Raksaviikko 33 debriefing

 

12096020_1479207609051996_210359238007708355_n

Lasikuistin lasit syynissä. Aluksi tila vähän pieneni ja nyt se alkaa tuntua jo isolta. Hieno tila siitä tulee, kelpaa kasvatella kasveja keväisin.

Viikon kohokohtana meillä oli lasiverannan ikkunoiden asennus. Näiden lasien paikalle laittoa oltiin odoteltu kauan, vaikka toki ei niin polttavasti, kuin itse rakennusten ikkunoita. Oli jännä, miten tila johon oli tottunut katoksena, muuttuikin yhtäkkiä suljetuksi tilaksi. Katos ei ollutkaan enään avara, vaan siitä tuli koppi. Toisaalta se on kuitenkin koppi joka aukeaa kahteen suuntaan lattiasta kattoon olevin ikkunoin. Viimeinenkin soppi talosta on nyt muodostunut ja voimme todella tunnustella, kummoiselta se koti nyt tuntuu.

12189638_1479155175723906_3785267462831772355_n

Aina jännittää kuin isoja ikkunoita liikutellaan. Sinne ne kaikki paikalleen saatiin.

Timpureiden viimeiset sisäpuoliset työt taidettiin tehdä tällä viikolla pois, kun autotallin loputkin seinät saatiin villotettua ja levytettyä. Työt olivat jääneet aiemmin kesken sen vuoksi, että lasikuistin ikkulasit olivat olleet tuon seinän edessä odottamassa asennuksia. Niitähän ei kaksi miestä noin vaan siirtele. Kun lasikuistin ikkunat saatiin aiemmin viikolla asennettua, saatiin nyt tämäkin homma siis koitokseen. Ulkopuolisia verhoustöitä edistettiin saunan vilpolan katon verhoilulla.

12190062_1479207625718661_150932580074308477_n (1)

Vilpolan kattolaudat paikallaan. Ei pääse enää linnut napsimaan yläpohjasta pesiinä pehmusteita.

12193447_1479895385649885_751286386417809030_n

Sokkelin reunaa jouduttiin vähän viistämään, että ikkunapellit saatiin oikeeseen kulmaan. Mitään ei meinannut pölyltä ja lasien kosteutumiselta nähdä, mutta ei osunut ikkunan karmiin kuin kerran.

Lasikuistin ikkunoiden asennuksen jälkeen huomasimme, että ikkunoiden tippapellit eivät tule mahtumaan kunnolla ikkunoiden eteen. Näimpä jouduimme hankkimaan työmaalle (jälleen kerran) uuden työkalun. Nyt vuorossa oli rälläkkä. Betonipölyä pöllysi, kun Mikko pisti rälläköiden. Muutaman erheen kautta, seuraavasta viistelystä tuli jo aika kaunis tuotos. Seuraavaksi pitäisi varmana tarttua ikkunanpesuvälineisiin.

Päätalon puolella aloittelimme seinien esityöstön savirappausta varten. Vaikka seinät ei välttämättä sitä vaatineetkaan, päätimme kuitenkin varuiksi tilkitä ruuvien ja levyjen saumat tasoitteella. Onneksi tämä homma oli rutkasti mukavampaa ja nopeampaa, kun katon levytysten pakkelointi. Lisää savirappaulsesta, kun pääsemme projektissa siihen pisteeseen.

Autotallilla saatiin lukkopesät asennettua ja samalla asensimme autotallinoviin myös pitkäsalvan helpottamaan pariovien avaamista (Kaskipuun ovissa ovi lukitaan ylä ja ala salvalla). Pitkäsalpa mahdollistaa sen, että parioven saa lukittua yhtä vipua kääntämällä. Sisällä järjesteltiin tavaroita kodinkone lähetystä varten.

11921617_1479895448983212_957707170084957750_n

Siinä ne nyt möllöttää. Vielä menee tovi ennen kuin päästään asentamaan.

Viikon päätteeksi meille saapui kodinkoneet. Kodinkoneet oltiin tilattu jo reilu vuosi sitten Expertiltä Habitare messuilta. Ja nyt ne sitten saapui. Hieman liian aikaisin, mutta saatiin niille onneksi tilaa järjestettyä sisätiloista, että mahtuivat lämpimään suojaan.

IMG_5299

Ei kummalliselta kololta näytä, mutta tätä tilaa on työstetty pitkään. Tilan läpi kulkevat lattialämmitysputket menevät lautalattioihin, joiden koolaus piti saada tehtyä ennen putkien vetoa ja vessan valua.

Sähkö ja putkityötkin etenivät taas nykäyksen. Vesi toimii taas! Nyt vettä tulee sisätiloissa. Ei tosin missään lavuaarissa, eikä sen käyttökään mitenkään helppoa ole. Mutta vettä tulee. Samalla saatiin tekniseen tilaan lamppu. Siis semmoinen kattovalaisin, joka toimii kytkimestä! Kuinka luksusta. Putkari taasen kävi asentelemassa alapohjan vesiputkien kytkennät sekä viimeistelemässä pikkuvessan valua varten valmiiksi. Nyt pääsisimme sitten vihdoin viimeisestä raudoitusverkosta ja lattian eristestyroxeista eroon!

