Viimeiset raksaviikot 56-57

Niin vaan kävi ja blogi unohtui. Ollaan elelty nytten pari kuukautta uutukaisessa kodissa, mutta kaksi viimeistä raksaviikkoa (4.-17.4.) jäi purkamatta. Voinette vain kuvitella mitä ne sisälsi. Aivan älytöntä säätämistä, painamista, puunaamista ja sen semmoista. Kiirehän siinä meinas tulla vaikkei nyt toki silti kaikkia iltoja painettu itseämme viimeiseen pisaraan.

Viimeisillä viikoilla työmaalle tuli sähkäri ja putkari laittamaan viimeiset kalusteet paikalleen. Me koitettiin pysyä mukana ja tehdä kaikki valmiiksi heidän asennushommia varten. Sitten oli vielä viimeiset silikonit ja kaappien asennukset sekä tietenkin siivousta.

Hyvä että savet kerkesivät kuivumaan, kun sähkäri pyyhälsi jo tontille. Asennettiin rasiat, kytkimet ja säätimet. Heti tuli jotenkin ”oikeempaa”, kun sai yksityiskohtia seinille. Sähköjen kanssa kaikki meni aikas putkeen. Yksi pistorasia ei ottanut toimiakseen ja lopulta vikakin löytyi: naula oli katkaissut johdon keskelt katki!

Saviseinän pinta primerointi vielä kuivui kun sähkäri oli kerinnyt asentamaan rasiat paikoilleen.

 

No more roikkavalo! Hetki meni taas opetellessa, että sähköä tulee joka pistokkeesta ja joissain huoneissa toimii valotkin.

Lisää valoa! Yleisvalaistus on toteutettu lampunkannoilla ja filamentti ledilampuilla.

Pantryyn väsättiin ledinauhalle lista, jotta valo saatiin suuntautumaan paremmin työtasoa kohti.

Tiskipöydän kohdalla valoja piilotettiin smyygiin.

Naps! Tästä ei sähkö hyppää yli.

Viimeisille viikoille oli sovittu käyminen myös putkarin kanssa. Saatiin vihdoin asennettua kylppärin suihku ja ilmastointiventiilit. Suihkun asentaminen aiheutti reilusti ylimääräisiä harmaita hiuksia.

Ensimmäinen toimitus viivästyi kun kontti, jossa suihkut tuli varastettiin. Seuraavassa toimituksessa oli väärä sekoittaja. Asentaessa huomattiin, että suihkun mukana toimitetut messinkiset peitelevyt on liian korkeat ja kiristys rengasta ei saanut paikalleen. No ei muuta kuin MacGyver hattuu päähän ja liimattiin kiristysholkit peitelevyjen taakse ja leikattiin sopivan kokoisesta messinkisestä holkista renkaat peittämään metalliputken, joka sinne väliin jäi killittämään. Ihan hyvä lopulta tuli!

Olohuoneen ilmastointi ventiilit paikoillaan. Niihin sinisiin läpysköihin oli kyllä alkanut jo tottumaan. Tuossa näkyy myös olohuoneen yleisvalot.

Suhku vihdoin paikalla!

Huuva ja huipparikin saatiin asennettua.

Sitten alkoi looppukiri. Oli ainakin tuhat saumaa vielä vailla silikonia, keittiön ja vessojen laatikoita kokoamatta ja siivotakin vielä pitäisi.

Fuuu! Ai sen allaskaapin pitää olla vesitiivis? Ois ehkä laulattanut Feiniä eri tavalla jos ois alkujaan sen tiennyt.

Vessan laatikot kasaan.

Hieno laatikot tuli. Ja noi nupit on niin söpöt, vaikka vähän liukkaat märillä käsillä.

Sili-silikoonia!

Siivous aloitettiin aika hyvissä ajoin, juuri ennen kuin putkari tuli asentamaan viimeisiä ilmastointi hommia. Muutamia projekteja seuraillessa moni on harmitellut loppusiivouksen hirveyttää. Joko täällä on tehokas emäntä tai asutaan likaisessa läävässä, mutta meillä siivois hujahti vähän siinä sivussa. Viimeisillä viikoilla koitettiin keskittyä siihen olennaiseen, jota talossa tarvittaisii asumiseen ja muuttotarkastuksen läpimenoon. Takka, pantry, eteinen, mankelihuone ja lasikuisti jäi kesken ennen muuttoa.

Ätsii! Oli hieno hetki, kun sai vihdoin kuoria lattiat taas esille.

Nyt alkaa olla hommat muuttotarkastusta vaille valmiita.

Näkymä keittiöstä kohti olohuonetta.

Vähän fiilistelyä muuttovalmiista kodista.

Parin viikon puserrus tiivistyi muuttotarkastuspäivään. Käyttöönottokatselmuksessa käytiin läpi tiluksiaja, paikkoja ja muutamia korjattaviakin kohtia löytyi. Muuttolupa jäi kuitenkin saamatta, koska meiltä puuttui huoltokirja (jotka yleensä kysytään lopputarkastuksessa), parit pöytäkirjat (jotka yleensä kysytään lopputarkastuksessa), ristikkokuvion kopio ja yksi rakennusaikaisen muutoksen kuva (oma moka, siellä ne piirustuspinossa odotti selkämysiä). Vitutti ihan hirveesti.

