Raksaviikko 55 debriefing

Onneksi oli pääsiäinen ja saatiin jatkettua vielä viime viikonlopun urakkaa olohuoneen seinien parissa. Saatiin siis heti alkuviikkoon (28.3.-3.4.) olohuoneen toinenkin seinä valmiiksi, joten nyt jäljellä olisi enään iso makuuhuone, kylpyhuone, wc ja pieni pätkä käytävää.

IMG_6089

Vaneri taipui hienoksi Valantin huuvan kopioksi.

IMG_6088

Etukansi on irroitettava, niin saa asennuksen ja sitten joskus huollonkin tehtyä hienosti.

Käyttöönottotarkastuspäivä päätettiin 14.4., joten tällä viikolla piti prioriteetit pistää järjestykseen ja miettiä, milloin kukakin ehtii tulla tekemään kytkentöjä. Ilmastointitöitä ei pystytty tekemään loppuun, ennenkuin savihommat olisi valmiita. Myös liesituulettimen kiinnitykseen tarvitsi rakentaa tuulettimelle kupu. Tämä oltiin päätetty, että tehdään se itse. Saatiinkin se homma käyntiin onneksi tällä viikolla ja huuvan runko valmistui alkuviikosta.

IMG_6106

Makkari valmis!

IMG_6115

Mankelihuone, check!

Viikkoa jatkettiin taas rappailujen merkeissä ja loppuviikkoa kohden saatiinkin valmista. Iso makuuhuone, wc, kph ja meidän kutsuma mankelihuone (oikeastaan käytävä kylpyhuoneeseen) sai pohjarappauksen ja pintarappauksen tämän viikon aikana. Kylpyhuoneissa koettiin jännityksen hetkiä, kun vesieriste aiheutti saven kuivumiseen eri vauhtisuutta.

2016-04-01 14.44.58

Kylppärin seinien alaosat oli käsitelty vesieristeellä, jonka päällä oli ohut kerros saneerauslaastia tarttumapinnaksi. Toimi ihan ok, mutta kuivui oudosti.

2016-04-01 14.53.58

Mutta ei kun uutta kerrosta päälle!

IMG_6110

Valmista on, ja sitten jännityksellä odottamaan miten toinen kerros kuivuu.

Kylpyhuoneen puolella nimittäin vesieristys on nostettu vain noin 150 cm korkeuteen ja ensimmäisen rappauskerroksen jälkeen tuohon kohtaan ilmaantui kuin kahden eri värisen pinnan yhteentörmäys. Onneksi kuitenkin pintakerros tasoitti tämän täydellisesti. Kylpyhuoneessa ja wc:ssa käytettiin mustaa savea, kun taas muissa tiloissa käytettiin valkoisen ja harmaan saven sekoitusta. Musta käyttäytyi ja kuivui hieman hitaammin. Näistä tarkemmista teknisistä tarinoista on tarkoitus kirjoitella vielä ihan oma postaus. Malttia siis vielä.

IMG_6105

Makkareihin kattolistat laitettiin rappauksen jälkeen ja se vaati vielä vähän korjailuja.

Pikku makkareista puuttuneet kattorimat pistettiin paikalle ja emäntäkin pääsi pienen spatulan kanssa hommiin. Riman ja saven rajaan jäi nimittäin pienen pieni rako, joka tietenkin piti vielä korjata. Onneksi savi on armahtavaa sorttia eikä noistakaan töpöttelyistä ole enää mitään tietoa muille kuin tekijöille.

IMG_6103

Halkeilun korjailua varten sauma ensin kostutettiin ja sitten sienellä hiertämällä umpeen. Osa onnistui osa ei.

IMG_6111

Toinen korjailu testi, jossa saumaan lisättiin vähän savea ja sitten hierrettiin. Ei sit vissiin näin. Tuohon oikealle lensi hierrin voimasanojen saattelemana, eli hyvin kestää iskuja savirappaus!

