Raksaviikko 47 (1.2.-7.2.) jatkui kaapistojen kimpussa. Sahailtiin ja käsiteltiin levyjä ja päästiin asentamaan runkojalin.
Ennen kaappien kiinnitystä laiteltiin listoja keittiön ja pantryn kattoon. Listat oli puoliksi tarkoituksella ja puoliksi aikaisempien virheiden piilottelua.
Siellä se kolmiolista katon rajassa pönöttää. Jotain ihan hyvän ja kompromissin puolivälistä.
Laattojen yläreuna piti saada piiloon ja vanereita laitettaessa seinän ja katon väliin jäi epämääräinen rako. Nyt jos tällä kokemuksella laitettaisiin vanerit, niin oltaisiin laitettu katto ensin ja jätetty pieni rako seinän ja katon väliin, niin olisi tullut siistimpi. Olkoon tuo vino lista katossa vaikka jonkinlainen Terunobu Fujimori Coal House referenssi kuten myöhemmin laitettavat vinot lattialistatkin.
Alkuviikosta tuli sen verran lunta, että ei tohdittu lähteä peräkärryn kanssa vanerinhakureissuun. Parempia kelejä odotellessa tuli askarreltua pantryn oviaukkoon leveämmät karmit.
Ikinä ei ole tarpeeksi puristimia.
Oven listat liimauksessa.
Loppuviikosta saatiin ovikin paikalleen. Ja eikös se tuo oikeanpuoleinen oven karmi ollut pikkasen vinossa. Ei muuten kannata laittaa kuin nuo kaksi pienempää listaa ennen ovilehteä.
Ovenkarmien liimailujen välissä kerkisi vähän sorvailla taas kaappeihin reikiä. Vessojen pesualtaat tulee kahden 60 leveän kaapin keskelle joten joutui vähän sorvailemaan, että kaikki mahtuu mukaan.
Pienen tonkimisen jälkeen löytyi kuin löytyikin matala vesilukko. Ylin kaappi mahtuu juuri ja juuri tuohon väliin.
Keskiviikkona kelit vähän hellitti ja päästiin sahailemaan levyjä. Ei muuta kun levyt peräkärryyn Bauhausista ja Nikkariverstaalle.
Oiskohan siinä kaikki palaset? Hienon hieno numerojärjestelmä auttoi.
Tarkkuussirkkeli oli aika pelottava kapistus aluksi, mutta kyllä se siitä. Kaikki sormet tallella. Auttoivat alkuun verstaalla ja sain leikkausapua isojen ja painavien levyjen kanssa. Muuten Nikkariverstas toimii tee-se-itse meiningillä.
Ensimmäiseksi käsittelyyn otetiin kaappien runkojen päädyiksi tulevat palat. Niihin piti vielä sahata urat kaapin takalevylle ja tehdä muutamia reikiä. Reikien tekeminen oli yllättävän helppoa. Runkoja kasatessa huomasin, että tärkeempää oli saada reikä oikeaan kohtaan, kuin porattua tosi suoraan.
Uran sahaamista takalevyä varten. Saatiin autotalli ja verstaskin vihdoin käyttöön.
Ja ei muuta kuin vihreää pintaan! Petsi kerroksia tuli kaksi, ja sitten neljä kerrosta Osmon Topoilia.
Sitten alkoi levyjen käsittelyurakka. 40 levyn ja 4 tason käsittelyyn 4-6 kertaa saa kulumaan yllättävän kauan aikaa.
Loppu viikosta päästiin vihdoin asentamaan kaappeja. Keittiössä sai olla tarkkana jokaisen millimetrin kanssa, mutta onneksi muissa tiloissa ei ollut samaa säätöä. Kyllä sitä silti osattiin kiroilla.
Keittiössä lisää vaivaa tuotti liukuoviseinä. Oikeanlaisten proppujen ja ruuvien löytäminen meinasi olla mahdotonta. Lopulta löyty vanha pussinpohjallinen Alligatoreita ja jo alko homma hoitumaan. Ai niin, ja kesti yllätävän monta perkelettä ja rikkinäistä sormenpäätä, ennen kuin tajusi laittaa ne Ikean prikat oikein päin.
Kylppärin kaapit paikoillaan.
Pikkuvessan kaapit kohdillaan.
Loppuviikosta tuli takan laatat. Saapi nähdä milloin pääsee asentamaan.
Lisää vihreetä!
Monosilla 
Jee, mielettömällä tsempillä painatte. Ei paljon puutu ja lopussa kiitos seisoo, kun nyt jaksaa näpertää. Hyvä te! 🙂
Kiitos, jaksaa, jaksaa 🙂 TODO-listoja on monia, mutta alkaa olla jo hommat siinä vaiheessa, että päätalon muuttotarkastuksen osalta listan loppu näkyy jo! Huojentavaa ja samalla hirveetä silppua tää työn teko.
Hei, miten nuo teidän hienot vaneriseinät ovat pysyneet suorina? Suunnitellaan täällä kevyen väliseinän toteutusta vanerilla ja aprikoidaan lähtevätkö levyt vetämään kieroon.
Ei ole ollut ongelmia kierouden kanssa, vaikka asentaessa monet levyt oli jo propelleja (säilytettiin väärin). Väliseinätolppa jaksaa kyllä pitää seinän suorana. Kaikkiin saumoihin kannattaa laittaa tolppa taakse johon levyn saa kiinnitettyä, vaakasaumoihinkin.