Puumerkki rakennustarkastajalta

Tänään tavattiin rakennustarkastajaa tontilla sijaintikatselmuksen merkeissä. Sivurakennusten perustukset ovat rakennettu hieman alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, koska kallio tuli vastaan maatöitä tehtäessä. Tontillahan tehtiin louhintaa, mutta muutamasta kohdasta oltiin oltu liian optimistisia ja vasta maatöiden aikaan huomattiin, että putkivedoille ei vain jää tarpeeksi tilaa.

Tärkeimpänä tarkastaja piti sitä, että naapuritontille olisi rakennuksista vaadittava etäisyys. Olemme kuulleet kauhutarinoita, missä rakennustarkastaja on saattanut vaatia taloja siirrettävän, koska niiden paikka on ollut esimerkiksi puoli metriä ohi suunnitelmien. Näin mm. nykyiselle naapurillemme oli käynyt edellisen asuntonsa autotallin kanssa.

Meitä mietitytti talojen keskenäiset etäisyydet ja palo-osastointi. Talojen siirto aiheutti sen että sauna ei ollutkaan 8 metrin päässä päätalosta, niin kuin asemakaavassa oli piirretty. Olimme luonnollisesti huolissamme, että tämä takia meidän täytyisi tehdä rakennusten välille lisä palo-osastointi, joka kasvattaisi kustannuksia. Rakennustarkastaja kuitenkin kertoi, että talojen ollessa samaa käyttötarkoitusta ja paloluokkaa, ne katsotaan ikäänkuin samaksi rakennukseksi, jolloin ylimääräisiä palo-osastointia ei talojen välille tarvitse tehdä.

Puumerkki siis tuli! Seuraava käynti onkin sitten runkokatselmuksen aikoihin.

Kokoushommissa

Ympäristöministeriön tarjoama opus.

Ympäristöministeriön tarjoama opus.

Tänään aloitettiin kokoustamisella Siuntion kunnan rakennusvalvonnassa yhdessä vastaavan mestarin kanssa. Rakennusprojektin aloituskokous oli siis kyseessä. Käytännössä kokouksessa käytiin läpi projektin keskeisiä henkilöitä (suunnittelijoita ja työnjohtajia) sekä rakennusluvassa määriteltyjä vastuita sekä tarkastuskäyntien määrää. Mappia saa pitää yhdestä jos toisesta asiasta. Verottajalle tulee ilmoittaa kaikista tontilla tehtävistä töistä ja joka ikisestä ruuvista ja mutterista tulee kerätä kansio niiden laatumerkinnöistä. Hyvähän se on, että kaikki asiat on dokumentoitu tarkasti, mutta aikamoista arkistonhoitajaa saa seuraavat kuukaudet leikkiä.

Mukaan meille annettiin myös Ympäristöministeriön tekemä Pientalotyömaan valvonta ja tarkastusasiakirja, johon pöytäkirjat ja vtj:n merkinnät projektin edetessä voi halutessaan kirjata. Kirja tarjosi myös asiaa siitä, kuinka rakennusprojektin tulisi edetä ”oppikirjan mukaan”. Pitääkin tutustua vähän tarkemmin tähän paremmalla ajalla.

Tuliko lupa?

Viimeiset päivät ovat olleet aika työn täytteisiä niin omassa arjessa ja töissä, mutta myös talohommissa. Sähköpostia on lähetelty yhteen jos toiseenkin osoitteeseen. Isoja päätöksiä pitäisi vihdoin lyödä lukkoon. Keskiviikkona aletaan kuopsuttamaan maata ja tekemään tontille tietä.

Työntäyteiset päivät aiheuttavat myös jonkin verran pihinää ja puhinaa milloin mistäkin rööristä. Stressi nousee pintaan näinä hetkinä, kun pitäisi amatöörinä olla ekspertti ja osata kysyä asiat oikealla tavalla, oikeilla nimillä ja tarvittavassa laajuudessa. Milloin pihisen minä ja milloin Mikko.