Vaneri pintamateriaalina

IMG_5271

Talon sisustusta miettiessä yritimme rajata käytetyt materiaalit kohtuullisen kompaktiin palettiin. Ensimmäinen lukkoon lyöty asia oli lautalattia. Se tarkoitti, että meillä olisi suuria puupintoja ja olimme varautuneet siihen, että lopullisissa pinnoissa näkyy puun eläminen.

Materiaali inspiraatioita etsiessä monissa kiinnostavissa projekteissa oli käytetty pintana vaneria. Varsinkin sellaiset kohteet miellytti, joissa oli käytetty ronskia havuvaneria jossa näkyy niin puun syyt kuin oksatkin. Se tuntui sopivan hyvin lautalattia kanssa.

Meillä ei ollut käytännössä mitään kokemusta vanerista pintamateriaalina, kun lähdimme hommaan. Mitä nyt muutamia videoita kateltiin Youtubesta, että miten vaneria leikataan siististi.

Tässä kokemuksia matkan varrelta. Vanereita ei ole vielä viimeistelykäsitelty, mutta oppi jos toinen on tarttunut matkaan.

Suunnittelu

Lähdimme suunnittelemaan etsien impiraatiokuvia vaneripinnoista. Yksi yhteinen piirre inspiraatiokuvissa oli se, että vanerista ei oltu tehty ”littanaa” seinää, vaan ne oli moniulotteisia. Ikään kuin vanerista tehty osa talosta olis kokonaisesta puusta veistetty. Toinen yhteinen piirre oli, että vanerista tehtyä tilaa pääsi katsomaan kauempaa osana isompaa kokonaisuutta.

Nämä tuli koettua myös käytännössä. Tekninen tila, jonka teimme testinä, on vuorattu kauttaaltaan vanerilla. Tenkinen tila on kooltaan 7 neliötä ja sinne käydään suoraan ulkotilasta. Koska tilaa ei tutkailla kauempaa (vaan ennemminkin ollaan tilassa sisällä) se tuntuu kopilta vaikka onkin korkea tila. Taasen vastaavan kokoinen tila ateljeessa, joka aukeaa suurempaan tilaa, tuntuu kodikkaalta. Keittiössä ensimmäiset suorat seinä tuntuivat irrallisilta, mutta kun saimme koko kokonaisuuden kattoineen valmiiksi, homma loksahti kohdalleen.

Eli vaneri kaipaa voluumia ja tilaa. Helppo nyrkkisääntö voluumiin on, että yhtenäisessä pinnassa on kolme erisuuntaista tasoa, ikäänkuin katsoisi kuutiota kulmasta.

Levyjen jako

Screenshot 2015-11-21 19.36.03

Yksi hyvä käytännön vinkki, joka saatiin sisustusarkkitehdilta oli, että vanereiden jako kannattaa miettiä tarkkaan. Sisustusarkkitehdin vinkkiä ei vain heti alussa oikein ymmärtänyt käytännössä, joten pienen järkeilyn jälkeen lähdimme soitelleen sotaan, ja opeteltiin kantapään kautta.

Inspiraatiokuvien levyjakoa katsellessa tuli kolme huomiota:

  1. levyt oli asennettu niin, että ne oli leikattu pääasiassa suorakaiteen muotoisiksi
  2. levyjen välissä oli rakoja
  3. levyt oli asennettu lomittain, niin että maksimissaan 3 levyä kohtasi samassa saumassa (vrt. tiililadonta)

Tajusimme vasta oman projektin lopuksi, että näihin kaikkiin pätee itseasiassa yksi ja sama sääntö, pääsemme siihen kohta.

Vanerin asentamisen hankalin asia on se, että pienen pieni, puolenkin millin, rako näkyy tummana viivana kokonaisuudessa. Vaikka talo olisi rakennettu hyvin, joka paikassa on pientä heittoa. Halvan vanerin tehtaalla leikattu sauma voi olla puoli milliä vino, hyvinkin laitettu runkotolppa voi olla 2-3 mm vinossa ja samoissa toleransseissa liikutaan kun levyjä mittaa käsin ja sahataan käsisirkkelillä.

Kaikilla ylläolevilla seikoilla pyritään peittämään pieniä epätarkkuuksia. Suorakaiteen muotoiset levyt on vaan paljon helpompia sahata. Muutaman millin rako levyjen välissä peittää hyvin 0,5 – 1 mm heiton levyjen tai rungon heitossa. Ja kolme levyä on paljon helpompi kohdistaa tarkasti kuin 4, jotka kohtaisivat samassa kohdassa. Aluksi luulin, että raot on levyjen elämistä varten, mutta vaikka meillä suhteellinen kosteus on vaihdellut välillä 25-75 % ei vanerien raot ole näkyvästi elänyt.