Korjauksista puhuttaessa, pitänee mainita, ettei tämäkään homma mennyt ihan niinkuin strömsössä. Ohuen savikerroksen takia (oma diagnoosi) pintaan tuli miltei jokaisen levysauman kohtaan halkeamia, vaikka saumat oli tasoitettu ennen rappausta. Yritettiin tässä kohtaa vielä varovaisesti korjailla näitä saumoja, 50 %:lla menestyksellä. Kyllä niitä halkeamia vielä on ja tulee varmasti lisää, mutta kyllä niistä osa saatiin myös häivyteltyä sienen ja veden kanssa.

IMG_6113

Välillä täytyy pitää vähän hauskaa 🙂

Viikon päätteeksi alkoi savirappauksen viimeinen vaihe eli seinien toinen pesu. Pesun tarkoituksena on poistaa seinien pinnasta vielä irtonainen hiekka, ennen pinnan kovettamista tapettiliisterillä. Iso homma tämäkin. Isäntä ehti huiskia erittäin kuivaksi rutistetun sienen kanssa olohuoneen sekä makkarit valmiiksi. Vikalle kokonaiselle raksaviikolle jäisi siis vielä lisää pesuhuommia ja liisteröinnit. Tämän jälkeen homma olisi sillä selvä.

FullSizeRender

Yhden kohdan kun saa ”valmiiksi”, niin eikös se hetkessä muutu rojukasaksi.

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Raksaviikko 55 debriefing

  1. Kati sanoo:

    Mietin noita halkeamia… Oliko alla olevat levysaumat nauhoitettu ja onko levyt jotain muuta materiaalia, kuin kipsilevyä? Erikoista, että pintaan tulee halkeamia.

    -Kati

    • memononen sanoo:

      Seinä on Fermacell levyä, joka on puukuitukipsilevy (ei paperia pinnassa). Saumat on vahvistettu J-saumatasotteella ja lasikuituverkolla. Osa Fermacell levyistä on vielä liimattu puskusaumaan (levyn yleinen asennustapa).

      Kaikki saumat halkeili viimeistään pari päivää rappauksen jälkeen (ilmeisesti kokonaan kuivuttuaan). Mutta saumoista osa ei enää halkeillut korjauksen jälkeen. Veikkaa, että ongelma on itseasiassa monen ongelman summa:

      1) Laastissa on aika paljon vettä (6l/25kg eli n. 25%), niin noi Fermacell levyt on kastuessaan ja kuivuessaan varmasti elänyt
      2) J-tasoite kutistuu tosi paljon kuivuessaan. En ole koittanut, että turpoaako kastuessaan, mutta en ihmettelis jos niin tekis.
      3) Savilaasti tarttui tasoitteeseen huonommin kuin Fermacelliin, huonosti tarttuvat kohdat (esim maalatun seinän yläosa) tuppasi halkeilemaan (tosin epäilen enemmän sauman elämistä).
      4) Osa saumoista ei sii ollut liimattu. Osittain jäi ohjeistamatta, osittain levyttäjien olettamus että ei tartte kun tulee vielä saumavahvike. Liimatut saumat kesti paremmin, eli jotain sauman elämistä siellä on ollut.
      5) Ei käytetty Fermacellin omia liimoja eikä tasotteita.
      6) Meillä ei ollut hirveän tarkkaa rappauksen paksuuden kontrollolointia, eli jotkut kohdat on ohkasempia kuin toiset. Paksummat kohdat on selvinnyt paremmin halkeilusta. Savilaasti tulisi laittaa 2-3mm paksuna pintana. Jäljelle jäätyjen säkkien perusteella meillä on lähempänä tuota 2mm kerrosta. Laastin toimittaja sanoi, että ohut kerros vois olla se ongelma.

      Eli tuon olisi _ehkä_ voinut välttää sillä, että kaikki levyt ois liimattu ja saumattu Fermacellin omalla tavaralla(ja paperinauhalla, sekä olisi rapattu vähän paksumpi kerros. Olis ehkä halkaissut kerran ja sitten ois voitu korjata.

