Raksaviikko 49 debriefing

Talosta ei ole ollut ulko kuvaa pitkään aikaan ja sininen ovikin jäi dokumentoimatta. Kevät aurinko on jo vähän alkanut harmaannuttamaan rautavihtrilliä, mutta vielä on matkaa lopulliseen sävyyn. Näillä keleillä on saatu jo ensimmäiset lämmitykset aurinkokeräimistäkin!

Tällä viikolla (15.-21.2.) puhaltelikin tontilla ihan uudet tuulet. Olipas kiva päästä vihdoin tekemään jo jotain muutakin, kun keittiön kaappien käsittelyä. Toki niitäkin vielä tässä rinnalla aina suditaan, mutta akuutti hätä kaappien valmistumisesta saatiin kuitenkin viime viikolla valmiiksi.

 

Listaa vaille valmis paneelikatto. Lennossa vaihdettiin vielä toisen lampun paikkaa.

Pitkiä paneeleja laitellessa välillä tarvitsee vähän apukättä.

Alku viikosta aloiteltiin sitten kylpyhuoneen ja pikkuvessan katon paneloinnista. Täytyy sanoa, että ihan vähän fuskattiin, kun ostettii tässä kohtaa ensimmäinen valmiiksi käsitelty tuote raksalle. Kattopaneelit oli siis valmiiksi valkolakattu ja kas kummaa, lensi muuten aika vauhdilla laudat paikalleen, kun ei tarvinnut kun suoraan paketista sahan kautta kattoon ampua. Vähän kyllä hävettää tämmöisiä mennä edes paljastamaan täällä blogin puolella 😉

Smyygilautojen käisttelyurakka. Tai aika nopsaahan tollasen kasan Osmoilee.

Aikamoista nysväämistä on myös ollut. Osaksi keittiön osien asettelussa, mutta myös savirappaukseen valmistautumisessa. Savirappaus tehdään meillä aivan viimeisenä, eli listat ja smyygit pitäisi olla valmiina. Nyt ollaankin tehty testivärjäilyjä smyygeihin ja loppuviikosta saatiin aikaiseksi myös smyygilautojen käsittely. Ajattelimme ensin käyttää lipeää smyygin käsittelyyn, koska lattiassakin on tuota lipeää, joka hieman harmaantaa puun syitä. Tämän jälkeen tarkoitus oli laittaa Osmon kuusivaha, joka vaalentaa puuta. Loppumetreillä päädyttiin kuitenkin muuttamaan mieltä ja laitetttiin pelkästään tuota Osmon kuusivahaa pintaan. Ensi viikolla käydään sitten askartelemaan niitä paikallee.

Liukuoven karmien liimailuja. Tuohon tulee vielä levennyslista kylkeen, niin saadaan 92 seinään tarkoitettu karmi koko 125 seinän levyiseksi.

Smyygien lisäksi ollaan mallailtu loppujen liukuovien karmeja paikalleen. Kantavan väliseinän paksuus oli hieman Eclissen liukuoven ovenkarmeja paksumpi, joten näitäkin päästiin vielä sumplimaan miten ne rakennetaan. Mutta mitäpä ei tuo mieheni ratkaisisi. Kyllä tämäkin tästä vielä. Kärsivällisyyttä ja kädentaitoja.

Pantryn  hyllyjä. Tämä on ”kodari” osuus, eli hyllyllä on tarkotus kuivailla isompia asitoita ja säilyttää pyykinpesutarvikkeita.

Hellan viereen jäi pieni kaistale tyhjää ja siihen väkerrettiin tälläinen säylityskolo. Siinä on sitten paikka vaikka pyyhteelle. 

Pantryn puolelle asenneltiin myös muutama hylly paikalleen, koska ne kiinnitettiin seinään, johon olisi tarkoitus laittaa yksi liukuovista. Ei haluttu ottaa sitä riskiä, että porataan vahingossa liukuoveen reikä 😀

Isompien ovien kanssa oli hyvä olla apulainen.

Tarkkaa hommaa ja silti joka oven syvemmälle jäävä kannatin piti mitata uusiksi, jotta saatiin ovi menemään oikeaan syvyyteen.

”Mahtuu, mahtuu!”

Ja liukuovista puhuttaessa, saatiinhan me tosiaan loput neljä paikoilleen. Enään puuttuu kaksi väliovea, jotka kuuluvat vessan ja kylpyhuoneen oviksi. Pitäisi nekin tässä pikkuhiljaa hankkia, kun karmit pitää olla paikallaan, ennen savirappauksen tekoa.

Savilaasteja testissä, siniharmaata, alkeaa ja mustaa. Siniharmaasta ja valkoisesta on tarkoitus sekoittaa hieman vaaleampi harmaa.

Hyvälle tuoksuu vaikka tekniikka on ihan hakusessa. Onneksi tulevilla viikoilla pääsee ammattilaisten oppiin.

Vasemmalla siniharmaa ja oikealla 50/5o siniharmaa ja valkea. Vaaleammalla sävyllä mennään.

Tällä viikolla on taas visa laulanut, kun viimeistelyhommat etenee. Savimaalia tarvittiin vielä hitusen, että saadaan katot kuntoon, ja Rakennusapteekista käytiin noutamassa yleisvalaisimet valmiiksi sähkäriä varten. Myös savirappauksen teko lähenee ja siihenkin liittyen otettiin askeleita tarjousten merkeissä. Hankittiin muutama säkki vielä testivärejä, että saadaan kokeiltua sopiiko värit isoinakin pintoina meidän taloon. Tällä hetkellä suunnitteilla on ollut siniharmaa yleistiloihin ja musta kylpyhuonetiloihin. Jännä nähdä miltä värit näyttää isoina pintoina tiloissa.

Advertisement

Raksaviikko 35 debriefing

Lopun alku häämöttää. Timpureiden viimeinen viikko alkoi ja meitä yhtäaikaisesti jännittää, miten he ikinä ehtivät tehdä kaikki sovitut asiat siinä ajassa ja miten me tullaan ikinä saamaan talo valmiiksi kahdestaan. Mutta niin vaan kävi, että kaikki sovitut asiat tehtiin ja viikon päätteeksi timpurit lähtivät. Onneksi he tulevat vielä piipahtamaan jonkun viikon päästä laittamaan viimeiset pellit paikalleen ja tekemään viimeistelyjä. Silti, tässä se nyt olisi. Jäisimme raksalle ypöyksin viemään projektia eteenpäin. Toisaalta vaikka tämä jännittääkin, niin se enteilee myös sitä, että talo alkaa olla jo hyvällä mallilla. “Pian” päästään muuttamaan!

Viimeistelyt työn alla. Autotallilla on laiteltu smyygejä ja yläpohjaan pääsee nyt tarkastamaan luukun kautta. Jos olisi ollut fiksu, niin kohdan olisi merkannut jo ennen ulkovuorilautojen laittoa, mutta onnistui se vanhoja valokuviakin katsellessa (onneksi!).

Timpureiden työnalla oli autokatoksen katon laudoitus sekä viimeisten ikkunoiden ja ovien tippapeltien ja peitepeltien (kahden ikkunan väliin) asennuksia. Lasikuistilla saatiin ilmansulkupaperi, puhallusvilla ja kattolaudat paikalleen. Lasikuistin ja varaston väliin tuli seinä sekä ovi, samaa ulkoverhouskuviota mukaillen. Myös kaikkien talojen yläpohjan tarkistusluukut on nyt olemassa. Kaikki tämä yhdessä viikossa!

Autokatoksella on villi katto. Osa katon laudoista ei ole saanut yhtä paljon uv-valoa ja se näkyy värissä! Onneksi tämä tasottuu ajan kanssa.

