haluamme tietää mikä olisi lattialämmityksen kiertoveden lämpötila, jotta saisimme huoneen lämpötilan 20 °C. Se kertoo paremmin onko rakenne mahdollinen. Elementin lämpötilan voi laskea näin:

Tel = Tp / (1 – (R1 + R2 + R3 …))

Ja jos otetaan huomioon, että lämmityselementin lämpö on 85 % (0,85) lämmitysveden lämpötilasta, saadaan:

Tvesi = Tp / (1 – (R1 + R2 + R3 …)) / 0,85
Tvesi = 25 °C / (1 – (0,11 + 0,05 + 0,275)) m²°C/W / 0,85
Tvesi = 52,06 °C

Vähän korkea. Löysin maininnan, että maksimi veden kiertolämpötila olisi 50 °C. Aikaisempaa kaavaa solveltaen  saadaan lattian pintalämpötilaksi 24,01 °C, jolloin huone ilma olisi 19 °C, joka riittänee.

Muita huomioon otettavia asioita

Monien lattiamateriaalien yhteydessä on mainittu, että niiden maksimi sallittu pintalämpötila on 27 °C. Puulattioissa korkeampi lämpötila aiheuttaa liikaa kuivumista, ja laattojen kohdalla se on lämpötila, jonka jälkeen laattojen pinta on jalalle epämukava.

Muutamissa lattialämmitys asennusohjeissa mainitaan lattiamateriaalin maksimi paksuudeksi 28 tai 30 mm, jolloin aikasemman kaavan mukaisesti lämmitys veden lämpötila on aika lailla 50 °C.
Tvesi = 25 °C / (1 – (0,11 + 0,05 + 0,23)) m²°C/W / 0,85
Tvesi = 49,85 °C

Ruotsalaisen ohjeistuksen mukaan tuo 50 °C olisi lämmitysveden maksimi, mutta en löytänyt tietoa onko tuo 50 °C jotenkin kriittinen lämpötila esim. varaajan kannalta. Ohjeiden mukaan lattialämmitysputket kestävät jatkuvaa lämpötilaa 60-70 °C, riippuen valmistajasta. Asennusohjeiden mukaan perinteisessä lämmityksessä (tarkoittaisiko sitten pattereita) kiertävä vesi on 55 °C, ja lattialämmityksessä tavoite olisi 30-40 °C.

Mitä suurempi lämpötila, sitä enemmän lämpöä menee harakoille (tai myyrille). Sama lämmönjohtumisen kaava pätee möys lattiasta alaspäin, tosin sinne suuntaan on yleensä paljon paremmat eristeet kuin puulankku. Alas mennessään lämpö ei tule huonetta lämmittämään vaan se lämmittää talon alapuolta. Kun kiertoveden lämpötila on 30 °C, häviö on luokkaa 4W/m2, 45 °C veden lämpötilalla häviö on noin 7 W/m², kun 55 °C se on lähes 9 W/m².

Vertailukohdaksi laattalattian pintamateriaalin lämmönjohtavuus on 1,20 W/m°C, jolloin 10mm laatan vastus on 0,008 m2°C/W. Koska laattaa asennettaessa ei jää ilmarakoa,

Tvesi = 25 °C / (1 – (0,008)) m²°C/W / 0,85 = 29,65 °C

Tuolloin häviö on vain 4,2 W/m2. Lattialaatan hyvä lämmön johtavuus tarkoittaa myös sitä, että se tuntuu lämmittämättömänä kylmältä.

Yhteenveto

Kyllä lattialämmitys ja lankkulattia yhteen soppii!

Koitetaan tähdätä noin 30 mm rakenteeseen. Vaihtoehdot olisivat silloin 33 mm lankku ponteista liimattuna, tai lauta 20 mm ja veneri 12 mm -rakenne.

Meillä lämmönlähden talvisin on vesitakka, josta 25 % lämmöstä säteilee huoneeseen. Jos takka tuottaa 15 kW tehoa, niin se tarkoittaa 3,75 kW suoraan huoneeseen tai noin 30 W per neliö. Tämä lämpö ei tietenkään jakaannu tasaisesti koko huoneistoon, vaan lämmittänee pääasiassa olohuonetta ja keittiötä. Meillä on tapana nukkua viileässä, noin 15-18 °C, joten epätasainen lämmönjakautuminen ei meidan tapauksessa ole ongelma.

Lautalattia vaihtoehtona taitaa kaiken kaikkiaan olla fiiliskysymys. Jos haluaa lämmityksen kannalta tehokkaamman ratkaisun, niin laatta tai ohuempi parkettimainen vaihtoehto olisi varmaan tehokas. Ekologisuus ja hiilijanajälki on aika hankalaa arvioida. Siihen kun vaikuttaa niin materiaalin valmistaminen, sen aiheuttamat kulut talon energiankäyttöön, sekä lopuksi materiaalin kierrättäminen talon elinkaren päätteeksi.

Me ehdottomasti haluttiin kuusilattia. Voi olla, että lankku vaihtuu vielä lautaan. Seuraavaksi vielä vähän pohdintaa puun elämisestä, niin eiköhän tämä lattia pohdinta ole sitten siinä.


Lähteenä pääasiassa Matti Poussan dippatyö. ”Trägolv på golvvärme” on loistava opus, löysin sattumalta sen englanniksi tätä kirjoittaessa. Tässä muita käteviä linkkejä: