Viime viikolla alkaneet levytykset puskivat meidätkin siirtymään seuraavaan suureen urakkaan, joka oltiin eriytetty timpureiden töistä. Kyseessä on siis vanerilevyjen asennus, jota pääsimmekin jo harjoittelemaan aikaisemmin teknisen tilan seinien kanssa. Nyt päästäisiin vihdoin näkyvien pintojen pariin!
Vanereita väännettiinkin öitä myöten, jotta pysyimme timpureiden tahdissa. Siinä missä me saimme muutaman levyn hinkattu paikoilleen, he olivat tehneet huoneen tai kokonaisen ison seinän.
Saunan nukkumasopen vanerit. Katton tulee vielä myös vanerista. Isojen levyn laittaminen oli mukavaa keittiön palapelin jälkeen.
Vaneri pintoja laitellessa perfektionistin piti houkutella sisäinen wabi sabi esille. Kustannus- ja visuaalisistasyistä päädyimme valitsemaan havuvanerin yleisimmin sisätiloissa käytetyn koivuvanerin sijaan. Robusti vaneri tuntui hyvältä kaverilta saviseinän kanssa.
Havuvaneria ei yleensä laiteta näkyviin pintoihin ja osa levyistä menikin suoraan pinosta vilttiketjuun (eli asennetaan verstaan seinään). Seinällekkin päätyvissä levyissä on halkeamia ja rikkinäisiä oksan kohtia. ”Se on materiaalin ominaisuus”-mantralle mentiin eteenpäin.
Asentaminenkaan ei ole sieltä helmpoimmasta päästä. Levyjä leikellessä pienetkin virheet jää näkyviin. Ja sen kerran kun menee luottamaan ”tehtaan saumaan”, niin eikös se sekin ole puoli milliä mutkalla. Valtaosa levyista oli pikkasen kieroja, mutta kyllä ne sitten nyrkin ja vasaran kanssa sinne seinälle meni!
Vanerikuiskaaja työssään. Kieron vanerin asentamisessa maltti on valttia, ja moukaroinnin jälkeen vähän silitellä.
Vaneri on mielenkiintoinen ja haastava materiaali. Se voi yhtä aikaa näyttää kököltä tai veistokselliselta. Välillä ensimmäisiä levyjä laittaessa kävi mielessä, että olikohan tämä nyt hyvä idea. Mutta, kun nyt puolivalmiita seiniä katselee, niin pystyy jo näkemään, että hieno siitä tulee!
Pienempien huoneiden katot levytetiin ensiksi, tässä ollaan menossa jo hyvää vauhtia olohuoneen puolella.
Muut levytykset etenivät tällä viikolla kattoihin ja päästiin harjoittelemaan myös kattojen paklausta. Ihan esimmäiseksi tietenkin katseltiin Youtubesta miten homma tehdään, kysytään kasa tyhmiä kysymyksiä timpurilta (joka tottuneen tapaan jaksaa vieläkin vastailla tyynen rauhallisesti), ja sitten eikun koittamaan. Juu ei.
Ensimmäinen paklattu katto. Tuli kokeiltua suunnilleen kaikki vihreet mitä pystyy tekemään.
Ensimmäisen tasoitetun ja hiotun huoneen jälkeen mieleen tulee, että olisiko sitten pitänyt laittaa paneeli, tai antaa homma jollekkin ulkopuoliselle. Pienen harjoittelun jälkeen homma lähteen lopulta luistamaan, mutta ei sitä hauskaksi voi sanoa.
Aluksi löylyhuoneen kulmaan muurattiin kiukaalle nurkka.
Muutaman päivän päästä seinä ja villat olivat paikallaan. Tässä vaiheessa kuvien ottaminen vaikeutui, koska saunasta, pesutilasta ja pukuhuoneesta tulee aika pienet.
Sauna siinä tilassa, mihin timpurit sen tekevät (levyvalmis urakka). Tästä eteenpäin ”sitten joskus”.
Yksi timpureista otti viikon hommakseen saunan. Kiukaan takainen harkkoseinä ja muutkin väliseinä nousivat hetkessä pystyyn. Vielä muutama viikko sitten pyöriteltiin viimesilauksia tietokoneen ruudulla ja nyt kaikki onkin jo pystyssä. Vaikka on ollut todella hyvä, että ollaan pystytty suunnittelemaan tiloja virtuaalisesti, niin mikään ei kyllä voita sitä, että pääsee kävelemään tilassa ja juttelemaan ääneen mitä mihinkin tulee. Muun muassa tilassa liikkuessa huomattiin, että koneella tuli laitettua saunan ovi aukeamaan väärään suuntaan.
Kylppärin WC-runko ennen lopullista kotelointia. Meillä talon emäntä on erikoistunut vedeneristykseen ja tärkkaa jälkeä tekeekin.
Nyt on seinät käsitelty, lattiat saumattu ja silikoonattu. Kylmenneet ilmat hidastivat seinien käsittelyn kuivumista.
Olohuoneen tila avartui kummasti, kun poistimme koko kesän suojana olleen pressun.
Melkein mutta ei sitten kuitenkaan. Vaikka miten hyvin (mukamas) tarkistettiin ikkunoiden koot ja muut, niin aina ne jaksaa yllättää. Oven ylle tuleva ikkuna oli liian iso, tai sitten vasikka liian pieni. Mene ja tiedä.
Viikkoon kuului myös kaikkea muuta pientä siellä täällä. Saunalla ja päätalossa tehtiin myös vähän vesieristeitä, että päästiin asentamaan seinän sisälle asennettavat WC-istuimien rungot. Tekninen tila saatiin vihdoin valmiiksi, ei muuta kuin odottamaan härveleiden asentamista.
Kermit ja työkalut nousi katolle kätevästi hiabilla.
Timpureiden urakkaan kuului alushuovan asennus, mutta pintahuopa oli tarkoitus tilata muualta. Pintahuopana meille valikoitui juurihuopa viherkaton vuoksi. Juurihuopa estää, nimensä mukaisesti, kasvien juuria pureutumasta kattoon ja rakenteisiin. Samassa yhteydessä katon reunoille kiinnitettiin alumiiniset ”reikälevyt”, jotka päästävät ylimääräisen veden viherkatolta pois ja pitää viherkaton luisumisen katolta pois. Työn meillä kävi tekemässä Kerabit Pro. Maanantaina alkaneet työt saatiin päätökseen viikon päätteeksi.
Päätalon ja autotallin juurihuopa-asennukset alkavat olla valmiit. Näkymä saunan katolta.
Reikälevy muodostaa katolle eräänlaisen kaukalon, päästäen ylimääräisen veden kuitenkin pois.
Alustavasti meillä oli ajatus saada myös viherkatto tehtyä syksyn aikana. Kun tällä viikolla alkoi hahmottua mitä kaikkea sitä ennen talven tuloa pitää saada valmiiksi, niin päätettiin suosiolla siirtää viherkatto projekti ensi keväälle.
Monosilla 