Lasikuistin ja varaston väliin tuli seinä.

Seinässä on huomaamaton ovi.

Lasikuisti/varastoon tuli ilmansulkupaperit.

Ja kattolaudoitus. Valmis!

Muiden talojen tarkastusluukut katolle ovat huomaamattomampia, kuin autotallissa.

Tippapeltejä asenneltiin myös tällä viikolla.

 

Sähkäri ja putkarikin kävi viemässä omia työvaiheita eteenpäin. Nyt jatkettiin siis lämmitysjärjestelmän parissa. Takan kytkennät alkaisi pikkuhiljaa olemaan paikallaan ja teknisessä tilassakin on aikamoiset viritykset!

Takan kytkennät valmiit.

Teknisen tilan putkiviidakko.

Me jatkettiin puulattioiden asennusta tällä viikolla. Viime viikonloppuna Mikko teki yhden huoneen itsekseen. Nyt apukäsinä oli toisen polven Mononen. Yhden päivän aikana saatiin aikaan toinen pikku makkari, master bedroom ja vaatehuone. Ihanaa, kun kaikki koolaukset ja semmoinen visuaalinen sotku katoaa yhtenäisen kauniin puupinnan alle.

Tuleva master bedroom. Nyt jo kovalevyjen piilossa, että minimoidaan turhat kolhut ja värivirheet.

Puulattian lisäksi askarreltiin yhtä sun toista. Valmisteltiin ison tilan puulattioiden tekoa (kynnykset). Edellisellä viikolla valettu makkarin pikku vessa sai vielä pintaan tasotteen, jotta vesieristeen levitys olisi helpompaa. Eristettiin myös pikku vessassa seinän sisään jäävä kotelo. Takan kevytharkkoihin levitettiin samaista tasotetta, koska vesieristys pitäisi nostaa vielä hiukan vesitakan alla. Ulko-oven maalaus aloitettiin ja nyt vaan jännätään, että onko väri varmasti oikea!

Maalipensseli oli käytössä myös talon ulkopuolella, kun kävimme talot läpi rautavihtrillin kanssa korjaten kaikki laudat jotka oli saanut huonosti vihtrillikäsittelyä aiemmin tai ei lainkaan (muutama käsittelemätön lauta oli päässyt vaivihkaa seinälle). Jokaiseen viikkoon sisältyy aina myös siivoilua tontilla. Ja nyt varsinkin, kun talvi lähestyy kovaa vauhtia, pihalla pitää kokoajan siirrellä asioita suojaan ja poltettavien kasaan.

Pikkuvessan tasoitusvalun kimpussa.

Takan harkkojen tasoittelua helpottamaan vesieristystä.

Ison tilan esivalmistelutöitä. Kynnykset työnalla ja ensimmäinen lauta.

Käytiin vihdoin myös sinisen pääoven kimppuun!

Tällä viikolla testattiin myös ensimmäistä kertaa vanerien käsittelyä. Vaimoa ei päästetty lähellekkään tonttia, kun ärräpäät lentelivät pitkin tonttia. Lensi muuten muutamat työkalutkin, koska homma oli hiukka ärsyttävää. Tämän kokemuksen siivittelemänä vanerien käsittelyprojekti tyssäsi pitkäksi aikaa. Onneksi uskallettiin ottaa härkää sarvista ja hoidettiin homma kotiin. Tästä myöhemmissä blogipostauksissa lisää.

Ensimmäisen käsittelyn jälkeen.

Raksaviikko 24 debriefing

Nykyään matkataan tontille aina autolla. Poikkeuksena tämä kerta, ehtipä kerrankin ottamaan kuvaa tien varresta.

Muistelot jatkuvat, muutaman viikon taakse (24.-30.8.). Tämä viikko oli oikeastaan suuri muutosten viikko. Suurimpana fiilikseen vaikuttavana tekijänä oli se, että talon isot ikkunat asennettiin vihdoin paikalleen.

Keittiön ison ikkunan asennus.

Osa pienemmistä ikkunoista asennettiin jo aiemmin kesällä, mutta suuret ikkunat jäivät odottamaan vielä sitä oikeaa hetkeä. Se oikea hetki oli vihdoin tällä viikolla! Kaiken kaikkiaan suuria ikkunoita oli seitsemän vai olikohan peräti kahdeksan, jotka asennettiin aamupäivän aikana. Kantohommissa oli kuusi miestä! Byggcraftin omistajatkin olivat tulleet apuun 🙂 Seuraavana päivänä päätalolle asennettiin vielä kaksi lasista terassinovea sekä niiden päälle kuuluvat pienet ikkunat.

Hiii-op!

Keittiön ikkuna ja ovi, mikä vie terassille/kasvimaalle.

Olohuoneen ikkunaseinä ja ovi eteenpäin seuraavalle talolle (atelje).

Me tehtiin tällä viikolla kaiken näköistä pientä hissukseen. Vaikka kuinka kuvittelisi tekevänsä jotain asiaa pitkäjänteisesti, se ei vain onnistu. Mitä lähemmäs mennään lopullista pintaa, sitä enemmän eri urakoitsijoilla on kysymyksiä. “Laitetaanko tämä tähän, nyt pitäisi kiinnittää nämä rasia, ootteko miettineet, että tässä käy nyt näin jos tehdään näin…” ja niin edelleen. Erinäiset kysymykset ja yllätykset keskeyttävät aina oman menon, mutta onneksi sitä ehtii aina jotain saamaan aikaiseksi.

Rasioita, rasioita, rasioita…

Viikon alussa saatiin tehtyä teknisen tilan läpivientien valu ja loppu viikosta aloiteltiin jo veden eristyksen parissa. Allekirjoittanut opetteli kulmavahvikenauhan jalon taidon ja täytyy sanoa, että jälki oli kyllä yllättävän hyvää. Päädyimme tekemään vesieristyksen suoraan lattiavalun päälle, mutta huomasimme kuitenkin hienovalun olevan paikallaan. Huokea lattiavalu nimittäin imasi primerin uumeniinsa ja vedeneristeen yhteydessä tavaraa kului normaalia enemmän.

Teknisen tilan läpivientivalu.

Olisihan siitä tietenkin voinut suorankin tehdä, muttakun piheys iski..

Huokoinen lattiapinta imee kaiken itseensä. Tähän jouduttiin laittamaan vielä kaksi kertaa veden eristystä.

Mikko teki autotallin kynnykseen myös pienen valun. Lattiavalun yhteydessä ei oltu osattu ajatella, että kynnys olisi pitänyt miettiä jo silloin valmiiksi. Meillä kun tuohon autotalliin on tulossa saranalliset ovet, nosto-oven sijaan. Nyt siihen lisätään pieni metalliprofiili sekä sen kumpaisellekin puolelle pienet valut ja eristeet.

Autotallin mini valu, joka jouduttiin tekemään vielä myöhemmin uudestaan. Tämä nimittäin murtui.

Ulkoverhous edistyi rimotuksien asennuksella niin autotallin takana, kuin saunalla. Ensimmäiset smyygitkin päätyivät paikalleen saunalla. Smyygilaudat saapuivat alkuviikosta, ja ne käsiteltiinkin heti kättelyssä (rautavihtrillillä). Koska tämä lautatavara ei ollut erikseen sahalta tilattua, osa näistä oli ehtinyt seistä rautakaupan pihassa jo tovin. Sen huomasi siitä, että osa laudoista värjäytyi keloharmaaksi jo melkein muutamassa päivässä. Mikon isä oli taas kerran auttamassa meitä. Smyygilautojen kantaminen sekä sisätiloihin tilatut vanerilevyt siirtyivät hetkessä paikasta toiseen Mr. Monosen käsivoimin. Sisäpuolella jatkoimme teknisen tilan levytyksiä ja autotallilla arvailimme sähkörasioiden paikkoja.