Tänään päivä venähti vähän turhan pitkäksi kaupungissa ja matkusteltiin yhdessä junalla maaseudulle vasta puoli yhdeksän junalla. Tämä tarkoitti sitä, että oltiin puoli kymmeneltä vasta postilaatikolla pilkko pimeässä syys illassa. Ja se pahuksen postilaatikko ei päättänyt taas avautua. Ärräpäät lensi, milloin kokeilin minä, milloin Mikko, milloin käännettiin avainta ja hakattiin laatikkoa. Meinasin luovuttaa, mutta ehdotin vielä, että otetaan kuva luukusta, josko näkisi, että onko siellä ylipäätänsä mitään. Sisältö näytti kutkuttavalta, ”voisiko tuo käsin kirjoitettu kirje olla…..OLLA SE!” Muutama rynkytys laatikkoa kohtaan ja plim, laatikko oli auki. Ja keneltäs muultakaan posti oli, kuin Siuntion kunnalta.

Uskaltaisko avata vai ei!?

Uskaltaisko avata vai ei!?

Kirje oli paksu. Eikös sitä sanota, että paksu kirje tarkoittaa hyviä uutisia? No tämä totisesti oli sitä! Lupapaperit ovat nyt leimattu ja ehdot määritelty. Nyt sitten vain projektissa eteenpäin.

Odotettua postia

Eilen posti toi odotettun lupapäätöksen. ELY-keskukselta haettava tieliittymälupa nimittäin meni vihdoin läpi alkuperäisen suunnitelman mukaan. 

Lupapäätös tuli postissa!

Lupapäätös tuli postissa!

Tieliittymälupaan tarvittavat liitteet hakemuslomakkeen kylkeen olivat

  • liittymän paikka kartalla (1:20 000)
  • ote kunnassa vahvistetusta asema-, yleis- tai osayleiskaavasta tai sen luonnoksesta (meillä yleiskaava)
  • selvitys muista tieyhteyden järjestämismahdollisuuksista kiinteistölle
  • asemapiirros tai vastaava kiinteistöä koskeva suunnitelma, josta ilmenee liittymän tarkka sijainti
  • liittymän paikan merkitseminen maastoon

Lupahakemuksen käsittelyajaksi arvioidaan verkkosivuilla noin neljä viikkoa. Meidän tapauksessa luvan saanti venähti viikolla. Tämä johtui pitkälti siitä, että ELY-keskukselta tuli lisäpyyntöjä joihin emme ehtineet reagoida haluamallamme vauhdilla.

Yksi lisäpyynnöistä liittyi siihen, että ELY-keskusta piti kuulla yhtenä naapurina. Tämä ei siis liittynyt tieliittymähakemukseen vaan rakennuslupaan. Jopa kunnan rakennustarkastaja ihmetteli käytäntöä. Teimme kuitenkin mitä virasto vaati ja saimme ELYltä lausunnon. Lausunnon keskeisin sisältö oli se, ettei tontin rajalle saa laittaa pensaita tai aitaa näkyvyyden ja tieturvallisuuden vuoksi. Tässä lausunnossa annettiin myös jo vihiä siitä, ettei alunperäinen suunnitelmamme tieliittymän paikasta olisi hyvä vaan se pitäisi siirtää 25 metriä etelään päin. Lisäksi he totesivat suhtautuvan kielteisesti hule- ja puhdistettujen jätevesien ohjaamisesta maantien sivuojaan. Loppukädessä tästä asiasta kuitenkin päättää kunta rakennusluvassa.

Tieliittymä joudutaan tekemään tonttimme maastonmuotojen sekä alueen nopeusrajoitusten vuoksi naapuritontin kautta. Naapuritontilla on tästä rasite, mutta kyseinen rasite maanmittauslaitoksen papereissa on vain tontin nurkassa. ELY-keskuksen vaade tieliittymän siirtämisestä etelään päin (tässä tapauksessa eteenpäin naapurin tontilla) olisi pidentänyt tierasitetta. Ahdistus alkoi hiipimään tässä kohtaa jo, että joudummeko maksamaan 25 metriä ylimääräistä tietä sekä pyytämään naapureilta suostumuksen tierasitteen pidentämiseksi. Minkäköhänlainen soppa tästäkin vielä syntyisi.