Onneksi on noheva vastaavamestari! Me oltiin jo valmiita hyppäämään kaivoon, mutta hän ei lannistunut! Parit puhelinsoitot sinne ja tänne, paperipinkkojen hektistä pläräämistä ja jo suunnitelma ongelmanratkaisuksi oli valmis. RAM:mit löyty, ristikkokuvista olikin kopiot, puuttuvat pöytäkirjat saatiin kasaan ja illalla sitten täyteltiin huoltokirjaa.

Seuraavana aamuna suhattiin rakennusvalvontaan ja ulos tuli hymyilevä isäntä paperin kanssa, jossa luki: ”Ok.” Kaikki oli O.K.

Advertisement

Raksaviikko 55 debriefing

Onneksi oli pääsiäinen ja saatiin jatkettua vielä viime viikonlopun urakkaa olohuoneen seinien parissa. Saatiin siis heti alkuviikkoon (28.3.-3.4.) olohuoneen toinenkin seinä valmiiksi, joten nyt jäljellä olisi enään iso makuuhuone, kylpyhuone, wc ja pieni pätkä käytävää.

Vaneri taipui hienoksi Valantin huuvan kopioksi.

Etukansi on irroitettava, niin saa asennuksen ja sitten joskus huollonkin tehtyä hienosti.

Käyttöönottotarkastuspäivä päätettiin 14.4., joten tällä viikolla piti prioriteetit pistää järjestykseen ja miettiä, milloin kukakin ehtii tulla tekemään kytkentöjä. Ilmastointitöitä ei pystytty tekemään loppuun, ennenkuin savihommat olisi valmiita. Myös liesituulettimen kiinnitykseen tarvitsi rakentaa tuulettimelle kupu. Tämä oltiin päätetty, että tehdään se itse. Saatiinkin se homma käyntiin onneksi tällä viikolla ja huuvan runko valmistui alkuviikosta.

Makkari valmis!

Mankelihuone, check!

Viikkoa jatkettiin taas rappailujen merkeissä ja loppuviikkoa kohden saatiinkin valmista. Iso makuuhuone, wc, kph ja meidän kutsuma mankelihuone (oikeastaan käytävä kylpyhuoneeseen) sai pohjarappauksen ja pintarappauksen tämän viikon aikana. Kylpyhuoneissa koettiin jännityksen hetkiä, kun vesieriste aiheutti saven kuivumiseen eri vauhtisuutta.

Kylppärin seinien alaosat oli käsitelty vesieristeellä, jonka päällä oli ohut kerros saneerauslaastia tarttumapinnaksi. Toimi ihan ok, mutta kuivui oudosti.

Mutta ei kun uutta kerrosta päälle!

Valmista on, ja sitten jännityksellä odottamaan miten toinen kerros kuivuu.

Kylpyhuoneen puolella nimittäin vesieristys on nostettu vain noin 150 cm korkeuteen ja ensimmäisen rappauskerroksen jälkeen tuohon kohtaan ilmaantui kuin kahden eri värisen pinnan yhteentörmäys. Onneksi kuitenkin pintakerros tasoitti tämän täydellisesti. Kylpyhuoneessa ja wc:ssa käytettiin mustaa savea, kun taas muissa tiloissa käytettiin valkoisen ja harmaan saven sekoitusta. Musta käyttäytyi ja kuivui hieman hitaammin. Näistä tarkemmista teknisistä tarinoista on tarkoitus kirjoitella vielä ihan oma postaus. Malttia siis vielä.

Makkareihin kattolistat laitettiin rappauksen jälkeen ja se vaati vielä vähän korjailuja.

Pikku makkareista puuttuneet kattorimat pistettiin paikalle ja emäntäkin pääsi pienen spatulan kanssa hommiin. Riman ja saven rajaan jäi nimittäin pienen pieni rako, joka tietenkin piti vielä korjata. Onneksi savi on armahtavaa sorttia eikä noistakaan töpöttelyistä ole enää mitään tietoa muille kuin tekijöille.

Halkeilun korjailua varten sauma ensin kostutettiin ja sitten sienellä hiertämällä umpeen. Osa onnistui osa ei.

Toinen korjailu testi, jossa saumaan lisättiin vähän savea ja sitten hierrettiin. Ei sit vissiin näin. Tuohon oikealle lensi hierrin voimasanojen saattelemana, eli hyvin kestää iskuja savirappaus!

Korjauksista puhuttaessa, pitänee mainita, ettei tämäkään homma mennyt ihan niinkuin strömsössä. Ohuen savikerroksen takia (oma diagnoosi) pintaan tuli miltei jokaisen levysauman kohtaan halkeamia, vaikka saumat oli tasoitettu ennen rappausta. Yritettiin tässä kohtaa vielä varovaisesti korjailla näitä saumoja, 50 %:lla menestyksellä. Kyllä niitä halkeamia vielä on ja tulee varmasti lisää, mutta kyllä niistä osa saatiin myös häivyteltyä sienen ja veden kanssa.

Välillä täytyy pitää vähän hauskaa 🙂

Viikon päätteeksi alkoi savirappauksen viimeinen vaihe eli seinien toinen pesu. Pesun tarkoituksena on poistaa seinien pinnasta vielä irtonainen hiekka, ennen pinnan kovettamista tapettiliisterillä. Iso homma tämäkin. Isäntä ehti huiskia erittäin kuivaksi rutistetun sienen kanssa olohuoneen sekä makkarit valmiiksi. Vikalle kokonaiselle raksaviikolle jäisi siis vielä lisää pesuhuommia ja liisteröinnit. Tämän jälkeen homma olisi sillä selvä.

Yhden kohdan kun saa ”valmiiksi”, niin eikös se hetkessä muutu rojukasaksi.

Raksaviikko 52 debriefing

Savirappauskurssin harjoitustöitä, aika maukas kattaus!

Viimeinen viikko ennen mystistä savikurssia Viron Moostessa (7.-13.3.). Alunperäinen suunnitelma oli pitää savirappaus workshop meidän talolla, mutta savilaastin toimittajamme Natural Building Companyllä ei ollut tarjota workshop aikoja niin nopeasti kuin toivoimme. He suositellivat savilaastifirma Saviukumajan omaa kurssia tulevana viikonloppuna. Isäntä pääsi sujauttamaan itsensä täynnä olevalle savirappauskurssille ( Lisää kurssista myöhemmin).

Vihdoin päästäisiin itse asiaan! Edelliset viikot on olleet pitkälti savirappauksen esivalmisteluja ja monet päivät on olleet nyhvertämisen vuoksi todella epäpalkitsevia ja osittain myös aika epätehokkaita.

Isäntä lähti savikurssille torstaina joka kesti koko loppu viikon, mutta alkuviikosta ehti vielä nakertamaan muutamia listoja ja muita pikkujuttuja ennen matkaa. Loput lattialistat pääsi paikalleen ja pantryyn tehtiin pieni laajennus laatoitukseen.

Takan sähkörasiat kiinniteltiin saneerauslaastilla.

Huomaatko laattojen jatkot?

Päätettiin laskea pantryn toisen puolen kaapistoa 15 cm alemmas. Pantryn puolella on tarkoitus säilyttää mm. blenderi, mehustin, yleiskone ja muut härvelit. Koneet kun ovat aika korkeita, niin laskemalla tasoa saadaan sitten hieman ergonomisempi työasento siihenkin puuhaan. Laskettu taso myös avartaa pienehköä pantryä mukavasti. Tason korko on ollut hankala sen takia, että saman tason alle on tulossa pieni pakastin (vakio korkeus), mutta taso myös rajautuu ikkunoihin, jotka on 3 cm liian matalalla korotetun lattiavaluna takia (koska lautalattia). Nyt siis laitetaan muutama kaappi normaalikorkeuteen, jotta pakastin ei jää ihan ypöksi. Sitten loppu reilusti alemmaksi jotta tulee hyvä työergonomia. Ikkunoiden korko-ongelma korjaantuu vähän niinkuin siinä sivussa.

Laatathan oli tehty nyt siihen vanhaan oikeeseen korkoon ja pienelle pätkälle piti nyt jatkaa osa laatoista. Muutama laatta jouduttiin jatkamaan keskeltä, ja niistä tulee jäämään pieni kauneusvirhe pantryn muutamaan (no voi kauhee!) laattaan. Laattojen jatko toteutettiin valkoisella saumalaastilla, joka maastouttaa tuon kauneuspilkun ihan nätisti.

Tiistaina saatiin keittiön kaasukytkennät kondikseen. Eli ei muutakun kattilat ja padat porisemaan! Kaasuasennuksessa selvisi myös, että kaasukytkentä lieteen tarvitsee tilaa noin 4 cm lieden alapuolella. Meidän tasot on 21 mm koivuvaneria, jonka vuoksi joudutaan asentamaan uuni nyt hieman alemmas.

Hamillinen aukko uunin päällä. Ei se liitäntä siellä uunin takana ottanut kuin sentin verran uunin takaosaan kiinni.

Tämän kun olisi hieman aikaisemmin tiennyt, olisi kaasulieden aukon voinut leikata tason takaosaan, jolloin kaasukytkentä olisi jäänyt uunin taakse, eikä uunin korkeutta olisi tarvinnut muuttaa. Koska uunin korkoa joutuu muuttamaan, se vaikuttaa uunin alla olevan laatikon etulevyn korkoon. Joudutaan siis askartelemaan se vielä uudestaan sekä yksi pieni soiro tason ja uunin yläreunan väliin. Keittiö, tutkimattomista mittamaista viimeisin! 

Kaasupullo on näppärästi lasikuistin varastossa piilossa. Laitettiin lattiavalun yhteydessä suojattu kupariputki varastosta keittiöön. Varastossa kaasupullo on kätevä napata matkaan, kun sitä tarvitsee täyttää.

Kaasumiehen lisäksi tontilla pyörähti myös sähkäri. Isäntä valmisteli ulkovalojen pohjia sähkärille vielä ennen matkaa ja loppuviikosta oltiinkin saatu ulkoseinille meidän pienet huomaamattomat valaisimet paikalle.

Ensimmäinen valo paikallaan. Olishan tuohon sellanen pieni siro RR23 värinenkin tyyliltään mennyt.

MacGyver kävi kylässä ja teki korotuspalan valaisimelle salaojaputkesta. Random-laudoitus aiheutti päänvaivaa valaisimien kanssa, kun vain muutama mahtui päälilautojen väliin. Pistorasioiden kanssa oli parempi tuuri.

Keskiviikko päivä enteili jo tulevaa, kun savilaastilähetys saapui tontille. Rekka oli niin täynnä tavaraa, ettei se uskaltanut lähteä nousemaan meidän jyrkähköä tietä ylöspäin, joten kuorma purettiin tien alkupäähän. Siitä sitten omalla autolla pieni määrä kerrallaan ylös.

Liukas ja märkä mäki sekä iso kuorma.

Siinä sitä olisi 1000kg savea ensi viikon askareisiin.

Raksaviikko 51 debriefing

Hiljainen viikko 51 (29.2.-6.3.). Ensi viikolla oltaisiin menossa opiskelemaan savirauppausta Viroon, vähän alkoi jo jännittämään. Viikon tehtävänä olikin tehdä viimeiset smyygit ja listat valmiiksi savirappausta varten.

Savirappauksen voi tehdä listaan tai oven karmiin kiinni. Silloin ei väliin jää ylimääräisiä rakoja irvistelemään. Smyygien ja liukuovien karmit toteutettiin niin, että ne tulevat noin 12 mm ulos seinästä. Siihen haettiin ihan aavistus sellaista japanilaista vibaa, mutta rappaus on myös helppo ja hyvä lopettaa tuollaiseen suoraan reunaan.

Päämakkarin oven pielet liimauksessa.

Ja vielä yksi ovi. Puristimien vähäinen määrä vähän hidasti tätä prosessia.

Hommat alkoi olla savirappauksen valmistelujen suhteen hyvällä mallilla, joten aikaa oli myös muutamien tulevien hommien tekemiseen. Huuva on ollut pitkään pohdinnan alla. Aikaisemmin ajatuksissa oli Valantin huuva, mutta se taitaa olla vähän väärän kokoinen ja aikas tyyris. Keittiön vanerikokeilut onnistuin sen verran hyvin, että josko siitä materiaalista nyt yhden huuvankin saisi aikaiseksi. Väri on vielä kahden vaiheilla, joko valkoinen joka häviäisi seinään, tai sitten tumman harmaa joka korostaisi tumman vihreää keittiötä. Saapi nähä kummaksi se värjäytyy.

Näitä papereita on välillä taskullinen. Tässä liestuulettimen strategiset mitat huuvaa varten.

Sitten vaan mitat SketchUpiin ja kattomaan millanen siitä sitten tulisi. Jotain tälläistä.

Toisena välipalahommana jatkettiin vähän takan tekemistä. Takasta puuttuu vielä katto, yläreunan tasoitus, ja roilotukset pistorasioille.

Töllön paikka. Tuo reikä tuossa ylempänä johtaa toiselle puolelle penkin alle, jonne on tulossa myös pistorasia, data ja antenni. Saapi johdot hyvin piiloon.

Sitten ihan yllättäin, raksalla oli käynyt sähkäri! Nyt alkaa olla kattojen asennukset kohdillaa.

Käytävän lampukantarivistö. Nää oli just niitä lamppuja joita haluttiin himmennettäviksi. Sitten vaan etsimään kohtuu hintasia himmennettäviä LED-filamenttilamppuja.

Istuma ikkunan pistorasiat. Voi sitten laittaa lampun tai ladata läppärin ikkunalla istuissaan.

Vessaan ja kylppäriin tuli tälläiset Iföt.

 

 

 

Raksaviikko 49 debriefing

Talosta ei ole ollut ulko kuvaa pitkään aikaan ja sininen ovikin jäi dokumentoimatta. Kevät aurinko on jo vähän alkanut harmaannuttamaan rautavihtrilliä, mutta vielä on matkaa lopulliseen sävyyn. Näillä keleillä on saatu jo ensimmäiset lämmitykset aurinkokeräimistäkin!

Tällä viikolla (15.-21.2.) puhaltelikin tontilla ihan uudet tuulet. Olipas kiva päästä vihdoin tekemään jo jotain muutakin, kun keittiön kaappien käsittelyä. Toki niitäkin vielä tässä rinnalla aina suditaan, mutta akuutti hätä kaappien valmistumisesta saatiin kuitenkin viime viikolla valmiiksi.

 

Listaa vaille valmis paneelikatto. Lennossa vaihdettiin vielä toisen lampun paikkaa.

Pitkiä paneeleja laitellessa välillä tarvitsee vähän apukättä.