Autotallin takapuolisia rimotuksia. Ensimmäinen säleikkökin näkösällä.

Smyygit kohdillaan saunan ovessa.

Vieläkö näitä riittää! Onneksi smyygilautojen käsittely saatiin muutamalla kierroksella päätökseen.

Tekninen tila on nyt vihdoin suljettu!

Teknisen tilan levytys aiheutti sen, että eteinen muodostui samalla. Tässä näkyy eteisen istumasyvennys.

Ikkunanpellittäjä kävi pellittämässä saunan pienen ikkunan sekä keittiön tötterön. Putkari taasen kävi asentamassa kylpyhuoneeseen, saunalle sekä saunan pikku vessaan hanakulmat. Tavaraa tuli tontille hurjia määriä seuraavalla viikolla alkavaa levytystä varten. Seinien Fermacel-levyt ja vanerilevyt, ilmansulkupaperin päälle tulevat lisäeristeet ja mitä vielä. Fermacel-levyt nostettiin Hiabilla suoraan sisään (vielä ennen kuin ikkunat olivat asennettu). Samaan hengenvetoon nostettiin vihdoin myös meidän vesitakkasydän (300 kg).

Hanakulmat paikallaan.

Nosturilla sisään.

Takka pääsi myös omalle paikalleen.

Saunalle on nyt ikkuna suojassa.

Keittiön ikkuna ehdittiin myös pellittämään tämän viikon aikana.

Sisäpuolen timpurit ehtivät ikkuna-asennusten lisäksi viimeistellä vielä saunan koolauksia ja aivan loppuviikosta päätalolla alettiin villottamaan seiniä.

Saunan koolaukset, DONE!

Puolet päätalosta ja villoitettu.

Istumaikkunasta näkee vihdoin läpi!

Raksaviikko 22 debriefing

Meillä alkoi loma, siis raksaloma! Tämä tarkottaa käytännössä seitsämän viikkoa yhdessä tekemistä. Viikko tosin ei alkanut aivan kuten oltiin alunperin ajateltu. Kuvittelimme, että pääsisimme jo konkreettisiin sisäpintatöihin, mutta toisin kuitenkin kävi. Sähkärin lomailut vaikuttavat vielä moneen seikkaan, kuten esimerkiksi levyttämiseen. Rasiat pitää ensin saada paikalle, ennen kuin levyjä voidaan asentaa. Sen takia mekään emme nyt päässeet tekemään hommiamme. Suunnitteilla oli saada tekninen tila työn alle.

Sen sijaan otimme viikon suunnittelun merkeissä. Suunnittelimme niin tulevia raksaviikkoja, kuin talon pintamateriaaleja. Vastaavan kanssa käytiin läpi vesieristettävät seinät ja lattiat. Nyt ei tarvitse enää empiä, vaan pääsee heti hommiin, kun sen aika on.

Inspiraatiokuva D house:n laatoituksesta. Lähde: The Design Files

Keittiöön meille on ollut tulossa valkoiset 20×20 laatat. Perus ruudukkoa tai tiililandontaa näkee kuitenkin nyt jokaisessa kodissa (ja jopa Ikeassa), niin kaipasimme siihen jotain uutta. Kuvio löytyi lopuksi maagisesta D housesta, jossa käytetään 20×20 ja 10×20 laattaa.

Omat testaukset K-Raudan Primus laatan kanssa. Tuleepa nätti!

Laatat menevät epäjärjestyksessä (aivan kuten ulkoverhouslautamme), luoden kauniin, luonnon ”epäjärjestystä” imitoivan pinnan. Tämä tulisi myös meille! Laatat oli tarkoitus tilata ABL:stä, mutta yllätykseksi heiltä ei löydy 10×20 laattaa kiiltävänä. Metsästimme edullista ratkaisua, kunnes löysimme sen, aivan silmiemme edestä, lähi K-raudasta. Laatat meni tilaukseen saman tein. Samaa ladonta tyyliä tullaan käyttämään kaikkialla, missä valkoisia laattoja on seinällä. Eli näin ollen lattaa tulee keittiön yhdelle seinustalle, pantryn kahdelle pidemmälle seinälle, kylpyhuoneeseen sekä makuuhuoneen yhteydessä olevaan wc:hen.

Taisimme löytää saunallekkin vihdoin oikean tyylin. Olemme pyöritelleet liuskekiveä erikoisemmalla ladonnalla, mutta kuitenkin empineet valintaamme. Vaikka liuskekivi on hieno materiaali ja hienosti ladottuna se näyttää hyvältä sisustuksessa, niin yhtälailla en voi sille mitään, että liuskekivistä tulee kovin usein 80-luku mieleen. Sauna on siis hakenut suuntaa, kunnes löysimme sen.

Inspiraationa saunalle oli aluksi liuskekivestä tehty puumaja. Tämä Terunobu Fujimorin suunnittelemassa tilassa liuskeet oli mielenkiintoisesti, kuin lyijykynän viivamaisesti, aseteltu. Pienessä kylpemistilassa tämä voisi kuitenkin olla kovin hektinen. Lähde: Design Boom

Olimme etsimässä taas vaihteeksi liuskekiviä, kun vastaan tuli vihreä liuskekivi laatta ja tarjouksessa! Olisiko tämä se? Saimme parin päivän päästä mallilaatan ovellemme. Tämän jälkeen pyörittelimme kuvaa SkecthUpissa. Saunamme on hakenut japanilaisen kylpylän ja vanhan perinteisen saunan yhteenliittymää. Kun lisäsimme lattialle vielä vanhoissa saunoissa olevat puuritilät, homma oli selvä. Tämä se olisi!

Tunnelmaa saunalta.

Asuntomessuilta 2014, Skammin talo kohde 23,  löytämämme kuva vahvistaa erikoisen vihreän sävyn soveltuvan mainiosti saunaan ja kylpytilaan. Ainankin omasta mielestämme 🙂 Lähde: Anna&Ellit

Viikon aikana ehdimme mallata ja testikäsitellä vielä smyygejä sekä vielä kerran seinille tulevaa havuvaneria. Metsästimme pääoveemme myös oikeaa sinistä väriä, jota ei vaan tunnu löytyvän. Sadolinilta löytyisi, mutta kyseisestä väristä ei ole olemassa NCS koodia, jonka avulla saisimme sävytettyä haluamamme maalin oikean väriseksi. Sadolinin maali kun ei hengitä eikä näin ollen saa meidän hyväksyntää. Testasimme myös seinään tulevien ulkovalojen istumista ulkovuorilautoihimme

Tätä väriä etsitään. Lähde: Sadolin.se

Domus Classilalta, Hämeenlinnasta, löytyi tämöminen sininen. Ei ihan, mutta kelvannee jos parempaa ei löydy.

Domus Classilalta tilatut valot sopivat kauniisti ulkoverhoukseen. Puun harmaantuessa valot hukkuvat seinään nätisti.

