Rautavihtrillikäsittely

Meille oli alusta asti selvä, että talon ulkoverhous tullaan käsittelemään rautavihtrillillä (rautasulfaatilla). Bongasimme aikoinaan käsittelytavan Passiivipuutalo -blogista. Rautavihtrilliä käytetään uuden puupinnan harmaannuttamiseen sekä homeenestoaineena keittomaalien teossa (esim. punamultamaali). Meillä rautavihtrilliä käytetään sekä puun harmaannuttamiseen, että homeen estoon. Käsittelimme laudat molemminpuolin, takapuoli homeen vähentämistä varten ja etupuoli saadaksemme talosta keloharmaan värisen.

Rautavihtrillillä käsitelty puu harmaantuu jo muutamassa vuorokaudessa, mutta lopullisen sävyn muodostuminen voi kestää useita kuukausia. Harmaantumisnopeuteen vaikuttavat puulaji (hyviä ovat esimerkiksi kuusi ja mänty), puun tuoreus, sekä onko puu altistunut auringolle. Mikäli puu on juuri sahalta tullutta tavaraa, kuten meillä, puun harmaantuminen ottaa aikansa, varmaankin lähemmäs kuutta kuukautta. Kun rakensimme tontilla pyörineistä ylimääräisistä puista telineet käsittelyä varten, ne harmaantuivat yhdessä yössä.

Pari viikkoa sitten pihaan tuli 6,5 kilometriä lautaa käsiteltäväksi, siitä se vihtrilliralli sitten lähti käyntiin.

Ensiksi Testaillaan

Monessa ohjeessa kehoitettiin testaamaan käsittelyä etukäteen, jotta löytää oikean sekoitussuhteen ja sävyn. Pussin kyljessä sanotaan suhteeksi 2 kg rautasulfaattia 10 litraan vettä, mutta useat käytännönohjeet neuvovat 250 g tai 500 g per 10 litraa.

Pöytä oli aluksi vihertävä kuin painekyllästetty puu, mutta löysi patinoituneen harmaan sävynsä reilussa kuukaudessa.

Käsittelimme keväällä puutelineen ja ulkopöydän testiksi, jotta voisimme seurata sävyn kehittymistä. Sävyn lisäksi halusimme testata eri käsittelytapoja. Yksi ohje neuvoi laittamaan sekaan vesiliukoista petsiä, jotta käsittelyaineen näkisi paremmin (vihtrillilitku on ruosteen ruskeaa, mutta puun pinnalla se on läpinäkyvää, kuin vettä), toinen vinkki kehotti laittamaan sekaan astianpesuainetta pintajännityksen rikkomiseksi, joku oli sutinut vihtrillin siveltimellä ja toinen ruiskulla. Kaikkea kokeiltiin.

Paras resepti lopulta oli:

• 500 g rautasulfaattia
• 10 l vettä
• tippa astianpesuainetta

Tuolla määrällä rautasulfaattia ei puun pinnalle tullut ruostetahroja, sekä sävy oli luonnollinen kelomaisen harmaa (tätä haettiin). 1 kg / 10 l versiossa puusta tuli paahteisen tumma, kuten 2015 asuntomessujen Savukvartsin vihtrillikäsittely. 2 kg / 10 l suhteella osa vihtrillistä jää liukenematta, joten voinee olettaa, että sen tujumpaa soppaa ei saa aikaiseksi.

Petsi ei meidän testissä toiminut ollenkaa, se ei liuennut. Olisiko reagoinut jotenkin rautasulfaatin kanssa? Pienen harjottelun jälkeen oppi kyllä hahmottamaan mihin vihtrilliä oli jo osunut.

Pieniä eriä oli ihan ok sutia siveltimellä, mutta ensimmäisen ruiskukokeen jälkeen ei ollut paluuta. On se vaan niin paljon helpompi! Astianpesuaine on ruiskuttaessa todella hyvä vinkki. Jos puu on lämmintä, vihtrilli leviää kyllä hyvin, mutta koleammalla ilmalla ruiskutettu vihtrilliseos jää helmeilemään puun pinnalle. Astianpesuaine rikkoo pintajännityksen ja seos imeytyy puuhun paremmin.

Huomasimme, että testatessa on hyvä tehdä ainakin yhden litran koeannos. Pienemmissä määrissä vihtrilli ei meinannut sekoittua toistettavan tasaisesti. Erien välillä oli eroa, vaikka oli sama suhde. Kuumaan veteen sekoittaessa vihtrilliseos muuttuu ruskeaksi. Nopeuttaaksemme rautavihtrillin liukenemista lämmitimme noin 1 l tarvittavasta vedessä vedenkeittimessä, kaadoimme sen astiaan, jossa sekoitimme sen rautavihtrillin kanssa. Lopuksi sekoitimme liuenneen rautasulfaatin lopulliseen määrään vettä.

Työvälineet

Rautavihtrillikäsittelyssä käytetyt välineet. Kantamista helpottamaan suihkupulloon tuunattiin taipuisasta sähköjohdosta ja narusta hantiiki.

Rautavihtrillin levittämiseen valitsimme paineruiskun. Aiempien kokeilujen aikana huomasimme, että pensselöimällä tehtävä tulisi viemään ikuisuuden. Käsittelimme paineruiskulla lautojen molemmat puolet niin, että takapuoli käsiteltiin “kevyemmin” ja etupuoli käsiteltiin tarkemmin niin, että aineen suihkuttamisen jälkeen laudat käytiin suurpiirteisesti läpi vielä siveltimen avulla, joka oli kiinnitetty harjanvarteen työergonomiaa parantamaan. Sivelyllä pyrimme varmistamaan, että vihtrilli varmasti tarttuisi ja että sitä tulisi tasainen kerros.

Käytetyt työvälineet:

• suojapuku (esim. kertakäyttöinen maalauspuku, Motonet ja Bauhaus tarjoavat edullisia ratkaisuja)
• painesuihkupullo (7 litran, mahtuu 5 litraa seosta)
• suti + harjan varsi (mekaaniseen sutimiseen)
• hengityssuojain
• lasit (ainankin tuulisina päivinä)
• hanskat kantamiseen
• suojahanskat käsittelyn aikana
• vedenkeitin
• astia jossa rautavihtrillin voi sekoittaa (meillä käytössä vanha kanisteri)
• muutama ämpäri ja kauha veden kanssa lotraamiseen
• rautavihtrillit valmiiksi mitattuina pusseihin (vihtrilliä saa 4 kg säkeissä mm. Domus Classicalta)

Rautasulfaattia saa 4 kg säkeissä. Mittasimme valmiiksi 250 g pusseja 5 litran seosta varten työtä nopeuttaaksemme.

7 litran suihkupullo oli hyvän kokoinen, siihen mahtuu 5 litraa vihtrilliseosta, ei paina liikaa ja riitti meillä juuri ja juuri yhden varvin käsittelyyn.

Rautasulfaatti on ärsyttävä aine, joten suojaus on tarpeen. Vihtrilliä suihkuttaessa matalalla oleviin lautoihin, sumu ja roiskeet osuivat pääasiassa jalkoihin polven alapuolelle. Suojalaseja ei käytetty kuin alussa. Meillä lasit olivat sellaista mallia, jotka huurtu nopeasti ja olivat muutenkin turhan tuskaiset kuumina päivänä. Yhden tuulisen päivän jälkeen silmiä kyllä kutitti, kun vihtrilli sumu lenteli mihin sattuu. Eli jos suihkii vihtrillin suoraan seinälle, niin suojalasit on ehdottomat. Hengityssuojain oli aina käytössä, muuten suuhun jäi päivän päätteeksi raudan maku.

Vihtrilliä sekoitellessa roisku sitä aina välillä käsille, aine ei vaikuta nopeasti, huuhtelu riitti. Jos vihtrilliä jää iholle pidemmäksi aikaa iho kellertyy, mutta ”ruoste” lähtee muutamassa suihkussa pois (tuli tätäkin testattua, suihkuttajalla oli kengässä reikä).

Käsittely

Ensin laudat suihkutettiin vihtrillillä ja lopuksi sipaisu pensselillä.

Laudat voi käsitellä vihtrillillä joko etukäteen tai suoraan seinällä. Kaikki kokemukset jotka löysimme kertoivat seinän suoran käsittelyn. Moni tosi maanitteli suojaamisen hankaluutta. Päätimme käsitellä laudat etukäteen, ennen seinälle laittamista. Joku aprikoi, että se jättäisi vähemmän valumia. Aika tulee näyttämään, oliko tämä tapa helpompi kuin valmiin seinän käsittely. Ja jos ei muuta, niin ompahan yksi dokumentoitu tapaus tästäkin käsittelytavasta.

Teimme käsittelyä varten 10 m pitkät matalat pukit, joiden väliin mahtui yhdellä kertaa 40-60 lautaa, laudan leveydestä riippuen. Laudat kannettiin sahan taapeleista pukeille, suihkutettiin kummaltakin puolelta vihtrillillä, annettiin kuivua hetki auringossa ja tuulessa, ja lautojen kuivuttua ne kannettiin uuteen taapeliin. Illalla viimeinen varvi jätettiin usein yöksi kuivamaan, koska ilta kosteuden jälkeen lautojen kuivamista ei enää jaksanut odottaa.

Yhden varvin vihtrillikäsittelyssä meni noin 5-10 minuuttia plus 15-20 minuttia lautojen kantamista. Valtaosa ajasta ja energiasta kului lautojen kantamisesta paikasta toiseen. Kaiken kaikkiaan 6,5 km lautaa saatiin käsiteltyä kahdessa viikossa ilta- ja viikonloppupuhteina. Muutamina päivinä meillä oli kantoapulaisia, mikä oli aivan loistava juttu!

Alussa meni muutama varvi, että oppi suihkuttamaan oikean määrän seosta. Suihkuttamisen jälkeen kestää 10-15 sekuntia, että lauta alkaa näyttää märältä. Paras tapa olikin suihkuttaa ensimmäinen kerros ihan vaan luottamalla, että jotain sinne osui ja lopuksi suihkia vielä kierroksen joka korjaa paikat joihin ensimmäisellä kerralla ei osunut. Käsitellyllä pinnalla ei tarvitse lainehtia seosta, riittää kun pinta kostuu.

Käsittelyn aikana me suojattiin tuulen alapuolelle jääneet rakennusmateriaalit. Lopulta homma ei ollutkaan kovin sotkuinen, kolmen metrin päässä ollut peittelemättä jätetty sokkeli ei värjäytynyt.

Laudat seinälle

Laudat harmaantuvat seuraavien kuukausien aikana. Tummemmat laudat olivat käsittelyn aikana 2 päivää auringon paisteessa, vaaleammat laitettiin heti perussun alle säilytykseen.

Käsiteltyjä lautoja ollaan juuri asentamassa seinälle. Rautasulfaatilla käsitellyistä laudoista irtoaa ”ruostetta” vielä muutaman sateen ajan. Huuhtoutunut aine saattaa värjätä sokkelia, ikkunoita, tai muita osia joihin laudoista valuva vesi kulkeutuu. Eli ikkunat, sokkelit ja kaikki ruostuva kannattaa suojata. Jätettäneen testiksi joku pätkä suojaamatta, että päästään testaamaan, onko esikäsitelty vihtrilli helpompi tapa.

Miksi rautavihtrilli?

Aluksi rautavihtrillikäsittely viehätti meitä ihan esteettisesti. Halusimme, että talo maastoutuisi hyvin tontille. Patinoituva, harmaa puun pinta sopii todella hyvin talon takana olevan kallion kanssa.

Rautavihtrilli on myös huokea valinta, koko ulkoverhouksen vihtrillille tuli hintaa huimat 40 €. Jos kaikki varusteetkin lasketaan mukaan, niin jäädään silti alle 150 euron.

Rautasulfaattikäsittelyllä on tarkoitus nopeuttaa puun omaa harmaantumista. Hyvin kuivuva puuverhous ei välttämättä tarvitse mitään ylimääräistä pintaansa. Patinoituvaa seinää ei välttämättä tarvitse käsitellä enään koskaan. Tämä on kestävä valinta, jos mikä!

Advertisement