      Nää on näitä juttuja, että on vaan yks mahis saada hommat kerralla kuntoon ja osa hommista pitää tehä ennen kuin on kokemusta koko prosessista. Mut sit seuraavaan taloon tulee ihan älyttömän hienot saviseinät! No, on noi nykysetkin tosi hienot 🙂

  2. Maarit Adolph sanoo:

    Hei, palaan vielä teidän lattiaan… Miksi haluaisitte mielummin 33mm lankkulattian eikä 20mm lautalattiaa? Me rakennetaan taloa etelä-saksaan, eikä täällä 33mm lankkuja löydy sitten mistään… tarjolla on vain 10mm, 15mm ja maksimissaan 20mm lautoja… eli yleisin paksuus taitaa olla täällä 15mm. Koska taloa ei ole vielä rakennettu, voidaan vielä tässä vaiheessa sanoa, että mikä otetaan lattian korkeudeksi. En vain keksi miksi tuo 28 tai 33 olisi parempi kuin ohuempi… Niin hirveän montaa kertaa sitä ei varmasti tule hiottua että ohenisi liikaa ja luulisin, että ohuemman lankun läpi se lattialämmitys toimisi paremmin…. Hirveän vaikea löytää mistään tietoa, joka paikassa tyrkytetään vaan parketteja.

    • memononen sanoo:

      Me oltaisiin haluttu lankkulattia jykevyyden takia, ja haluttiin vähän ”luomumpi” lattia (ei liimoja, korjattavuus), arvo- ja fiilisjuttuja siis. Käytännössä 20mm lautalattia on toiminut tosi hyvin ei notku ja tuntuu napakalta.

      Jos rakennuksen alapohja on puusta, niin silloin lautalattia kantaa myös lattian päällä olevan painon. Mitä jykevämpi lauta, sitä jykevämpi lattia. Lattian jykevyyteen vaikuttaa myös alla olevan koolauksen väli, eli miten tiheään on niitä puita johon laudat kiinnitetään. Tälläisessä ratkaisussa lankkulattia on omiaan.

      Nykyään yleisempi tapa tehdä alapohja on valaa betoni laatta ja laittaa laatan sisään lattialämmitys. Silloin lattiamateriaali tulisi olla mahdollisimman ohut, jotta lämpö pääsee hyvin huoneeseen. Kun lautalattia tehdään betonin päälle, lattiamateriaali ei varsinaisesti kanna mitään joten se voi olla todella ohut.

      Ohuen laudan ongelma on se, että se alkaa kupristelemaan. Sen takia kaikki ohuet puulattiamateriaalit on parkettityyppistä, muutama kerros ristiinliimattua puuta, vähän kuin vaneria. Silloin puun eläminen saadaan kuriin. Se ei kupruile, eikä kutistu ja paisu niin paljoa kosteuden mukaan.

      Parkettityyppisissä lattiamateriaaleissa on yleensä lukkopontti josta ne on helppo asentaa toisiinsa kelluvaksi rakenteeksi. Eli silloin lattiamateriaali ei ole kiinnitetty millään alustaan, ja lukkopontin avulla pääsee lattia vielä vähän elämään tarvittaessa.

      Lautalattiat taasen vaatii kiinnityksen. Se voidaan kiinnittää ruuveilla alustaan (betoni, puu), liimalla alustaan (betoni), tai kelluvaksi liimalla yhteen. Jos lautalattia tehdään betonivalun päälle, niin kaikki kiinnitystavat on kompromisseja. Lattialämmitys hankaloittaa vielä jotain asennusmuotoja.

      Joku paikallinen perinnerakentaja saattaisi osata auttaa. Saksassa tehdään jonkun verran lämmityksiä siten, että putket tulee seinään (toimii kuulemman paremmin), se helpottaa monia lankkulattian asennusongelmia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s