Jotain konkreettistakin saatiin aikaiseksi. Kävimme rakentamassa rossipohjan tarkastusluukun ympärille vielä ”hienovalua” varten muotin. Ontelolaattoissa kun oli vain puhkaistu reikä tarkastusluukulle ja reunat olivat kovin rumat ja röpelöiset. Sieltä pääsisi myös kylmä ilma karkaamaan lämpimämpiin tiloihin (tai no tuleviin sellaisiin). Nyt kun mitään tähdellisempää tekemistä ei ollut, on hyvä käyttää energia tämmöisiin hommiin, mitkä joskus kuitenkin on tehtävä. Aluksi rakennettiin muotti, joka öljyttiin irrottamista helpottamaan. Tämän jälkeen muotti paikalleen, soossit rakoihin ja naputtelemalla kuplat pois. Aika hieno siitä tuli, jopa itse mr. perfection on tyytyväinen. Erityisen hieno lisä valussa on viisteet muotin alareunassa. Viisteiden tarkoituksena on se, että aukon kulmiin ei lyö heti päätä.

Muotti menossa paikalleen.

Rapatessa roiskuu.

Muotin purku. Mies kolossa.

Valmis!

Yksityiskohta alapohjan viisteestä, ettei otsa kolise.

Viikon kohokohtana oli käynti Rakennusbetonissa Hollolassa. Tapasimme muutama viikko sitten Rakennusmessuilla Taina Suonion, joka oli mukana tekemässä koekattoa Rakennusbetonin kanssa. Taina osasi vinkata, että Rakennusbetonilta voisi saada katollemme tarvitsemaamme vähäravinteista kasvualustaa, jota he ovat käyttäneet omassakin koekatossa. Koekaton erikoisuus on “sveitsiläinen rakenne” ja murskatun kierrätysbetonin käyttö kasvualustana.

Yksi tämmöinen kiitos! Sami Konsti vastailee kiperiin kysymyksiini.

Viherkattojen kasvualustana käytetään vähäravinteikasta maata. Noin 85-95 % alustasta on epäorgaanista ainetta, kuten kiveä, laavakiveä, leca-soraa, murskattua tiiltä ja loput esim. kompostimultaa. Tälläinen alusta on omiaan maksaruohoille ja niukoissa oloissa selviytiville ketokasveille. Rekennusbetonin kasvualustassa epäorgaaninen aines on pitkälti kierrätettyä murskattua betonia, jonka takia alusta on hyvin kalkkipitoinen. Kasvit näyttivät viihtyvän katolla tosi hyvin. Kiitos Sami Konstile kattavasta esittelykierroksesta!

Syksyllä 2013 istutettu Rakennusbetonin koeviherkatto näyttää hyvältä ja voi hyvin! Hellekesän 2014 aikana kattoa ei edes kasteltu laisinkaan.

Sveitsiläinen viherkaton rakenne on Stephan Brenneisenin kehittämä. Siinä yhdistyy paikalliset raaka-aineet ja permakulttuuri. Muovilevyjen sijaan viherkaton pohjana on vedenpidätyskangas, sekä ruoko-, olki- tai hamppupäistärekerros. Kerroksen tarkoitus on pidättää vettä, auttaa ylimääräisen veden kulkeutumista pois katolta sekä antaa ravinteita katolle pitkän ajan kuluessa. Sveitsiläiseen katoon kuuluu myös monimuotoiset paikalliset ketokasvit. Kuvia Brennesenin tekemistä katois löytyy mm. täältä.

Rakennusbetonilla on useita eri kaistaleita tasakatollaan. Niissä testataan eri kasvualustojen paksuuksia, astiataimia, siemenestä kasvatettua kasveja ym.

Juttelutuokio Tainan kanssa rakennusmessuilla avasi meidän ajattelumaailmaa viherkaton suhteen. Aikaisemmin luultiin, että ainoa tapa tehdä viherkatto on laittaa sinne jonkun valmistajan setti ja sillä selvä. Nyt kattoa ajattelee enemmän puutarhan jatkeena, jotain mihin voi itse vaikuttaa enemmän. Eihän sitä ennenkään ollut mitään valmiita rakenteita olemassa ja katot ovat hyvin säilyneitä ilman kosteusvaurioita. Nyt kovaa vauhtia onkin suunnitteilla ja tekeillä sveitsiläistyylinen viherkatto, joka on Suomen olosuhteisiin soveltuva. Siitä lisää vielä myöhemmin.

Niin ne talot muuttuu. Pian on ruutuisista taloista enään muisto vaan.

Vaikka sisäpuolen timpurit olivatkin vielä lomilla, ulkopuolella alkoi kuitenkin tapahtumaan! Kuten kirjoittelinkin, saimme vihtrillikäsittelyt juuri kreivin aikaan valmiiksi. Lautaa alkoi nousemaan vauhdilla saunalla heti alkuviikosta lähtien. Taloja ei kuitenkaan pystytä tekemään loppuun asti, koska ikkunapellitykset puuttuvat vielä täysin ja pellittäjä (ylläpylläri) on lomalla. Talot on vuorattu siis niiltä osin mitä pystyy. Myös autotalli verhoiltiin kaikkialta minne timpurit pystyivät ja asuinrakennuskin sai muutaman laudan perjantain kunniaksi. Nyt aluksi laudoituksesta laitetaan vasta ensimmäinen kerros paikalleen ja lopuksi paikalle naulataan lomalaudoituksen rimat.

Hurjaa, kun talot on tottunut näkemään ristikoolattuina niin pitkään ja nyt niihin nousee kaunis kuusilauta. Talot kasvoivat kokoa juuri huomattavasti. Enää odotellaan rautavihtrillin harmaantumista (ja tietenkin ulkoverhouksen valmistumista 😉 ). Harmaantuminen saattaa ottaa useamman kuukaudenkin. Alla olevista kuvista huomaa selkeästi puun harmaantumisen. Puut ovat käsitelty 1-2 vk sitten ja säilötty pressujen alla auringolta piilossa. Läheltä katsottuna sävyeron huomaa, kaukaa katsottuna laudat näyttävät vielä miltei käsittelemättömiltä.

Autotallin kaunista pintaa. Aivan kuin sitä ei olisi käsitelty laisinkaan.

Autotallin seinä, joka on eteläsivulla, saa paljon aurinkoa. Seinällä keskiviikosta lähtien. Vieressä käsittelemätön lauta.

Saunan takaa vastaava kuva. Laudat pohjoissivulta, jonne aurinko ei niin paljoa paista. Seinällä maanantaista lähtien. Vertailuksi käsittelemätön lauta.

Raksaviikko 21 debriefing

Viime viikko meni vielä vähän ”lomailun” piikkiin. Sisäpuolisia töitä edisteltiin talojen paperoinneilla. Sisäpuolisia töitä ei tehty kuin yhden miehen voimin tämän viikon. Timpureillakin on vielä miehet olleet lomilla ja hommiin päästään taas limmpööa vasta muutaman viikon päästä. Ilmansulkupapereiden kiinnittämiseen ei mennyt kuin kolme päivää, jonka jälkeen sisäpuolella ei enää tapahtunutkaan mitään. Moni homma odottaa tällä hetkellä sähkärin lomalta paluuta. Eli sinänsä lomailut myös timpureiden osalta on osunut hyvään rakoon.

Asuinrakennuksen seinä papereissa.

Me saatiin kuluneella viikolla vihdoin ulkoverhouskäsittelyt valmiiksi. Juuri kreivin aikaan, nimittäin ulkoverhoiluja aletaan asentamaan seuraavalla viikolla. Perjantaina saunalla käytiin asentamassa jo pieneläinverkot paikalleen ja alkavalla viikolla ulkoverhous alkaa nousta seinälle.

Pantryss eli ruokakomerossa/apukeittiössä paperit paikallaan.

Rautavihtrillistä kirjoiteltiin erillinen postaus, koska olemme viitanneet siihen niin monesti kirjoittelumme yhteydessä. Vihtrillin kanssa päästään vielä leikkimään myöhemmin syksyllä, kun ulkoverhouksen smyygilaudat sekä terassien kattolaudat saapuvat. Can’t wait.. 😀

Ateljee paketoitu!

