Lautalattia ja lattialämmitys, valmis!

Kirjoiteltiin keväällä lautalattiasta ja vesikiertoisesta lattialämmityksestä (linkit artikkelin lopussa). Silloin meillä oli paljon säätämistä suunnittelun kanssa. Nyt lattia on valmis, joten on hyvä hetki katsoa vähän taaksepäin.

Koko soppa alkoi oikeastaan siitä, kun huomasimme perustusten tekemisen jälkeen, että rakennesuunnittelussa ei oltu otettu huomioon toivomaamme lankkulattiaa. Selvitimme eri mahdollisuuksia, ja lopulta päädyimme ratkaisuun, jossa betonivalun päälle laitetaan koolaus 22 mm raakalaudasta, sitten lämmönluovutuslevyt ja lopulta lattialauta. Samalla 33 mm lankku vaihtui 20 mm lautaan. Tällöin lattiarakenteelle tuli paksuutta noin 40 mm, joka vielä ei aiheuttanut ongelmia korkeuden suhteen (esim. kynnykset), vaikka lattian pintamateriaalille oli varattu 20 mm. Laudastakin tuli todella tukeva ja jämäkkä lattia, enää ei harmita yhtään, että jouduimme ottamaan ohkaisemman laudan vaikka tuolloin se tuntui vielä kompromissilta.

Lopullinen lattiarakenne.

Suunnittelukimaran jälkeen meillä oli ongelmia lattialämmityksen toimittajan kanssa, kun heidän mielestään lämmönluovutuslevyt olisivat todella huono ratkaisu ja olisi pitänyt vaihtaa lattiamateriaali. Perimmäinen syy nihkeyteen taisi olla se, että lämmönluovutuslevyt ovat työläämpiä asentaa, tiedä häntä. Homma saatiin lopulta tehtyä, mutta draama ja säätö oli mielestäni ihan turhaa.

Yksi argumentti lämmönluovutuslevyjen huonoudesta oli se, että lattiavaluun asennettuna lattialämmitys toimii tehokkaammin. Siinä olivat kyllä oikeassa. On tullut se omakohtaisestikkin todettua, kun lämmitys on otettu käyttöön. Pelkkään tehokkuuslukuihin tuijottaminen ei kuitenkaan tee hyvää kotia.

Rakentaminen on täynnä kompromisseja rakenteen, tehokkuuden, ekologisuuden, estetiikan ja hinnan välillä. Lautalattian valinta oli pitkälti fiilis juttu ja kompromissit tehtiin lämmitystehokkuuden ja rakenteen suhteen.

Lautalattia tarvitsee noin 8% enemmän energiaa lämmitykseen, mutta energian tarve se kompensoituu osaksi lyhyemmällä lämmityskaudella, koska lauta tuntuu lämpimältä vaikka olisi vähän kylmempi (lähde: Lämmitetty massiivihavupuulattia). Kelluva parkettimainen puulattia jäi pois vaihtoehdoista, koska haluttiin täysipuinen ja napakka lattia.

Esivalmistelut

Lautalattian lattialämmitys piti ottaa huomioon jo lattiavalua valmistellessa. Meillä suurin ongelma oli miten lattialämmityksen syötöt saadaan kuljetettua. Yleensä lämmönluovutuslevyt asennetaan puurunkoiseen lattiaan. Silloin lattialämmityksen meno- tai tuloputket voidaan kätevästi kuljettaa lattian alla ja nostaa ylös piirin aloitus tai lopetus kohdassa.

Punaisella merkatut putket pitäisi jotenkin saada kulkemaan lattian alla.

Matala koolaus ja betonilaatta aiheutti tässä kohtaa ongelman. Ratkaisimme sen siten, että teimme valuvalmistelujen yhteydessä muutamiin kohtiin lattian reunoille kakkoskakkosista muotit, jolloin valuun jäi roiloja, joissa putket saatiin kuljetettua lattian alla.

Putket tulisivat kulkemaan makuuhuoneen vessan läpi, joten vessan lattia valettiin vasta kun lämmitysputket oli asennettu koolausten päälle.