Alku viikosta aloiteltiin sitten kylpyhuoneen ja pikkuvessan katon paneloinnista. Täytyy sanoa, että ihan vähän fuskattiin, kun ostettii tässä kohtaa ensimmäinen valmiiksi käsitelty tuote raksalle. Kattopaneelit oli siis valmiiksi valkolakattu ja kas kummaa, lensi muuten aika vauhdilla laudat paikalleen, kun ei tarvinnut kun suoraan paketista sahan kautta kattoon ampua. Vähän kyllä hävettää tämmöisiä mennä edes paljastamaan täällä blogin puolella 😉

Smyygilautojen käisttelyurakka. Tai aika nopsaahan tollasen kasan Osmoilee.

Aikamoista nysväämistä on myös ollut. Osaksi keittiön osien asettelussa, mutta myös savirappaukseen valmistautumisessa. Savirappaus tehdään meillä aivan viimeisenä, eli listat ja smyygit pitäisi olla valmiina. Nyt ollaankin tehty testivärjäilyjä smyygeihin ja loppuviikosta saatiin aikaiseksi myös smyygilautojen käsittely. Ajattelimme ensin käyttää lipeää smyygin käsittelyyn, koska lattiassakin on tuota lipeää, joka hieman harmaantaa puun syitä. Tämän jälkeen tarkoitus oli laittaa Osmon kuusivaha, joka vaalentaa puuta. Loppumetreillä päädyttiin kuitenkin muuttamaan mieltä ja laitetttiin pelkästään tuota Osmon kuusivahaa pintaan. Ensi viikolla käydään sitten askartelemaan niitä paikallee.

Liukuoven karmien liimailuja. Tuohon tulee vielä levennyslista kylkeen, niin saadaan 92 seinään tarkoitettu karmi koko 125 seinän levyiseksi.

Smyygien lisäksi ollaan mallailtu loppujen liukuovien karmeja paikalleen. Kantavan väliseinän paksuus oli hieman Eclissen liukuoven ovenkarmeja paksumpi, joten näitäkin päästiin vielä sumplimaan miten ne rakennetaan. Mutta mitäpä ei tuo mieheni ratkaisisi. Kyllä tämäkin tästä vielä. Kärsivällisyyttä ja kädentaitoja.

Pantryn  hyllyjä. Tämä on ”kodari” osuus, eli hyllyllä on tarkotus kuivailla isompia asitoita ja säilyttää pyykinpesutarvikkeita.

Hellan viereen jäi pieni kaistale tyhjää ja siihen väkerrettiin tälläinen säylityskolo. Siinä on sitten paikka vaikka pyyhteelle. 

Pantryn puolelle asenneltiin myös muutama hylly paikalleen, koska ne kiinnitettiin seinään, johon olisi tarkoitus laittaa yksi liukuovista. Ei haluttu ottaa sitä riskiä, että porataan vahingossa liukuoveen reikä 😀

Isompien ovien kanssa oli hyvä olla apulainen.

Tarkkaa hommaa ja silti joka oven syvemmälle jäävä kannatin piti mitata uusiksi, jotta saatiin ovi menemään oikeaan syvyyteen.

”Mahtuu, mahtuu!”

Ja liukuovista puhuttaessa, saatiinhan me tosiaan loput neljä paikoilleen. Enään puuttuu kaksi väliovea, jotka kuuluvat vessan ja kylpyhuoneen oviksi. Pitäisi nekin tässä pikkuhiljaa hankkia, kun karmit pitää olla paikallaan, ennen savirappauksen tekoa.

Savilaasteja testissä, siniharmaata, alkeaa ja mustaa. Siniharmaasta ja valkoisesta on tarkoitus sekoittaa hieman vaaleampi harmaa.

Hyvälle tuoksuu vaikka tekniikka on ihan hakusessa. Onneksi tulevilla viikoilla pääsee ammattilaisten oppiin.

Vasemmalla siniharmaa ja oikealla 50/5o siniharmaa ja valkea. Vaaleammalla sävyllä mennään.

Tällä viikolla on taas visa laulanut, kun viimeistelyhommat etenee. Savimaalia tarvittiin vielä hitusen, että saadaan katot kuntoon, ja Rakennusapteekista käytiin noutamassa yleisvalaisimet valmiiksi sähkäriä varten. Myös savirappauksen teko lähenee ja siihenkin liittyen otettiin askeleita tarjousten merkeissä. Hankittiin muutama säkki vielä testivärejä, että saadaan kokeiltua sopiiko värit isoinakin pintoina meidän taloon. Tällä hetkellä suunnitteilla on ollut siniharmaa yleistiloihin ja musta kylpyhuonetiloihin. Jännä nähdä miltä värit näyttää isoina pintoina tiloissa.

Raksaviikko 48 debriefing

Ajattelin aluksi, että tälle viikolle (8.-14.2.) kirjoitan vaan, että “käsittelyä, käsittelyä, käsittelyä ja käsittelyä”. Mutta vaikka monet päivät ovat olleetkin aamusta iltaan käsittelyä, ehtihän tällä viikolla toki kaikkea muutakin pientä tapahtumaan. Viikko kuitenkin huipentui siihen, että ensimmäiset käsiteltävät pinnat alkoivat vihdoin valmistua ja saatiin asennettua niitä paikalleen.

