Tämä viikko (14.-20.3.) alkoikin toisenlaisissa merkeissä. Ei mentykkään heti maanantaina raksalle, vaan pääsin noukkimaan savikurssilaisen juna-asemalta kotiin lepäilemään. Hommiin päästiin vasta tiistaina ja niitä painettiinkin taas normaaliin malliin sunnuntaihin asti. Savikurssin oppeja ainankin allekirjoittanut halusi päästä pian näkemään ja kokemaan omassakin kodossa, mutta ennen kuin siihen asti päästiin piti vielä monta rastia hoitaa alkuviikosta.
Alkuviikosta tapahtui myös yhtä jos toista jännää. Putkari kävi kiinnittämässä ilmastointikoneen esilämmityspatterin, joka on kytketty talon ympäri kiertävään maapiiriin. Sähkäri kävi jatkamassa viime viikkoisia ulkovalaisimia ja saatiinkin nyt valaisimet myös katoksiin paikalle.
Maapiiri valmiina lähtöön! Eli noi ohkaset mustat putket menee maan alle josta saadaan kesällä vähän viilennettyä tuloilmaa ja talvella lämmitettyä.
Hieman navetta henkinen terassin kattovalosarja.
Tiistaina tapahtui myös jotain aivan historiallista blogaajan elämässä. Meidät kutsuttiin nimittäin blogaajailtaan Byggmaxiin. Päästiin tutustumaan tarkemmin Byggmaxin konseptiin ja nikkaroitiin yhdessä puunkantoteline. Tutustuttiin myös muutamaan muuhun sisustus- ja rakennusblogaajaan. Erityisen hauskaa oli tavata vihdoin Suvi Ripaus Unelmapulveria -blogista, jonka kanssa ollaan paljon tsemppailtu puolin ja toisin projektejamme. Suvi kirjoitti erittäin kattavan postauksen illasta, jonka väsyneenä raksaajana vain linkitän tähän 🙂
Tapahtumassa esiteltiin uutuutena Junnikkalan terrassilaudat. Ne on harjattua ja pintakäsiteltyä kuusta. Niissä oli hyvä leveys (150 mm), näppärä kiinnitys systeemi (tulee mukana) ja neliöhinta vähän pienempi kuin lehtikuusessa. Mietityttämään jäi väri (aika kylmä harmaa) ja miten yksityiskohdat kuten reunat tai portaat saisi tehtyä tuosta laudasta, sivuissa kun on urat. Aihe on kuitenkin meille ajankohtainen, sillä terassiurakka häämöttää loppukesästä. Yksi rivi lisää budjetti-Exceliin.
Illan aikaansaannos.
Vaikka edellisellä ja aikaisemmilla viikoilla oltiinkin tehty paljon smyygejä ja lattialistoja valmiiksi, oli meillä vielä muutama rasti tekemättä. Vessan ja kylpyhuoneen ovenkarmit sekä vaatehuoneeseen vievän oviaukon smyygit uupuivat. Näiden puuttuminen aiheutti samalla sen, että lattialistat ei näille seinille ollut päätynyt lainkaan. Peltisepältä käytiin noutamassa kylppärin ja vessan kynnykset, jonka jälkeen saatiin oven karmit paikalle. Ensimmäisen oven kanssa meinasi isännällä mennä hermot (perus), mutta toisen kanssa homma sujui jo leikiten (laserin avulla). Torstaina noudettiin viimeisiä smyygilautoja ja tarpeita savirappaukselle ja pistettiin soossit likoamaan yön yli.
Hyvää yötä! Savi jätetään yön yli likoamaan, että vesi pääsee hyvin imeytymään laastiin. Eron huomaa tosi hyvin, yön yli lionnut laasti on paljon liukkaamman tuntuista.
Loppuviikosta päästiinkin siis näkemään ensimmäisiä saviseiniä ja isännän opintoviikonlopun taidonnäytteitä. Aluksi meni paljon aikaa pelkästään listojen ja smyygien teippailuun. Smyygit ja listat toki voisi laittaa jälkikäteen, jolloin tämä välivaihe poistuisi, mutta nyt kun ne ovat paikallaan rappauksesta saa todella virtaviivaisen listojen kanssa eikä mitään pieniä rakoja jää näkyviin esim kierojen lautojen takia.
Ihan ensimmäisenä piti tietenkin tehdä laastilauta, sellainen omaan käteen sopiva. Näihin ei kaupassa törmännyt, joko kaikki käyttää tähän tarkoitukseen isoa hierrintä tai sitten tekevät omansa.
Tässä rappaillaan jo toista kerrosta. Seinä on kostutettu, jotta laasti tarttuisi paremmin. (Huomaa isännän manuaalinen Iburpofeiini, Peltorit nurinkurisesti ohimoilla.)
Sitten hierretään. Tämä vaihe on hankala, koska se pitää ajoittaa oikein siten, että laasti on vähän kuiva mutta ei liian kuiva. Ohut savilaasti kuivaa vähän epätasaisesti, joka vielä hankaloitti tilannetta.