Rautavihtrillikäsittely

Meille oli alusta asti selvä, että talon ulkoverhous tullaan käsittelemään rautavihtrillillä (rautasulfaatilla). Bongasimme aikoinaan käsittelytavan Passiivipuutalo -blogista. Rautavihtrilliä käytetään uuden puupinnan harmaannuttamiseen sekä homeenestoaineena keittomaalien teossa (esim. punamultamaali). Meillä rautavihtrilliä käytetään sekä puun harmaannuttamiseen, että homeen estoon. Käsittelimme laudat molemminpuolin, takapuoli homeen vähentämistä varten ja etupuoli saadaksemme talosta keloharmaan värisen.

Rautavihtrillillä käsitelty puu harmaantuu jo muutamassa vuorokaudessa, mutta lopullisen sävyn muodostuminen voi kestää useita kuukausia. Harmaantumisnopeuteen vaikuttavat puulaji (hyviä ovat esimerkiksi kuusi ja mänty), puun tuoreus, sekä onko puu altistunut auringolle. Mikäli puu on juuri sahalta tullutta tavaraa, kuten meillä, puun harmaantuminen ottaa aikansa, varmaankin lähemmäs kuutta kuukautta. Kun rakensimme tontilla pyörineistä ylimääräisistä puista telineet käsittelyä varten, ne harmaantuivat yhdessä yössä.

Pari viikkoa sitten pihaan tuli 6,5 kilometriä lautaa käsiteltäväksi, siitä se vihtrilliralli sitten lähti käyntiin.

Ensiksi Testaillaan

Monessa ohjeessa kehoitettiin testaamaan käsittelyä etukäteen, jotta löytää oikean sekoitussuhteen ja sävyn. Pussin kyljessä sanotaan suhteeksi 2 kg rautasulfaattia 10 litraan vettä, mutta useat käytännönohjeet neuvovat 250 g tai 500 g per 10 litraa.

Pöytä oli aluksi vihertävä kuin painekyllästetty puu, mutta löysi patinoituneen harmaan sävynsä reilussa kuukaudessa.

Käsittelimme keväällä puutelineen ja ulkopöydän testiksi, jotta voisimme seurata sävyn kehittymistä. Sävyn lisäksi halusimme testata eri käsittelytapoja. Yksi ohje neuvoi laittamaan sekaan vesiliukoista petsiä, jotta käsittelyaineen näkisi paremmin (vihtrillilitku on ruosteen ruskeaa, mutta puun pinnalla se on läpinäkyvää, kuin vettä), toinen vinkki kehotti laittamaan sekaan astianpesuainetta pintajännityksen rikkomiseksi, joku oli sutinut vihtrillin siveltimellä ja toinen ruiskulla. Kaikkea kokeiltiin.

Paras resepti lopulta oli:

• 500 g rautasulfaattia
• 10 l vettä
• tippa astianpesuainetta

Tuolla määrällä rautasulfaattia ei puun pinnalle tullut ruostetahroja, sekä sävy oli luonnollinen kelomaisen harmaa (tätä haettiin). 1 kg / 10 l versiossa puusta tuli paahteisen tumma, kuten 2015 asuntomessujen Savukvartsin vihtrillikäsittely. 2 kg / 10 l suhteella osa vihtrillistä jää liukenematta, joten voinee olettaa, että sen tujumpaa soppaa ei saa aikaiseksi.

Petsi ei meidän testissä toiminut ollenkaa, se ei liuennut. Olisiko reagoinut jotenkin rautasulfaatin kanssa? Pienen harjottelun jälkeen oppi kyllä hahmottamaan mihin vihtrilliä oli jo osunut.

Pieniä eriä oli ihan ok sutia siveltimellä, mutta ensimmäisen ruiskukokeen jälkeen ei ollut paluuta. On se vaan niin paljon helpompi! Astianpesuaine on ruiskuttaessa todella hyvä vinkki. Jos puu on lämmintä, vihtrilli leviää kyllä hyvin, mutta koleammalla ilmalla ruiskutettu vihtrilliseos jää helmeilemään puun pinnalle. Astianpesuaine rikkoo pintajännityksen ja seos imeytyy puuhun paremmin.

Huomasimme, että testatessa on hyvä tehdä ainakin yhden litran koeannos. Pienemmissä määrissä vihtrilli ei meinannut sekoittua toistettavan tasaisesti. Erien välillä oli eroa, vaikka oli sama suhde. Kuumaan veteen sekoittaessa vihtrilliseos muuttuu ruskeaksi. Nopeuttaaksemme rautavihtrillin liukenemista lämmitimme noin 1 l tarvittavasta vedessä vedenkeittimessä, kaadoimme sen astiaan, jossa sekoitimme sen rautavihtrillin kanssa. Lopuksi sekoitimme liuenneen rautasulfaatin lopulliseen määrään vettä.

Työvälineet

Rautavihtrillikäsittelyssä käytetyt välineet. Kantamista helpottamaan suihkupulloon tuunattiin taipuisasta sähköjohdosta ja narusta hantiiki.

Rautavihtrillin levittämiseen valitsimme paineruiskun. Aiempien kokeilujen aikana huomasimme, että pensselöimällä tehtävä tulisi viemään ikuisuuden. Käsittelimme paineruiskulla lautojen molemmat puolet niin, että takapuoli käsiteltiin “kevyemmin” ja etupuoli käsiteltiin tarkemmin niin, että aineen suihkuttamisen jälkeen laudat käytiin suurpiirteisesti läpi vielä siveltimen avulla, joka oli kiinnitetty harjanvarteen työergonomiaa parantamaan. Sivelyllä pyrimme varmistamaan, että vihtrilli varmasti tarttuisi ja että sitä tulisi tasainen kerros.

Käytetyt työvälineet:

• suojapuku (esim. kertakäyttöinen maalauspuku, Motonet ja Bauhaus tarjoavat edullisia ratkaisuja)
• painesuihkupullo (7 litran, mahtuu 5 litraa seosta)
• suti + harjan varsi (mekaaniseen sutimiseen)
• hengityssuojain
• lasit (ainankin tuulisina päivinä)
• hanskat kantamiseen
• suojahanskat käsittelyn aikana
• vedenkeitin
• astia jossa rautavihtrillin voi sekoittaa (meillä käytössä vanha kanisteri)
• muutama ämpäri ja kauha veden kanssa lotraamiseen
• rautavihtrillit valmiiksi mitattuina pusseihin (vihtrilliä saa 4 kg säkeissä mm. Domus Classicalta)

Rautasulfaattia saa 4 kg säkeissä. Mittasimme valmiiksi 250 g pusseja 5 litran seosta varten työtä nopeuttaaksemme.

7 litran suihkupullo oli hyvän kokoinen, siihen mahtuu 5 litraa vihtrilliseosta, ei paina liikaa ja riitti meillä juuri ja juuri yhden varvin käsittelyyn.

Rautasulfaatti on ärsyttävä aine, joten suojaus on tarpeen. Vihtrilliä suihkuttaessa matalalla oleviin lautoihin, sumu ja roiskeet osuivat pääasiassa jalkoihin polven alapuolelle. Suojalaseja ei käytetty kuin alussa. Meillä lasit olivat sellaista mallia, jotka huurtu nopeasti ja olivat muutenkin turhan tuskaiset kuumina päivänä. Yhden tuulisen päivän jälkeen silmiä kyllä kutitti, kun vihtrilli sumu lenteli mihin sattuu. Eli jos suihkii vihtrillin suoraan seinälle, niin suojalasit on ehdottomat. Hengityssuojain oli aina käytössä, muuten suuhun jäi päivän päätteeksi raudan maku.