Käsittelyä, käsittelyä, käsittelyä…

Käytännössä kaikki arkipäivät menivät kuitenkin näissä käsittelyhommissa. Meille on tulossa siis keittiön ja kylpyhuoneen laatikoiden etulevyt sekä pöytälevyt vanerista ja niitä olemme nyt käsitelleet osaa vihreällä petsillä ja osaa harmalla petsillä. Pinta käsitellään OsmoColorin TopOililla noin neljä kertaa molemmin puolin. Ymmärtänet nyt, miksi käsittelyissä kestää ja toisaalta tilattaessa ulkopuoliselta (esim. puusepältä) tämän kaltainen “yksinkertainen” työ maksaa. Käsittelyhommia työstettiin autotallissa, joten säästyttiin pahimmilta käryiltä tällä kertaa sisätiloissa. Aivan viikon päätteeksi ensimmäiset levyt alkoivat olla valmiit ja saatiin kiinnitettyä kylpyhuoneen ja pikku wc:n reunapalat kiinni kaapistoihin. Laatikoita ei vielä viitsitty pistää paikalle, koska putkarilla on vielä hommat tekemättä.

Pienessä vessassa sivu lirpakkeet paikallaan. Myös allas ja hana testissä paikallaan.

Kylpyhuoneessa on sama väritys. Testattiin myös muutamaa laatikkoa paikalle. Hienolta näyttää!

Sähkäri käväsi perjantaina tekemässä päivän hommia. Pistettiin riippuvalaisimien kantoja kattoon sekä keittiöön tuli useampi rasia paikalleen. Laatottajilla (siis isännällä apureineen) oli muutamassa kohtaa kolot liian isoja ja hieman jäi reikä pilkottamaan peitelevyn takaa. Pitäänee van paikkailla valkoisella saumalaastilla. Sähkärin mukaan ei kuulemma ole ensimmäinen kohde, missä kolot ovat liian isot.

Pantryn puolella väritys on vaalea. Käsittelyt on tehty Osmon kuusivahalla.

Viikonloppuna noudettiin Bauhaussista rimaa poikineen. Ensi viikolla pitäisi aloitella smyygilautojen käsittely ja mitä pikimmin myös lattialistojen. Vessasta ja kylpyhuoneesta puuttui myös kattopaneeli. Ihan nolottaa kirjottaa, mutta tällä kertaa valittiin valmiiksi käsitelty kuultovalkoinen paneeli, jotta päästäisiin asentamaan se pikapikaa kattoon. Siitä lisää ensi viikolla.

Viimoisena se kaunokainen. Ihanan vihreä keittiö!

Raksaviikko 47 debriefing

Raksaviikko 47 (1.2.-7.2.) jatkui kaapistojen kimpussa. Sahailtiin ja käsiteltiin levyjä ja päästiin asentamaan runkojalin.

Ennen kaappien kiinnitystä laiteltiin listoja keittiön ja pantryn kattoon. Listat oli puoliksi tarkoituksella ja puoliksi aikaisempien virheiden piilottelua.

Siellä se kolmiolista katon rajassa pönöttää. Jotain ihan hyvän ja kompromissin puolivälistä.

Laattojen yläreuna piti saada piiloon ja vanereita laitettaessa seinän ja katon väliin jäi epämääräinen rako. Nyt jos tällä kokemuksella laitettaisiin vanerit, niin oltaisiin laitettu katto ensin ja jätetty pieni rako seinän ja katon väliin, niin olisi tullut siistimpi. Olkoon tuo vino lista katossa vaikka jonkinlainen Terunobu Fujimori Coal House referenssi kuten myöhemmin laitettavat vinot lattialistatkin.

Alkuviikosta tuli sen verran lunta, että ei tohdittu lähteä peräkärryn kanssa vanerinhakureissuun. Parempia kelejä odotellessa tuli askarreltua pantryn oviaukkoon leveämmät karmit.

Ikinä ei ole tarpeeksi puristimia.

Oven listat liimauksessa.

Loppuviikosta saatiin ovikin paikalleen. Ja eikös se tuo oikeanpuoleinen oven karmi ollut pikkasen vinossa. Ei muuten kannata laittaa kuin nuo kaksi pienempää listaa ennen ovilehteä.

Ovenkarmien liimailujen välissä kerkisi vähän sorvailla taas kaappeihin reikiä. Vessojen pesualtaat tulee kahden 60 leveän kaapin keskelle joten joutui vähän sorvailemaan, että kaikki mahtuu mukaan.

Pienen tonkimisen jälkeen löytyi kuin löytyikin matala vesilukko. Ylin kaappi mahtuu juuri ja juuri tuohon väliin.

Keskiviikkona kelit vähän hellitti ja päästiin sahailemaan levyjä. Ei muuta kun levyt peräkärryyn Bauhausista ja Nikkariverstaalle.

Oiskohan siinä kaikki palaset? Hienon hieno numerojärjestelmä auttoi.

Tarkkuussirkkeli oli aika pelottava kapistus aluksi, mutta kyllä se siitä. Kaikki sormet tallella. Auttoivat alkuun verstaalla ja sain leikkausapua isojen ja painavien levyjen kanssa. Muuten Nikkariverstas toimii tee-se-itse meiningillä.