Lopuksi pestään sienellä. Viimeistelytapoja on monia, me päädyttiin aika eleettömään ja sileään pintaa. Tietenkin se on sitten se kaikista työläin 🙂
Hommat aloitettiin huomaamattomimmasta huoneesta eli vaatehuoneesta. Siellä treenataan ja sitten tullaan kaapista ulos. Hienostihan se isäntä hoiti homman. Pieneen vaatehuoneeseen meni reilut kolme 25 kg säkkiä. Pieniin makkareihin tulee kulumaan 5 säkkiä. Kaiken kaikkiaan säkkejä taitaa olla 39 kpl, yhteensä 1000 kg verran. Huh.
Pikkumakkareiden ensimmäiset kerrokset tehtiin yhdessä ja yllätys, hommat eteni tupla vauhtia!
Vaatehuoneen treenailun jälkeen pääsi myös emäntä apuun (Vähän jännitti, täytyy myöntää. Yleensä nämä hommat ei ole mulla sujunut kovin hyvin.). Vaatehuoneessa kun ei kaksi olisi mahtunut pyllistelemään. Viikon päätteeksi tehtiinkin sitten molemmat pienemmät makkarit (seinäpinta-alaltaan 28 m²) pohjustuskuntoon. Ensi viikolla sitten luvassa todennäköisesti vain rappausta, rappausta ja rappausta 🙂
Hier, hier, hier!
Monosilla 
Asiallisen näköistä pintaa. Miten tuo kustannuksellisesti suhtautuu mikrobetoniin?
Saviukumajan hionosavilaastit on jotain 6-8 euroa neliö (väristä riippuen), tilattiin ne Natural Building Companyn kautta. Ne tekee myös rappauksia, hatara muistikuva, että neliöhinta valmiille seinälle oli jossain 40-50 luokkaa.
Meillä tehtiin seinät rappausta silmällä pitäen Fermacell levystä kipsilevyn sijaan. Sen levyn hinta taitaa olla tripla tavalliseen kipsilevyyn. Rappauksen voi tehdä myös tavallisen kipsilevyn päälle, mutta siinä on vaarana, että se paperi lähtee kostuessaan irti. Siihen löytyy joku primeri, mutta sitten sen rakenteen hengittävyys häviää.
Tavoitteena oli löytää joku hyvä hengittävä materiaali seinään. Tasoitettuna ja Uulan hengittävällä maalilla maalattuna olisi tullut kalliimmaksi. Aika kovaa hommaa toi rappaus, mutta toisaalta eipä tarvitse erikseen tasoitella seiniä (inhoan sitä hiomista) 🙂
joo työlästä tuo rappaus…mutta tosiaan tasoittamiselta säästyy. Minkälainen pinta tuosta jää? Saako mukuloiden rasvanäppitahroja poistettua millään? Suomen betonileimasimelta kostean tilan mikrobetonointeja tutkiessa bongasin nestemäisen tapetin. Mielenkintoinen sekin. Runsauden pula alkaa olla näissä sisustusmateriaaleissa
Samalla tavalla varmaan imee kuin pinnoittamaton betoni, tai vaikka paperi tapetti. Siihen laitetaan lopuksi tapettiliisterin tyyppinen aine, mutta sen funktio on tietääkseni pölyn sitominen ja pinnan kovettaminen. Mutta tollaset moneraaliset pinnat kyllä imee hyvin. Tykkään ainakin ajatuksen tasolla siitä, että sen voi aina paikallisesti korjata. Aika näyttää miten noi kestää elämisen jäljet.
Mulle tuli myös vastaan nestemäinen tapetti jossakin vaiheessa, ja taisi tulla yhdessä viime kesän messutalossakin vastaan. Aika vinkee 🙂
Ja lisää tsemppiä luvassa! 😀 Hyvin te vedätte! Jaksaa jaksaa!
Hirvee masis meinaa iskeä, kun tulee lopullisia pintoja ja ei mee ihan niinkuin unelmoi. Pikku vibaa sinne, toista tonne. Ei voi enään ajatella että: ”no, sit joskus korjataan.” Se on niinku siinä. Ihan karseeta ja samalla tosi hienoo. No, masistelu sikseen, haalarit päälle ja takasin roiskimaan 🙂
Löysin vasta bloginne, upea talo on teille tulossa! Onnea loppusuoralle!
Hauskaa 🙂 Meillä on täälä blogin puolella selkeästi tahti hieman hiipunut, kun päästiin tuossa pari viikkoa sitten muuttamaan sisään. Viimeiset raksaviikot jäänyt täysin päivittelemättä, kun oli tosiaan ns. loppurutistus. Pienen kuherruskuukauden jälkeen voisi taas aktivoitua tälläkin rintamalla. Paljon on vielä tekemättä vaikka sisälle päästiinkin!
No näinhän se menee, me ollaan asuttu jo melkein vuosi uudessa talossa, ja aina vaan sitä tekemistä piisaa 😀