Vihtrilliä sekoitellessa roisku sitä aina välillä käsille, aine ei vaikuta nopeasti, huuhtelu riitti. Jos vihtrilliä jää iholle pidemmäksi aikaa iho kellertyy, mutta ”ruoste” lähtee muutamassa suihkussa pois (tuli tätäkin testattua, suihkuttajalla oli kengässä reikä).

Käsittely

Ensin laudat suihkutettiin vihtrillillä ja lopuksi sipaisu pensselillä.

Laudat voi käsitellä vihtrillillä joko etukäteen tai suoraan seinällä. Kaikki kokemukset jotka löysimme kertoivat seinän suoran käsittelyn. Moni tosi maanitteli suojaamisen hankaluutta. Päätimme käsitellä laudat etukäteen, ennen seinälle laittamista. Joku aprikoi, että se jättäisi vähemmän valumia. Aika tulee näyttämään, oliko tämä tapa helpompi kuin valmiin seinän käsittely. Ja jos ei muuta, niin ompahan yksi dokumentoitu tapaus tästäkin käsittelytavasta.

Teimme käsittelyä varten 10 m pitkät matalat pukit, joiden väliin mahtui yhdellä kertaa 40-60 lautaa, laudan leveydestä riippuen. Laudat kannettiin sahan taapeleista pukeille, suihkutettiin kummaltakin puolelta vihtrillillä, annettiin kuivua hetki auringossa ja tuulessa, ja lautojen kuivuttua ne kannettiin uuteen taapeliin. Illalla viimeinen varvi jätettiin usein yöksi kuivamaan, koska ilta kosteuden jälkeen lautojen kuivamista ei enää jaksanut odottaa.

Yhden varvin vihtrillikäsittelyssä meni noin 5-10 minuuttia plus 15-20 minuttia lautojen kantamista. Valtaosa ajasta ja energiasta kului lautojen kantamisesta paikasta toiseen. Kaiken kaikkiaan 6,5 km lautaa saatiin käsiteltyä kahdessa viikossa ilta- ja viikonloppupuhteina. Muutamina päivinä meillä oli kantoapulaisia, mikä oli aivan loistava juttu!

Alussa meni muutama varvi, että oppi suihkuttamaan oikean määrän seosta. Suihkuttamisen jälkeen kestää 10-15 sekuntia, että lauta alkaa näyttää märältä. Paras tapa olikin suihkuttaa ensimmäinen kerros ihan vaan luottamalla, että jotain sinne osui ja lopuksi suihkia vielä kierroksen joka korjaa paikat joihin ensimmäisellä kerralla ei osunut. Käsitellyllä pinnalla ei tarvitse lainehtia seosta, riittää kun pinta kostuu.

Käsittelyn aikana me suojattiin tuulen alapuolelle jääneet rakennusmateriaalit. Lopulta homma ei ollutkaan kovin sotkuinen, kolmen metrin päässä ollut peittelemättä jätetty sokkeli ei värjäytynyt.

Laudat seinälle

Laudat harmaantuvat seuraavien kuukausien aikana. Tummemmat laudat olivat käsittelyn aikana 2 päivää auringon paisteessa, vaaleammat laitettiin heti perussun alle säilytykseen.

Käsiteltyjä lautoja ollaan juuri asentamassa seinälle. Rautasulfaatilla käsitellyistä laudoista irtoaa ”ruostetta” vielä muutaman sateen ajan. Huuhtoutunut aine saattaa värjätä sokkelia, ikkunoita, tai muita osia joihin laudoista valuva vesi kulkeutuu. Eli ikkunat, sokkelit ja kaikki ruostuva kannattaa suojata. Jätettäneen testiksi joku pätkä suojaamatta, että päästään testaamaan, onko esikäsitelty vihtrilli helpompi tapa.

Miksi rautavihtrilli?

Aluksi rautavihtrillikäsittely viehätti meitä ihan esteettisesti. Halusimme, että talo maastoutuisi hyvin tontille. Patinoituva, harmaa puun pinta sopii todella hyvin talon takana olevan kallion kanssa.

Rautavihtrilli on myös huokea valinta, koko ulkoverhouksen vihtrillille tuli hintaa huimat 40 €. Jos kaikki varusteetkin lasketaan mukaan, niin jäädään silti alle 150 euron.

Rautasulfaattikäsittelyllä on tarkoitus nopeuttaa puun omaa harmaantumista. Hyvin kuivuva puuverhous ei välttämättä tarvitse mitään ylimääräistä pintaansa. Patinoituvaa seinää ei välttämättä tarvitse käsitellä enään koskaan. Tämä on kestävä valinta, jos mikä!

Raksaviikko 20 debriefing

Monosten naiset valmiina hommiin!

Monosilla on ollut tämän viikon kuhinaa. Tontilla on käynyt peräti viisi erillistä vierailijaa kuluneen viikon aikana! Kuinka mukavaa. Nämä käynnit lämmittävät kyllä mieltä, ne jaksaa tsempata tulevia viikkoja ja kuukausia kummasti, kun saa kertoa mitä tähän asti ollaan tehty ja päätetty. Näkee itsekkin, että tosiaan kuopasta ollaan noustu ja aika pian on jo valmista. Alkuviikosta tontille pyrähti yllättäen Enoni ja äitini. Tiistaina raksaajia kävi auttelemassa Mikon sisko Riikka. Perjantaina siskoni tuli piipahtamaan katsomassa nurkat ja ehdittiin me mustikkaankin. Viikonloppuna saimme muutaman apukäden kantohommiin, kun Mikon kollega Marko kävi tyttärensä kanssa kantamassa muutaman varvin lautoja. Sunnuntaina saimme myös yllättäen Mikon isän apukädeksi lautoja kantamaan!

Saunallakin voi tunnustella jo seinien paikkoja.

Tällä viikolla pystytyksen saralta ollaan edetty hitain askelin, koska suurin osa pystyttäjän työmiehistä vetelee vielä virveleitä kesälomilla, mutta pian pitäisi alkaa tapahtumaan. Saimme me kuitenkin saunalle väliseinät, olohuoneen istumaikkunan eristykset sekä teknisen tilan esivalmistelutyöt hyvään pisteesteen. Ainiin ja Kaskipuun ulko-ovet saapuivat!

Istumaikkunalla voi pian ihan oikeasti istua!

Teknisessä tilassa on ilmansulkupaperit paikoillaan. Ensiviikolla paikalle asentuvat ensimmäiset seinäpinnat!

Meillä sen sijaan suussa maistuu rauta. Koko viikko on mennyt ulkoverhouslautojen käsittelyssä ja nyt sunnuntaihin mennessä olemme käsitelleet 53 % laudoista, kappaleittain kun lasketaan. Pinta-alaltaan sen sijaan luku on paljon positiivisempi. Jäljellä on vain 25 % alkavalle viikolle. Muutama pino jäljellä ja se olisi sitten siinä, for ever. Rautavihtrilliä, kun ei tarvitse uudelleen enää talon kylkeen laittaa. Säästettiin muuten juuri sievoinen summa ulkomaaleissa nyt ja talon lopun iäksi. Rautavihtrilliä, kun taitaa meidän projektiin mennä vain 3 pussia ja hinta on huimat 9 €/pss.

Lautoja riittää..

Viikon päästä alkaa raksa”loma”. Eli aloittelemme huomenna viimeistä arkityöviikkoa ja sitten loppuu tietokoneella naputtelu vähäksi aikaa.