Hyvä nyrkkisääntö vaneriseinää tehdessä ja suunnitellessa on, että kukin asennettava levy saa osua tarkasti vain kahteen vierekkäiseen saumaan. Muut reunat rajaantuu joko rakoon tai jää piiloon. Reunan voi piilottaa listalla tai viereisen seinän päälle tulevalla materiaalilla.

Asentaminen

Levyjen leikkaaminen käy kätevimmin upotuspyörösahalla. Halvat on huonoja ja hyvät maksaa yli 500€. Muutamiin seiniin saatiin upotussirkkeli lainaksi timpurilta. Pikkasen pihinä päädyttiin loput levyt leikkaamaan perus käsisirkkelillä. Leikkausohjuri kikkailtiin puristimien ja linjalaudan kanssa. Pienen harjoittelun jälkeen päästiin ihan samaan tarkkuuteen, kuin upostuspyörösahalla. Hidasta hommaa se kyllä oli.

Vanerit voi asentaa joko viimeistelynaulaimella tai ruuveilla. Me asennettiin seinävanerit naulaimella ja kattovanerit ruuvein. Naulaimella asentaminen sujuu nopeammin, mutta kierojen vanereiden asentaminen oli tuskaa. Ruuvikiinnityksessä vaneri painuu koolausta vasten ruuvia kiristettäessä, mutta naulaimella ammuttu naula jää vain vanerin pintaan. Tällöin levyn joutuu lyömään vasaran ja kapulan avulla pohjaan asti, jonka jälkeen naulat pitää vielä naputella pohjaan.

Naulaimella räiskiessä tulee myös helpommin ammuttua vähän sinne tänne. Ruuvien ruuvaaminen on naulaimeen verrattuna hitaampaa. Ruuveista jää myös näkyvämpi jälki, jonka vuoksi suunnitelmallisuus on tärkeämpää naulaimeen verrattuna. Mikäli siis haluat huomaamattoman kiinnityksen, valitse naulain. Me valitsimme kattoon ruuvit sen takia, että epäilimme naulojen pitävyyttä katossa.

Asennettavan seinän koolaukset ja tolpat kannattaa tehdä ehdottomasti niin, että vanerin jokaisen reunan saa kiinni. Meillä oli muutamien seinien kanssa sellainen into, että tuet jäi laittamatta ja näin jälkikäteen harmittaa, kun joidenkin levyn reunat irvistää millin-pari. Käytimme asennuksessa 12 mm vaneria, joka tuntui hieman löysältä 60 cm koolauksessa. Jos tekisimme tämän uudestaan, tekisimme asennettavan seinän koolauksen esimerkiksi 40 cm jaolla.

Yleisin saatava 12 mm havuvaneri on tarkoitettu piiloon jääviin rakenteisiin (II/III laatu) ja se näkyi levyistä. Oli oksan reikää, halkeaamaa ja ties mitä lommoa. Osa levyista oli myös aika kieroja. Jos on mahdollista, niin kannattaa käydä paikan päällä valitsemassa levyt tai ostaa priimaa.

Havuvanerista on olemassa I/III laatukin joka on oksatonta mäntyä. Ei tullut otettua selvää mistä sitä saisi, koska haluttiin oksia mukaan. Jos haluaa vielä fiinimmän seinän, niin muut vaihtoehdot ovat koivuvaneri tai sekavaneri (havuvaneri jossa on koivuviilupinta). Koivuvaneri oli meidän makuun liian siisti ja kliininen. Oli sillä hinnallakin toki osuutta asiaan.

Esimerkkejä ja inspiraatiokuvia

Tässä muutamia kuvia, jotka ovat olleet meillä inspiraationa.  Sekä kommentteja, joita nyt yhden vaneriprojektin tehneenä kuvista osaa bongata.

stringio.jpg

House Morran oli yksi inspiraation lähteistä. Vanerit näyttää talossa todella rennoilta, mutta kun alkaa tarkemmin katsomaan, niin ne on todella taidokkaasti tehty.

Veikkaisin, että tässä huoneessa takaseinä on tehty ensin, sitten katto ja lopuksi sivuseinät. Silloin valtaosa hankalista saumoista kulmissa on saatu peitettyä toisen levyn alle.

stringio2

The Shed on myös taidokkaasti tehty. Kuvassa huomion arvoista on yläreunaan jätetty rako. Oletan, että katto on tehty ensin ja sitten seinät. Yläreunan hankala sauma on jätetty reilusti näkyviin, jolloin pienet epätasaisuudet leikkaamisessa ja asentamisessa ei näy.

cobble_living3a

Cape Point House on toinen hyvä esimerkki rakojen käyttämisessä hankalissa saumoissa.

Kialatok-by-Septembre-Architecture_dezeen_784_1

Erilaiset struktuurit ja rakenteet vanerin päällä auttaa peittämään saumoja. Tässä  Kialatokin työhuoneesta. Meillä on tälläistä haaveissa eteiseen ja keittiön yhteyteen.

6.jpg

Ant-house oli meille vanerilaadun inspiraatio. Tekniikan suhteen ei voi kuin nostaa hattua sille, joka nuo vanerit on tuonne jiiriin sahannut!