Onneksi luimme lausuntoa vielä kertaalleen. ”Yksityisten teiden liittymät maanteihin – Lupa-asioiden käsittely, TIEH 2100050-7 mukaan liittymisnäkemän vähimmäispituus 60 km/h mitoitusnopeudella on 130 metriä (100 m).” Olimme suunnitelleet liittymän 100 metrin mukaan, mutta nyt vaade oli 130 metriä. Mistä se oikein tuli? Ja mitä ihmettä tuo 100 m suluissa tarkoitti? Etsimme netistä oppaan ja sieltä selvisi, että ”Poikkeuksellisia arvoja voidaan käyttää kohtuuttomien haittojen tai kustannuksien välttämiseksi.” Kukakohan sen kohtuullisuudenkin tässä kohtaa määrittää. Todettiin, että ylimääräiset 25 metria tulisi maksamaan meille 2500-3000 € lisää sekä naapurin tontin arvo alenisi tästä varmasti. Lisäksi joutuisimme rekisteröimään maanmittauslaitokselle uuden rasitteen ja se veisi aikaa sekä rahaa. Ilmeisesti tämä riitti. Saimme pitää alkuperäisen suunnitelmamme. Nyt luvasta puuttui enää naapurien kirjallinen hyväksyntä liittymän paikasta sekä tienkäytön oikeudesta. Se meillä jo olikin, mutta vain suullisena. Kirjallinen pyyntö siis vielä naapurilta ja suostumuksen toimitus ELY-keskukselle. Kolme päivää tästä lupa oli myönnetty.

Tapaaminen Siuntion kunnassa

Olimme sopineet tapaamisen Siuntion kuntaan jättääksemme rakennuslupa paperimme etuajassa sisään. Meillä on vielä poikkeuslupakin saamatta, mutta saimme kunnalta vinkkiä, että voimme jättää luvan jo nyt osittaisena sisään, jotta rakennustarkastaja voi jo tutustua suunnitelmiin. Hyvässä lykyssä rakennuslupa saatetaan myöntää piankin sen jälkeen kun poikkeuslupa on mennyt läpi.

Meillä oli mukana arkkitehtimme, joka osasi paremmin esitellä suunnitelmat rakennustarkastajalle. Tarkoitus oli käydä suunnitelmat läpi sekä katsoa että papereissa ei olisi puutteita. 

Pääasiallisesti kaikki oli kunnossa ja vaikutti, ettei papereissa ollut muita puutoksia, mitkä jo tiesimmekin. Ainoa yllättävä asia oli se, että olimme tehneet vain yhden hakemuksen koko hankkeelle vaikka olisi tarvinnut tehdä kolme, yksi kullekkin rakennukselle. Perustelut tälle olivat mielestäni hyvät. Toisinaan projektit venyvät ja niistä saadaan valmiiksi vain esimerksiki päätalo ja autotalli jää rakentamatta. Tällöin kunta voi arkistoida paperit tämän yhden rakennuksen osalta kuitenkin kokonaisuutena. Tämä tarkoitti siis hieman vielä paperin pyörittelyä sekä lisää tulostuksia.

Siuntio vaatii rakennuslupaan seuraavat dokumentit

  • Lainhuutotodistus (+kauppakirja)
  • Kiinteistörekisteriote
  • Virallinen karttaote
  • Rakennuspiirrustukset
  • Asemapiirros 1:500
  • RH 1-lomake
  • Tieliittymälupa
  • Energiatodistus
  • Naapurien kuuleminen
  • Piirrustus ja rakennustapaselostus jätevesijärjestelmästä
  • Hakemus liittymisestä kunnan vesiverkostoon

Rakennuslupa jäi osittaisena sisään kuntaan. Meiltä jäi vielä puutumaan naapurien kuulemiset, kauppakirja, energiatodistus, tieliittymälupa (ELY-keskus) sekä liittymähakemus vesiverkostoon. Lisäksi toimitamme vielä kuntaan lisää tulostuksia suunnitelmista, johtuen siitä, että hakemukset piti jättää kustakin rakennuksesta erikseen. Tarkoitus on toimittaa puuttuvat paperit heti, kun kaikki ne on saatu käsiin. Toivottavasti viimeisin lomake olisi kauppakirja, jonka saamme kuun lopussa kaupantekotilaisuuden yhteydessä. Ainoa, jota vielä epäilen pieneksi pommiksi on tuo tieliittymälupa. Mutta pidetään peukut pystyssä!

Lisäksi selvisi, että meidän tulee tiedottaa tontilla, että tontille on haettu rakennuslupaa. Käytännössä tämä oli vapaamuotoinen lappu, jossa kerrotaan mitä ollaan tekemässä sekä kehen voi olla tarvittaessa yhteydessä.

2014-09-07 19.25.20-1