Ensimmäiseksi käsittelyyn otetiin kaappien runkojen päädyiksi tulevat palat. Niihin piti vielä sahata urat kaapin takalevylle ja tehdä muutamia reikiä. Reikien tekeminen oli yllättävän helppoa. Runkoja kasatessa huomasin, että tärkeempää oli saada reikä oikeaan kohtaan, kuin porattua tosi suoraan.

Uran sahaamista takalevyä varten. Saatiin autotalli ja verstaskin vihdoin käyttöön.

Ja ei muuta kuin vihreää pintaan! Petsi kerroksia tuli kaksi, ja sitten neljä kerrosta Osmon Topoilia.

Sitten alkoi levyjen käsittelyurakka. 40 levyn ja 4 tason käsittelyyn 4-6 kertaa saa kulumaan yllättävän kauan aikaa.

Loppu viikosta päästiin vihdoin asentamaan kaappeja. Keittiössä sai olla tarkkana jokaisen millimetrin kanssa, mutta onneksi muissa tiloissa ei ollut samaa säätöä. Kyllä sitä silti osattiin kiroilla.

Keittiössä lisää vaivaa tuotti liukuoviseinä. Oikeanlaisten proppujen ja ruuvien löytäminen meinasi olla mahdotonta. Lopulta löyty vanha pussinpohjallinen Alligatoreita ja jo alko homma hoitumaan. Ai niin, ja kesti yllätävän monta perkelettä ja rikkinäistä sormenpäätä, ennen kuin tajusi laittaa ne Ikean prikat oikein päin.

Kylppärin kaapit paikoillaan.

Pikkuvessan kaapit kohdillaan.

Loppuviikosta tuli takan laatat. Saapi nähdä milloin pääsee asentamaan.

Lisää vihreetä!

Raksaviikko 46 debriefing

Raksaviikolla 46 (25.-31.1) oltiin vähän laiskasti tontilla. Oli useampaa iltaa, että raksalle ei päästy ja sen takia monet hommat jäikin aika tihrustamiseksi. Tällä viikolla kuitenkin oltiin siirrytty raksaamisessa selkeästi seuraavaan vaiheeseen. Kaikki isot pinnat (lukuun ottamatta savirappausta, joka meillä tehdään aivan viimeiseksi) oli nyt tehty ja olisi aika siirtyä aikuisten oikeesti kalusteiden kasaamiseen ja asentamiseen. Koska kalusteiden etulevyt ja pöytälevyt piti saada leikkaukseen, kulutettiinkin paljon aikaa kalusteiden mittaamiseen.

Omat hieroglyfit.

Ennenkuin kaapistoja saataisiin lopullisiin paikkoihin, meidän piti asentaa vielä muutamia listoja paikalle keittön ja pantryn puolella. Ensinnäkin todettiin, että listojen asentaminen olisi aika kurjaa, sitten kun kalusteet olisivat jo paikalla, mutta toiseksi, osa listoista oli laitettava paikalleen ennen kalusteiden kiinnittämistä seinään. Näiden askartelujen lisäksi päästiin myös availemaan ensimmäisiä silikoni tuubeja ja viimeistelemään keittiössä ja pantryssä kulmasaumoja. Ja siinä samassa, kun tuubit oli auki, pistettiin silaria menemään myös kylpyhuoneen puolelle. Taidettiin me muutama keittiön kaappi sekä kylppärin laatikostot kasata kokoon.

Keittiön ja pantryn puolella moni kohta menee turhan millilleen. Tässä kalusteessa joudutaan korvaamaan tämä oikean puoleinen levy jo vanerilla, että saadaan linjat kohtaamaan nätisti. Pohtimalla sentit ja millit kohtaa, mutta aluksi moni asia näytti epätoivoiselta.

Sunnuntaina suunnattiin Bauhaussiin tekemään kalusteiden levyleikkaustilausta ja saatiin kuulla, että se määrä mitä meillä oli listalla olisi valmistunut aikaisintaan 2 vk päästä (aivan liian myöhään meille). Bauhaussista osattiin kuitenkin neuvoa, että meidän kannattaisi ostaa levyt Bauhausista ja käydä leikkaamassa ne itse parin kilometrin päässä olevassa Nikkariverstaassa. Sinne siis ensi viikolla sormia leikkaamaan ja säästämään aikaa sekä rahaa. Saa nähdä miten hermojen käy.

Asettelemalla kaapin tasot ja ovet vanerilevyille näin; saadaan levyistä suurin hyöty irti.

Raksaviikko 45 debriefing

Kun viime viikolla saatiin vihdoin lautalattiat käsiteltyä, oli aika antaa öljyn hetken imeytyä. Talossa oli montaa päivää aikamoiset käryt, mutta loppuviikkoa kohden tuoksut alkoikin sitten jo hälvetä. Loppuviikosta saatiin viimeisteltyä lattia kolmella suopakerroksella, joka toimii lattian kulutuspintana. Jatkossa lattia pestään aina suovalla, joka palauttaa suojaavan kulutuspinnan lattiaan.

Valmis lattia! Sitten kovalevyt päälle, ettei vaan tarttis häikästyä tämän kauneudesta.

