Niin vaan kävi ja blogi unohtui. Ollaan elelty nytten pari kuukautta uutukaisessa kodissa, mutta kaksi viimeistä raksaviikkoa (4.-17.4.) jäi purkamatta. Voinette vain kuvitella mitä ne sisälsi. Aivan älytöntä säätämistä, painamista, puunaamista ja sen semmoista. Kiirehän siinä meinas tulla vaikkei nyt toki silti kaikkia iltoja painettu itseämme viimeiseen pisaraan.
Viimeisillä viikoilla työmaalle tuli sähkäri ja putkari laittamaan viimeiset kalusteet paikalleen. Me koitettiin pysyä mukana ja tehdä kaikki valmiiksi heidän asennushommia varten. Sitten oli vielä viimeiset silikonit ja kaappien asennukset sekä tietenkin siivousta.
Hyvä että savet kerkesivät kuivumaan, kun sähkäri pyyhälsi jo tontille. Asennettiin rasiat, kytkimet ja säätimet. Heti tuli jotenkin ”oikeempaa”, kun sai yksityiskohtia seinille. Sähköjen kanssa kaikki meni aikas putkeen. Yksi pistorasia ei ottanut toimiakseen ja lopulta vikakin löytyi: naula oli katkaissut johdon keskelt katki!
Saviseinän pinta primerointi vielä kuivui kun sähkäri oli kerinnyt asentamaan rasiat paikoilleen.
No more roikkavalo! Hetki meni taas opetellessa, että sähköä tulee joka pistokkeesta ja joissain huoneissa toimii valotkin.
Lisää valoa! Yleisvalaistus on toteutettu lampunkannoilla ja filamentti ledilampuilla.
Pantryyn väsättiin ledinauhalle lista, jotta valo saatiin suuntautumaan paremmin työtasoa kohti.
Tiskipöydän kohdalla valoja piilotettiin smyygiin.
Naps! Tästä ei sähkö hyppää yli.
Viimeisille viikoille oli sovittu käyminen myös putkarin kanssa. Saatiin vihdoin asennettua kylppärin suihku ja ilmastointiventiilit. Suihkun asentaminen aiheutti reilusti ylimääräisiä harmaita hiuksia.
Ensimmäinen toimitus viivästyi kun kontti, jossa suihkut tuli varastettiin. Seuraavassa toimituksessa oli väärä sekoittaja. Asentaessa huomattiin, että suihkun mukana toimitetut messinkiset peitelevyt on liian korkeat ja kiristys rengasta ei saanut paikalleen. No ei muuta kuin MacGyver hattuu päähän ja liimattiin kiristysholkit peitelevyjen taakse ja leikattiin sopivan kokoisesta messinkisestä holkista renkaat peittämään metalliputken, joka sinne väliin jäi killittämään. Ihan hyvä lopulta tuli!
Olohuoneen ilmastointi ventiilit paikoillaan. Niihin sinisiin läpysköihin oli kyllä alkanut jo tottumaan. Tuossa näkyy myös olohuoneen yleisvalot.
Suhku vihdoin paikalla!
Huuva ja huipparikin saatiin asennettua.
Sitten alkoi looppukiri. Oli ainakin tuhat saumaa vielä vailla silikonia, keittiön ja vessojen laatikoita kokoamatta ja siivotakin vielä pitäisi.
Fuuu! Ai sen allaskaapin pitää olla vesitiivis? Ois ehkä laulattanut Feiniä eri tavalla jos ois alkujaan sen tiennyt.
Vessan laatikot kasaan.
Hieno laatikot tuli. Ja noi nupit on niin söpöt, vaikka vähän liukkaat märillä käsillä.
Sili-silikoonia!
Siivous aloitettiin aika hyvissä ajoin, juuri ennen kuin putkari tuli asentamaan viimeisiä ilmastointi hommia. Muutamia projekteja seuraillessa moni on harmitellut loppusiivouksen hirveyttää. Joko täällä on tehokas emäntä tai asutaan likaisessa läävässä, mutta meillä siivois hujahti vähän siinä sivussa. Viimeisillä viikoilla koitettiin keskittyä siihen olennaiseen, jota talossa tarvittaisii asumiseen ja muuttotarkastuksen läpimenoon. Takka, pantry, eteinen, mankelihuone ja lasikuisti jäi kesken ennen muuttoa.
Ätsii! Oli hieno hetki, kun sai vihdoin kuoria lattiat taas esille.
Nyt alkaa olla hommat muuttotarkastusta vaille valmiita.
Näkymä keittiöstä kohti olohuonetta.
Vähän fiilistelyä muuttovalmiista kodista.
Parin viikon puserrus tiivistyi muuttotarkastuspäivään. Käyttöönottokatselmuksessa käytiin läpi tiluksiaja, paikkoja ja muutamia korjattaviakin kohtia löytyi. Muuttolupa jäi kuitenkin saamatta, koska meiltä puuttui huoltokirja (jotka yleensä kysytään lopputarkastuksessa), parit pöytäkirjat (jotka yleensä kysytään lopputarkastuksessa), ristikkokuvion kopio ja yksi rakennusaikaisen muutoksen kuva (oma moka, siellä ne piirustuspinossa odotti selkämysiä). Vitutti ihan hirveesti.
Onneksi on noheva vastaavamestari! Me oltiin jo valmiita hyppäämään kaivoon, mutta hän ei lannistunut! Parit puhelinsoitot sinne ja tänne, paperipinkkojen hektistä pläräämistä ja jo suunnitelma ongelmanratkaisuksi oli valmis. RAM:mit löyty, ristikkokuvista olikin kopiot, puuttuvat pöytäkirjat saatiin kasaan ja illalla sitten täyteltiin huoltokirjaa.
Seuraavana aamuna suhattiin rakennusvalvontaan ja ulos tuli hymyilevä isäntä paperin kanssa, jossa luki: ”Ok.” Kaikki oli O.K.
Monosilla 