Tämä viikko (11.-17.1.) hurahtikin sitten lattian kimpussa. Ehdittiin me toki petsailemaan hieman keittiön kaappejakin, mutta homma jäi vielä vähän kesken. Isännälläkin taisi petsin suhteen olla suhteet vähän hakusessa, kun väri ei meinannut millään löytyä.
Välillä voisi lukea niitä ohjeitakin. Suhteet on ihan miten sun sattuu. Väri ihan kiva, muttei vielä täydellinen.
Lipeäkäsittelyn jälkeen pinta oli yllättävän valkoinen ja jopa laikukas. Ohje sanoi, että tässä vaiheessa voisi karhunkielellä kevyesti hiota pinnan ylimääräisestä kalkista. Me päädyttiin käyttämään hiomakonetta ja karhunkieltä. Sen verran raskasta se kuitenkin oli. Tovi huudatettiin konetta ja kun katsastettiin ympärille, joka puolella völlyi valkoinen kalkkipöly. Viisastuneena laitettiin sitten hiomakoneeseen imuri kiinni 😀
Hiomakoneella konttailtiin vajaa 100 neliötä.
Hetken päästä huomattiin ilmassa leijuva pilvi.
Tämän jälkeen olikin sitten vuorossa mestarin valkoöljy, samainen öljy jota meille tuli myös vaneriseiniin. Öljyn laittaminen olikin sitten aivan toinen juttu. Vaikka itse levittäminen tavallaan tuntui helpolta. Seuraavana päivänä tilanne oli karmaiseva. Pinta kiilteli, mitä sen ei olisi pitänyt tehdä. Tämä tarkoitti sitä että me käytiin jälleen kerran lattia läpi hiomakoneella ja punaisella karhunkielellä.
Ensimmäisen käsittelykerran jälkeen kiilteli. Eikun hiomaan.
Ensimmäisen levityksen tekniikkana meillä oli tela ja pensseli. Öljyä jäi selkeästi vain liikaa pintaan. Virheistä oppineena päätettiin kokeilla lastalla “niistämistä”. Koska oikeasti, kuka hullu haluaa kontata 100 neliötä pyyhkimässä rievulla öljyä, jossa on valkoista pigmenttiä. Jokainen pyyhintä siirsi aina valkopigmenttiä ja teki pinnasta epätasaisen. Eli nyt tekniikkana oli siis tela ja hetken päästä lastalla ylimääräisen öljyn kerääminen ja lopuksi vielä rätillä pyyhintä. Oltiin aika varmoja, että nyt onnistui. Mutta lopputulos oli ihan samanlainen, kun edelliselläkin kerralla. Hiontahommiksihan se taas meni. Ompahan nyt öljytty!
Toisen kerroksen tekniikkana tela ja lastalla pahimpien kaapsuttaminen. Lopuksi pinta vielä pyyhittiin rätillä.
Jälki oli silti samanlainen toisen kerroksenkin jälkeen.
Viimeisen hionnan jälkeen lopputulokseen oltiin tyytyväisiä.
Monosilla 
Hei
Teillä on varmasti lattia nyt sileä kuin vauvan peppu. Me hioimme suurpiirteisesti vain pahimmat karheudet pois ja kuurasimme kerran. Onko teillä mäntyä vai kuusta tuo lattia? Todella kauniilta näyttää jo nyt!
Minullakin oli tuollainen vihreä petsaus projekti tulossa pikkuvessan kattoon. Koepalaan laitoin jopa lakan päälle, että sain katseltua oikean sävyn – mutta ei mennyt niinkuin Strömsössä. En ollut huomioinut, että kattoa katsotaan hyvin vinossa vastavaloon ikkunaa vasten, joten katto näytti melkein mustalta. Ei kun maalia päälle………..
Teillä hommat etenee sitä tahtia, että taidatte olla jo muuttamassa; tsemppiä projektiin!
Joo, meilläkin oli tarkotus, että ”vähän sipastaan” 🙂 Miten pelkkä suopa on toiminut?
Vihreästä petsistä tulee todellakin helposti melkein musta valosta riippuen. Meillä se oli ihan tarkoituskin. Ainakin vesiliukoisia petsejä voi myös lantrata, ihan kuin vesivärejä. Oikean sävyn löytäminen on kyllä ollut iso homma. Ja sitten kun se petsi on oikein, niin eikös se muutu kun päälle laittaa öljyvahan!
Nyt tuntuu, että on tuhat pikkusta ja isoakin asiaa (esim. 150m2 savirappausta ja takan kaakelointi) tekemättä, mutta joka päivä se lista lyhenee 🙂
Suopa on toiminut hyvin.
Meillä öljyttiin portaat ja se ei minusta ollut oikein toimiva juttu. Vaikka öljy tuntui imeytyneen hyvin niin silti siihen tarttui lika ihan eri tavalla kuin pelkkään suopakuurattuun pintaan. Joten hioin pahimpia kohtia ja suopakuurailin
Lakkapinta tosiaan syventää väriä; eiköhän niin käy tuon öljyvahan kanssakin. En ole tosin kokeillut yhdessä petsin kanssa, mutta eikö siitä tule päälle kiiltävä kalvo?
Olen käyttänyt Zen mehiläisvahaöljyä vain välioviin, jotka ovat lehtikuusiviilua.
Ensimmäisissä kerroksissa tuo vesiliukoinen petsi sekoittui vielä öljyvahan joukkoon, vesiliukoinen kun on. Lopulta siihen tuli kiiltävä ja kestävä kalvo. Öljyvaha on ollut paljon mukavampi käyttää kuin valkoöljy, jota laitettiin lattiaan.
Öljyissä taitaa olla se, että niissä kestää aika kauan kunnes hapettuvat koviksi. Meillä lattia muuttui aikalailla kun sen kuivakiillotti tuolla karhunkielellä. Ja tulihan siihen vielä se suopa sitten päälle.