Sillä aikaa, kun odoteltiin lattian kuivumista, piti keksiä jotain muuta puuhaa. Kylppärin laatat valmistuivat toissa viikolla ja nyt olisi aika pistää saumat ojennukseen. Yhden seinän ehti aina illassa tekemään valmiiksi. Loppuviikosta, saatiin apukäsiä taas mukaan. Kokonaisina raksapäivinä hommathan sujuukin vallan ripeästi. Saatiin loput seinät, lattiat niin kylppärissä, kun pikku wc:ssä saumattua sekä “mankelihuoneen” lattia. Ei siis enään saumauksia ennen muuttoa. Ennen saumauksia, alkuviikosta, isäntä askarteli vielä kylpyhuoneessa ja pikku wc:ssä olevat syvennykset/hyllyt, jotka olivat jääneet laatoitusvaiheessa tekemättä. Aika moista palapeliä oli ja aikaa kului.

Kylpyhuoneen syvennys.

Yhden seinän ehti illassa aina käydä saumaamassa.

8h raksapäivinä saumaukset sujuikin ripeämmin. Tässä kylpyhuoneen lattia valmistuu.

Myös makkarin pikku wc:ssä saumat ojennuksessa.

Saumaus ja lattiasuopaamisen lisäksi päästiin vähän taas mallailemaan keittiötäkin. Viikon aikana oltiin tehty hieman testivärjäilyjä pidemmälle ja viikon lopuksi pistettiinkin sitten osa kaapeista omille paikoilleen. Aivan vielä ei kaapistot päätyneet kiinni seiniin, mutta erinäisiä koloja askarreltiin kaappeihin, että kaikki tarvittavat piuhat ja putket mahtuvat matkaamaan kaapistojen välillä. Ihana nähdä jotain “valmista”, vaikkei se tietenkään ole vielä lähellekkään valmista vielä 😀

Polttaa polttaa, muttei ihan vielä siellä.

Kaappeihin lovettiin, jos jonkinmoista koloa.

Ergonomia kunniaan.

Jotain tämän tapaista hakusessa.

Raksaviikko 44 debriefing

Tämä viikko (11.-17.1.) hurahtikin sitten lattian kimpussa. Ehdittiin me toki petsailemaan hieman keittiön kaappejakin, mutta homma jäi vielä vähän kesken. Isännälläkin taisi petsin suhteen olla suhteet vähän hakusessa, kun väri ei meinannut millään löytyä.

Välillä voisi lukea niitä ohjeitakin. Suhteet on ihan miten sun sattuu. Väri ihan kiva, muttei vielä täydellinen.

Lipeäkäsittelyn jälkeen pinta oli yllättävän valkoinen ja jopa laikukas. Ohje sanoi, että tässä vaiheessa voisi karhunkielellä kevyesti hiota pinnan ylimääräisestä kalkista. Me päädyttiin käyttämään hiomakonetta ja karhunkieltä. Sen verran raskasta se kuitenkin oli. Tovi huudatettiin konetta ja kun katsastettiin ympärille, joka puolella völlyi valkoinen kalkkipöly. Viisastuneena laitettiin sitten hiomakoneeseen imuri kiinni 😀

Hiomakoneella konttailtiin vajaa 100 neliötä.

Hetken päästä huomattiin ilmassa leijuva pilvi.

Tämän jälkeen olikin sitten vuorossa mestarin valkoöljy, samainen öljy jota meille tuli myös vaneriseiniin. Öljyn laittaminen olikin sitten aivan toinen juttu. Vaikka itse levittäminen tavallaan tuntui helpolta. Seuraavana päivänä tilanne oli karmaiseva. Pinta kiilteli, mitä sen ei olisi pitänyt tehdä. Tämä tarkoitti sitä että me käytiin jälleen kerran lattia läpi hiomakoneella ja punaisella karhunkielellä.

Ensimmäisen käsittelykerran jälkeen kiilteli. Eikun hiomaan.

Ensimmäisen levityksen tekniikkana meillä oli tela ja pensseli. Öljyä jäi selkeästi vain liikaa pintaan. Virheistä oppineena päätettiin kokeilla lastalla “niistämistä”. Koska oikeasti, kuka hullu haluaa kontata 100 neliötä pyyhkimässä rievulla öljyä, jossa on valkoista pigmenttiä. Jokainen pyyhintä siirsi aina valkopigmenttiä ja teki pinnasta epätasaisen. Eli nyt tekniikkana oli siis tela ja hetken päästä lastalla ylimääräisen öljyn kerääminen ja lopuksi vielä rätillä pyyhintä. Oltiin aika varmoja, että nyt onnistui. Mutta lopputulos oli ihan samanlainen, kun edelliselläkin kerralla. Hiontahommiksihan se taas meni. Ompahan nyt öljytty!

Toisen kerroksen tekniikkana tela ja lastalla pahimpien kaapsuttaminen. Lopuksi pinta vielä pyyhittiin rätillä.

Jälki oli silti samanlainen toisen kerroksenkin jälkeen.

Viimeisen hionnan jälkeen lopputulokseen oltiin tyytyväisiä.