Talon keskellä kulkevan kantavan väliseinän kahta puolen laitettiin kakkoskakkoset muotiksi, jotta valun jälkeen seinän viertä kulkisi roilot, joihin lattialämmitysputkia voidaan piilottaa. Vessa jätettiin tässä vaiheessa valamatta, koska putket kulkevat sen tilan läpi.

Lattiavalussa otettiin vielä huomioon se, että avokeittiön laattalattia ja olohuoneen lautalattia kohtaisivat samassa tilassa ja sauma haluttiin samalle korkeudelle.

Keittiön lattia oikealla on asteen korkeammalla. Valuvalmisteluja tehdessä se päätyi jonkun keskustelun lopuksi 2 cm korkeammaksi, olisi pitänyt olla se 2,5 cm.

Eli aika paljon pieniä ylimääräisiä asioita heti alkuun. Hankalinta oli se, että ei hahmottanut miten asiat tulisi menemään myöhemmin ja mitkä yksityiskohdat on tärkeitä tässä vaiheessa.

Koolaus

Valun jälkeen lautalattia-asiat jäivät muutamiksi kuukausiksi paussille, käytännössä siihen asti, kunnes talo oli levyvalmis sisältä. Katon saumaamisen ja maalaamisen jälkeen, pääsimme taas lattian kimppuun.

Ennen koolausten aloittamista piti tietenkin vähän suunnitella. Lopullinen toteutus oli tietenkin vähän erilainen, mutta kannatti kyllä miettiä koolaus kerran tarkkaan.

Koolausta tehdessä joutu pohtimaan pikkujuttja kuten miten tehdä kynnysten kohdat tai miten seinän viereen saa riittävän määrän kohtia joihin laudat saa ruuvattua kiinni.

Koolaukseen kannattaa käyttää aikaa ja koittaa saada laudat mahdollisimman tasaiseksi, yleinen suositus on, että puulattian alustassa saisi olla korkoeroja maksimissaan 2 mm kahden metrin matkalla. Tähän pyrittiin. Isot korkeuserot lattiassa aiheuttaa sen, että lauta on hankala saada ponttiinsa.

Päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että tasoitimme lattian pienet kuopat ennen koolausta. Lattian tasaisuus oli kyllä valun jäljiltä toleranssien rajoissa, mutta ensimmäisien testin perusteella huomattiin, että koolauksena käytetty raakalauta tuo oman 2 mm lisäheittonsa. Virhe virheen päälle ei ollut enään toleranssissa.

Pieniä tasoituksia siellä täällä. Tasoitusten kanssa sai olla tarkkana. Muutamassa kohdassa tasoitusten reunat jäivät kohoille ja homma hoidettiin kiilaamalla.

Toinen vaihtoehto olisi ollut käyttää kiilausta, eli ohuita puun palasia lautojen alla, mutta se tuntui alkuunsa liian työläältä. Muutamissa kohdissa jouduttiin kuintenkin käyttämään kiiloja ja ei se niin paha nakki ollut. Nyt jos tekisin uudestaan, niin jättäisin tasoitukset väliin ja tekisin kiiloilla.

Valmista koolausta. Poraus kävi kätevästi puu/betoni poralla laudan läpi, kiinnitys pikanauloilla. Välit sai mallattua kätevästi puupalikoilla.

Sitten vaan koolausten kiinnitys suunnitelman mukaisesti. Homma kävi kätevästi niin, että ensin sahasin laudat mittaansa ja asettelin lattialle. Tässä vaiheessa oli hyvä käydä läpi miten putki kulkisi ja tarkistaa, että tarvittavien lautojen päät on viistottu.

Seuraavaksi kävin lattian läpi 120 cm vatupassilla lattialaudan suuntaisesti ja merkitsin mihin kohtaan tarvitsee mahdollisesti kiilausta. Samalla sai seulottua sattumalaudat pois. Raakalaudoissa oli millin, parinkin heittoja.

Kuvan iskuporakone ei ole enään elossa. Koko lattiaprojekti vaati uhrikseen kaksi poraa.