Välillä voi tunnelmoida tulevan kodin fiilistä. Tässä ideaa apukeittiön seinämateriaalista. Se tullaan vielä käsittelemään valkoöljyllä ja suovalla.

Raksaviikko 19 debriefing

Tällä viikolla tontilla on tapahtunut vähemmänlaisesti. Timpurin työläiset olivat miltein kaikki lomilla ja tämän takia meilläkin tehtiin töitä vain osan viikkoa. Se ei toki menoa haitannut. Ainankin saatiin jotain todella näkyvää ja konkreettista paikalle, nimittäin asuinrakennuksen väliseinät!

Meillä on väliseinät!

Hurjaa päästä vihdoin kävelemään huoneissa, kun aiemmin seinien paikkoja on pitänyt vain kuvitella laatiaan maalattujen punaisten viivojen avulla. Monet huoneet tuntuvat nyt niin kovin pieniltä, mutta semmoisiksi me ne olemme halunneetkin, joten en valita.

Olen erittäin tyytyväinen, että kylpyhuoneen käytävää koristaa iso lattiasta kattoon ulottuva iso ikkuna.

Kattovillat on nyt myös puhallettu ja tontilla vilisee taas vaihteeksi selluvillaa. Saimme myös aikamoisen paketin ulkoverhouslautaa alkuviikosta. 1608 lautaa odottaa rautavihtrillikäsitteyä muutaman viikon aikana. Kiire tulee, joten jokainen apukäsi on nyt tarpeen! Ilmianna siis itsesi 🙂

Siellä ovat kaikki laudat turvassa.

Pelkästään lautojen kantaminen käsittelypaikalle ja siitä pinoihin kunkin talon viereen vie aikaa. Meille on tulossa epäsymmetrinen lomalaudoitus. Käytännössä meillä on kuutta eri kokoista lautaa, jotka tulee vähän sikin sokin seinille. Saa nähdä kuinka onnistutaan, vai tuleeko epäjärjestyksestä kuitenkin jonkinlainen järjestys?

Tässä käsitellään 170 leveää lautaa.

Mikko oli työmatkalla koko viikon, mutta viikonloppuna päästiin mekin taas hommiin. Roskat löysivät tiensä kaatopaikalle ja ensimmäiset laudat pääsivät rautavihtrilli käsittelyyn. 104 on käsitelty vain 1500 jäljellä, 6,5% done! Eh…

Valmiina taistoon!

Sateisena sunnuntai päivänä kävästiin myös Vantaan asuntomessuilla. Tai voikohan sitä käväsyksi kutsua, kun kuusi tuntia siellä hujahti. Menimme etsimään messualueelta erityisesti ideoita sisustusmateriaalien käyttöön, mutta petyimme suuresti. Listalla oli saunojen, laatoituksien, ulkovalojen ja kodinhoitohuoneiden tutkimista, mutta mitään erikoisia ratkaisuja emme löytäneet. Kiitos Ripaus Unelmapulveria raksablogin listaukselle kiinnostavista kohteista, olimme niissä kohteissa aina hieman valppaampina ideoille.

Muuten suhasimme jokaisen talon läpi, toiset nopeammin ja toisia tarkemmin syynäten. Ihmettelimme viimeistelyjäljen huonoa laatua, tai sitten meillä on vaan kovat standardit omaamme. Onhan tuolla messutaloilla varmasti kovat paineet myös saada asiat valmiiksi H-hetkeä varten. Tai no katsotaan sitten, kun itse olemme saaneet pytingin melkein pystyyn, mutta viimeistelyt vielä puuttuvat.

Savukvatsin rautavihtrillikäsitelty ulkoverhous. Meidän käsittely on astetta vaaleampi. Laudoitus on myös hyvin samanhenkinen, meidän versiossa rakojen kohdilla on rimat.

Parhaat hetket ja kohtaamiset tapahtuivat ammattilaisten kanssa. Lämmitysjärjestelmän toimittaja Ekolämmöx löytyi kohteesta Savukvartsi, jonka kanssa turistiin tovi. Kohde oli myös ulkoverhouksen kannalta kinnostava. Näimme nimittäin ensimmäistä kertaa suurena pintana, kummoisen värinen talo meille on tulossa.

Toinen kohtaaminen tapahtui kohteen Urban Villa katolla. Tapasimme viherkattoasiantuntija Taina Suonion, jonka kanssa turisimme pitkät pätkät viherkatoista ja meidän kattorakenteesta ja valinnoista. Saattaapi jopa olla, että lisäämme maksaruohokattoomme myös osaksi ketokasvillisuutta sekä sipulikukkia. Nämä kohtaamiset maksoivat täysin suolaisen messulippujen hinnan.

Viikonloppuna päästiin tutusumaan myös pariin muuhun rakennuskohteeseen Espoossa. Keltaisessa Kanalassa ihasteltiin Karoliinan ja Tipin perinnerakentamisen kädenjälkeä vanhassa 1929 rakennetussa puutalossa. Naapuritontilla päästiin tutustumaan Karoliinan siskon moderniin puutaloon. Päivän päätteeksi sanottiin toisillemme heipat ja todettiin, että kaikki jatkavat seuraavaksi raksahommiin. Yhdet terassin tekoon, toiset rännien vaihtoon ja me rautavihtrillöimään. Lohduttavaa, että toisetkin elävät samanlaista elämää 🙂

Talon arkkitehtuurista (ulkopuolelta)

Hirveästi ideoita, mutta ei niistä kokonaista taloa meinannut tulla millään.

Kun vuosi sitten tapasimme ensimmäistä kertaa arkkitehtiamme Aki Hiltusta ja arkkitehtiystäväämme Samppa Lappalaista oli talounelmamme vihdoin käymässä toteen. Päässä pyöri yhtä jos toista ajatusta. Tavallaan tuntui jopa todella selvältä minkälainen pohja talossa olisi ja miltä siellä tuntuisi.

Ennen tapaamista olimme kuitenkin piirtäneet pohjaa useampaan kertaan itse mittakaavassa, ja jotenkin ne palaset eivät vain loksahtaneet. Tiedättekö sen tunteen, kun näkee jotain unta ja kaikki tuntuu kovin loogiselta ja selvältä, mutta kun rupeat selittämään unta kaverillesi, hommassa ei olekkaan enää mitään järkeä tai realismia. No siltä tuntui tämän pohjapiirroksen kanssa.

Kuten jo asemakaava postauksessa kirjoitimme, pyrkimyksemme on saada talot orgaanisesti osaksi tonttia ja sen muotoja. Haimme talon arkkitehtuurilta mökkimäistä tunnelmaa, olematta kuitenkaan perinteinen hirsimökki. Pinterestin ja eri arkkitehtuuri-blogien selailujen jälkeen hakemallamme fiilikselle löytyi myös nimi, Scandinavian retreat. Talojen ulkonäköön ja arkkitehtuurin vaikuttavia päätettyjä asioita ennen arkkitehtien tapaamista olivat ulkoverhouksen rautavihtrillikäsittely sekä viherkatto (maksaruoho) kaikissa rakennuksissa.

Talojen muoto ja koko

Sauna/ateljeen julkisivukuvat.

Kun ensimmäisen kerran mentiin arkkitehdin pakeille, meillä oli yhtä jos toista kummallista ideaa. Parhaimpia niistä (ainankin omasta mielestäni) oli salainen yksiö, jonne käynti olisi ollut todella huomaamaton. Muutoin pyörittelimme paljon talon käytettävyyttä ja pyrimme rikkomaan perus normeja makuuhuone, olohuone, kodinhoitohuone ja niin edelleen. Mietimme, miten ihminen (tässä tapauksessa me) toimimme, minkälaisia toimintapaikkoja tarvitsemme, minkälaisista tiloista nautimme.

