Talojen sijoittuminen tontilla (asemakaava)

Totesimme tuossa tovi sitten, ettemme ole tainneet avata tätä projektiamme visuaalisesti muuten kuin yhden skissin avulla. Aloitamme nyt eräänlaisen blogipostausten sarjan, joka käsittelee rakennusprojektimme talojen sijoittelua, arkkitehtuuria, pohjaratkaisuja, rakenneratkaisuja, pintamateriaaleja sekä pihaa.

Aloitamme sarjan pohtimalla aivan projektin alkuvaihetta sitä, kuinka talot loppuviimein päätyivät asemakaavaan oikeille paikoilleen.

Talojen sijoittuminen tontilla. Kuvassa nuolet osoittavat siirtymää julkisesta puolijulkisen kautta yksityiseen tilaan. Värilliset alueet kuvastavat rakennusten ja muiden rajojen muodostamia pihapiirejä.

Alusta asti oli selvää, että haluaisimme kolme erillistä rakennusta, jotta voimme muodostaa tontillemme eräänlaisen pihapiirin, kuten ennen vanhaan maalaistaloissa on ollut. Suunnitelmissa oli: 1) autotalli, jonka yhteyteen verstas, 2) asuinrakennus, 3) puusauna, jonka yhteydessä olisi ateje vieraiden majoittamista varten ja joka voisi olla työhuone kun tekee töitä kotoa.

Kävimme yhdessä arkkitehtien kanssa fiilistelemässä tontilla talon paikkaa. Kuten aiemmin kirjoitimme tontin maanmuodoista, oli päivän selvää, että päätalo asettuisi tasaiselle kohdalle rinteen puoleen väliin. Toiveemme arkkitehdeille oli, että haluaisimme talojen sijoittuvan luonnollisesti maan muotojen mukaan, melkein piiloon. Tätä tukisi myös talojen viherkatot ja rautavihtrillikäsitelty harmaantunut lautajulkisivu, josta kerromme lisää myöhemmin.

Atelje ja autotalli löysivät paikkansa arkkitehtien massoittellessa taloja tontille. Ne sijoiteltiin maastonmuotoja  ja korkeuskäyriä mukaillen. Tämä jonomuodostelma järjestyi niin, että saapuessa tontille, ensimmäinen talo on autotalli, toinen päätalo ja kolmanneksi jää atelje/sauna. Kun puutarha viherhuoneineen sijoitettiin vielä puskuriksi talon eteen, muuttuu tila tieltä tullessa julkisesta, puolijulkiseksi ja lopulta yksityiseksi.

Kulku asuinrakennukseen käy kasvimaan tai autotallin vierestä kapeahkon kujan kautta, luoden siirtymän julkisesta puolijulkiseen tilaan. Mitä lähemmäksi saunaa mennään, sen kapeammaksi kulkureitit muodostuvat. Talosta saunaan mennään “laituria” pitkin ja viimeinen pätkä ateljen kuistilta saunan vilpolaan kuljetaan kiveltä toiselle astuen.

Valitsemamme tontti ei mahdollistanut talojen sijoittamista piiriin. Mutta nyt kun talot alkavat saavuttaa muotonsa tontilla, on mukava huomata, että talojen väliin rajaantuvat alueet muodostavat kuitenkin toivottua pihapiirin tuntua . Laajempi pihapiiri alkaa rakentua tien rajaamana kasvimaan ympärille. Eli ei ihan niin kuin mummolassa, mutta meidän versio mummolan pihasta!

Advertisement

Sisustusarkkitehti apuun

Tapasimme kolme viikkoa sitten sisustusarkkitehti Joanna Laajiston. Olimme painineet viime kuukaudet raskaassa sarjassa sisustusmateriaalivalintojen kanssa ja mielipiteet alkoivat olla kasassa. Meillä oli paljon ajatuksia ja kaipasimme ammattilaista auttamaan meitä tekemään siitä toimivan kokonaisuuden. Joannan tyylissä on paljon samaa, mistä me pidämme, jonka takia valinta tuntui kovin luontevalta.