Laudat kiinnitettiin 6/80 mm pikanauloilla. Puu/betoni poralla reikä laudan läpi betoniin ja sitten naula perään. Aluksi kiinnitin nauloja 100 cm välein, mutta lautojen kuivattua sisätiloissa moni niistä alkoi ”soimaan”, eli kopisi. Kopiseviin kohtiin laitettiin lisänaula, jonka jälkeen lautojen kiinnitys oli käytännössä 50 cm välein.

Ihan leppoisaa puuhaa Peltorit päässä iskuporakoneen melutessa. 100 neliötä meni viikon iltapuhteina ja viikoloppuhommina.

Lämmönluovutuslevyt ja lattialämmitysputket asennettuna.

Koolauksen jälkeen lattiaan asennettiin lämmönluovutuslevyt ja lattialämmitysputket. Homma meni muuten hyvin, mutta muutamissa kohdin 2×2 kokoseen roiloon jouduttiin laittamaan kolme putkea ja se teki tiukkaa koska PEX-putki on aika kankeaa kääntymään. Muuten roilo-idea toimi hyvin.

Lautalattian asennus

Laudat saapuneet juuri tontille.

Lattialaudat tilattiin Tuulipuulta (kattolauta nimellä). Laudan paksuus on 20 mm ja leveyttä oli kolmea kokoa välillä 15 – 25 cm. Tuulipuun Teemu toimitti laudat meille itse, oli mukava tutustua ja kuulla hyviä vinkkejä lattian tekoon.

Lautojen kiinnittäminen meni vauhdilla. Varsinkin lautojen laittaminen ponttiin oli helpompaa kahdestaa. Aika monta hymyä tuli kun huone huoneelta lattiat sai lopullisen pintansa.

Laudat naputeltiin tiukasti kiinni toisiinsa kalikan avulla.

Joskus lauta ei meinannut mennä kunnolla ponttiisa, esimerkiksi jos edellisen laudan ruuvi jäi vähän koholle. Silloin paras kikka oli käyttää talttaa vipuvartena.

Laudat kiinnitettiin ruuvilla pontista. Hyvä ruuvi ohuelle laudalle löytyi Bauhausista 1,9/42mm lattiaruuvi.

Paras kikka, joka tarttui meille Teemulta oli taltan käyttäminen vipuvartena laudan ponttiin laittamisessa. Joskus kohdalle sattui vähän savolainen lauta, tai edellisen laudan ruuvi oli jäänyt vähän koholle. Kun taltan lyö koolinkiin lyöntikapulan taakse ja vääntää, niin kieroinkin savolainen löytää paikkansa.

Ohuen laudan kanssa saa olla varovainen kiinnityksessä, jotta pontti ei halkea. Me löydettiin hyvä ruuvi Bauhaussista. He myyvät 1,9/42 mm lattiaruuvia, jossa on porakärki. Se oli tosi näppärä, ei tarvinnut esiporata, kunhan ei vaan ruuvannut liian lähelle reunaa. Laudat kiinnitettiin koolauksiin noin joka neljänteen kooloinkiin, eli 60cm välein. Lopputuloksesta tuli tosi jämäkkä paketti.

Valmista lattiaa. Suurin osa lattiasta saatiin tehtyä jatkamatta lautoja, koska takka toimii hyvin huoneen jakajana.

Lopuksi lauta- ja laattalattian sauma suoristussahattiin sirkkelillä. Kertopuu muutamalla ruuvilla toimi linjalautana. Taasen yksi kikka, jonka on oppinut seuraamalla timpureita.

Tähän kulminoituu puolen vuoden säätö ja uurastus. Laatta ja lauta kohtaavat samassa tasossa!

Lautalattian saaminen oli melkoisen säätämisen takana ja näin jälkikäteen alun dramatiikan voi laittaa osaksi kokemattomuuden piikkiin. Jos tekisin uudestaan, niin pitäisin huolen, että lautalattia ja lattialämmitys on otettu huomioon rakennesuunittelussa.

Mutta kyllä kannatti, ihan mahdottoman komea lattia tuli!

Aikaisemmat artikkelit aiheesta:

• Emmekö saakkaan lankkulattiaa
• Lankkulattia ja lattialämmitys, osa 2
• Lankkulattia ja lattialämmitys, osa 3