Asuinrakennuksen julkisivukuvat.

No mutta menemättä kuitenkaan vielä talon pohjaan nämä valinnat vaikuttivat talojen muotoon jo itsessään paljon. Olimme kuitenkin ymmärtäneet että rakentamisen ja rahan säästymisen kannalta, olisi järkevää (niin tylsää kuin se onkin) tehdä taloista mahdollisimman neliskulmaisia. Näin ollen lähtökohta talojen muodoille oli neliö/suorakaide, jottei ulkoseinäpinta-ala kasvaisi merkittävästi. Mikään taloista ei ole täysin suorakaide, osasta puuttuu kulmasta palanen, mutta pääasiallisesti ne noudattavat suorakaiteen muotoa.

Autotallin julkisivukuvat.

Mökkimäisyyteen kuuluu mielestämme paljon myös se, ettei tilat ole liian avaria. Myös siivoamisen kannalta parempi mitä vähemmin niitä neliöitä on. Palapelin pelaamisen jälkeen lopputulema oli se, että kerrosalat ulkoseinien ulkopintojen mukaan ovat: autotalli/verstas: 56 m², asuinrakennus 166 m² ja sauna/atelje 57 m². Ihan riittävästi siivottavaa siinäkin!

Ikkunoista
Jotkut sisätilojen jännät ja hauskat ideat jouduttiin unohtamaan ja tuli tilalle uusia. Arkkitehdeiltä tuli meidän ideoiden perusteella ehdotus leveästä istumaikkunasta. Istumaikkunan ulkonevuus kuitenkin vaikutti talon arkkitehtuuriin merkittävästi, joten päätimme toistaa talon fasadeissa vastaavaa rakennetta myös muidenkin ikkunoiden kohdalla. Vaikka itse ikkunalasi niissä asettuukin seinärakenteen mukaisesti.

Julkisivussa on lattiasta kattoo ulottuvia korkeita ikkunoita, oleskeluikkuna ja sen kanssa yhtenevät keittiön ”tötterö” ikkunat.

Talojen väritys ja laudoitus
Talojen taakse jää iso kymmenen metriä korkea kallio ja muutoin tontti on hakattua kuusimetsää. Kunttaa ja vesakkoa on ympäriinsä, kyseessä ei siis ole saksilla viimeistelty nurmikkopiha. Rauhtavihtrillikäsittelyllä pyrimme harmaannuttamaan (vähän niinkuin kelopuut) talot niin, että se häviäisi osaksi taustalla olevaa kalliota ja viherkatolla maadoitamme sen taas osaksi kunttaa ja vanhaa metsän pohjaa. Talot asettuvat tasanteelle kalliota mukaillen niin, että kukin talo on toisesta aina metrin alempana. Autotalli matalimpana ja sauna korkeimmalla kohdalla, jonon perällä.

Ulkoverhouksen suhteen meitä miellytti perinteinen rintamamiestalojen lomalaudoitus, mutta koimme sen kuitenkin jotenkin hieman ristiriitaiseksi meidän talomme henkeen nähden. Lomalaudoitus pysyy ideana, mutta laudoitus tulee ns. randomina vähän miten sun sattuu. Katsotaan onnistuuko suunnitelmat todellisuudessa niin hyvin kun paperilla 🙂

Jotain tämän kaltaista.

Ikkunoiden ja ovien tippapellit ja pellitykset tulevat olemaan tumman harmaat. Umpiovet maalataan kuultoharmaalla, lukuunottamatta asuinrakennuksen pääsisäänkäyntiä, johon yritämme saada Bauhaussin sinisen sävyn. Erikoisen värisen oven inspiraatiota haettiin taas kerran Pinterestistä. Esimerkiksi seuraavat kuvat miellyttivät suuresti:

 

Asuinrakennuksen pääsisäänkäynti.

Räystäättömyys

Arkkitehdilta saimme idean sekä rohkeuden lähteä tekemään taloa ilman räystäitä. Kuuluihan se aika voimakkaasti tuohon scandinavian retreat fiilikseen mitä haettiin. Muisteltiin Mikon kanssa muutamia neuvoja mitä vanhemmilta saatiin: “muistakaa sitten tehdä mahdollisimman pitkät räystäät, ettei talo homehdu”. Ja mitä tekee Monoset? Aivan päinvastoin.

  

Perustelimme räystäättömyyttä ja sen onnistumista sillä, että talon ulkoverholaudoitus pääsisi tuulettumaan/kuivumaan hyvin sekä rautavihtrillikäsittely estää ulkoverhoilulaudan homehtumista. Koimme myös, että katettuja terasseja säilytystä varten olisi riittävästi. Ja sitäpaitsi onhan tällä tavoin tehty taloja ennenkin mm. saaristossa ja ne voivat vallan hyvin.

Räystäätön ratkaisu ohjasi suunnitelmaa siihen suuntaan, että sadevesikourut piilotettaisiin ulkoverhouksen sisään. Kätevä emäntä kuitenkin vaati, että rännien syöksytorvet ja roskaritilät tulisi jäädä terassin tasolle, koska kukaan hullu  ei niitä siivilöitä lähtisi terassin alta siivoilemaan. Nyt jos lehtiä tai neulasia kertyy syöksytorvesta ritilään, voi ne napata ohikulkiessa ja pistää taas maailmalle kiertoon.

Katon muoto
Talon katon muotoon vaikutti osaksi viherkatto (vaatii tietynlaisen kallistuskulman) ja aurinkokeräimet. Katto kuului myös meidän alkuperäisiin “tehdään jotain hullua” tyyppisiin suunnitelmiin. Piirtelimme erilaisia, eritasoisia kattoja, kunnes jossain vaiheessa taas kuulimme, että monimutkasempi katto on paljon kalliimpi ja vuotaa ihan varmasti. No se sitten niistä. Katoista tuli loppuviimein epäkeskoja harjakattoja niin, että suurempi lape on fasadin puolella. Näin esimerkiksi aurinkokeräimet mahtuvat hyvin katolle.

Ensimmäinen prototyyppaus talosta ja katon muodosta tammikuulta 2014.

Terasseista

Päätaloa ja sauna/ateljeeta tulee kiertämään julkisivun puolelta terassit. Terassit toimivat ennemminkin kulkuväylinä, kuin oleskelualueina. Tämän takia terassit ovatkin pääasiallisesti kapeita polkuja, jopa laiturimaisia siltoja. Kiven ja kallionlohkareen osuessa kohdalle heikompi väistyy, eli terassilauta mukailee tässä kohtaa maan muotoja.

Kesäkeittiö tulee sijaitsemaan asuinrakennuksen pohjoispäädyssä, minne ilta-auringon pitäisi osua mainiosti. Se jää myös hieman tuulen suojaan pieneen sopukkaan asuinrakennuksen ja ateljeen väliin.

Autotallilla terassia tulee olemaan näillä näkymin vain katetulla alueella verstaan oven edessä. Autotallin ja asuinrakennuksen välinen kenttä on vielä osaksi pimennon peitossa mitä siihen tulee. Jokatapauksessa, asuinrakennukselta laskee leveät terassiaskelmat autotallin tasoon. Kaikenkaikkiaan terassia tontille tulee reilu 100 m2.

Pihan muista suunnitelmista kirjoittelemmekin tarkemmin erillisessä postauksessa, kun pääsemme niin pitkälle suunnitelmissa.

Alla olevasta kuvasta inspiroituneena halusimme taloomme terasseista polkumaisia reittejä talolta toiselle.