Joanna ei pääasiallisesti tee henkilöasiakkaille suunnittelutöitä, mutta poikkeuksiakin toki on. Hän ehdotti suorilta käsin sitä, että hän tekisi meille vain konsultaatiota sen sijaan, että meille tehtäisiin sisustussuunnitelma ja visualisoinnit mittapiirroksineen. Meillä kun omat suunnitelmat olivat jo kovin pitkällä eikä visualisointia tahi mittapiirroksia tarvita. Mikolla kun on tuo taito hyppysissään.

Testipalat kuivumassa

Joanna antoi kotiläksyksi, että keräämme suunnittelemamme materiaalimallit kasaan ja teemme tarvittavat pintakäsittelyt ennen konsultointi/brainstorming sessiota, jolloin lyömme materiaalivalinnat lukkoon. Uskon että joitain muutoksia tulee vielä matkan varrella, kun materiaalin sekä luonnonvalon näkee tilassa. Jotkut materiaalivalinnat olisivat kuitenkin nyt ”lopullisia”. Näistä hyvänä esimerkkinä lattiamateriaalit, joissa rakenne ratkaisee.

Savirappauskokeiluja.

Palettimme pyörii puun eri sävyjen, harmaan ja valkoisen ympärillä. Myös keltainen esiintyy pieninä väripilkkuina sisustuksessamme (esim. Skannon Bomba tuoli). Ensisijaisesti olemme miettineet, että materiaaleina olisi  valkoinen laatta, kuusilankku, kuusivaneri, savimaali katossa sekä savirappaus seinissä. Savirappaus jäi mieliimme syksyn olkirakenne episodin jälkeen. Erityisesti sen ekologinen ja elämänlaatua parantavat seikat jäivät kytemään ajatuksiimme. Kuusilankkua olemme miettineet käsiteltävän suovalla tai lipeällä, sekä öljyllä. Lipeällä on mahdollisuus harmaannuttaa puun syitä ja oksakohtia, öljyllä onnistuu puun sävytys ja suopa taas antaa puun pintaan kuuran (kts. ylemmän kuvan vasemman yläkulman kaksi mallipalaa).

Joulu tuli aikaisin tänä vuonna.

Toissa viikonloppu oli täynnä testimateriaalipalasten hakua sekä käsittelyä. Perjantaina haimme Natural Building Companystä savirappaukseen muutamia eri sävyjä. Smartpostiin oli tipahtanut kuusilankuista mallikappaleet Domus Classicalta. Tilasimme samalla erää myös pussin rautavihtrilliä ulkoverhoilutesteihin. Domus Classica suositteli kuusilankun käsittelyyn Conwoyn tuotteita (öljyt, suopa ja lipeä), joita heillä oli vain isoissa kanistereissa. Testailuihimme olisi riittänyt hyvin pienempikin pönikkä, joten päädyimme tilaamaan ne suoraan Conwoylta.  Rautakaupasta haimme puukuitulevyä savirappauksen pohjalle sekä kuusivaneria, joihin testaamme samat käsittelyt, mitä lattialankkuihin. Rautakaupoista lähti matkaan myös laattamalleja. Materiaaleja ja ideoita kerättiin vielä myöhemmin Mrs. Livingstonelta sekä ABL-laatoista.

Mrs. Livingstonella ideoita kannettiin pöytään yksi toisensa jälkeen.

Tänään keräsimme testipalamme matkaan, lähetimme suunnittelijalle kasan ruutukaappauksia 3D-mallistamme sekä inspiraatiokuvistamme ja suuntasimme kohti Helsinkiä. Brainstorming session tuloksista hieman lisää tuonnempana.

Paletin kasausta ABL-laatoissa.

Tonttia mä metsästän

”Näen itseni tässä juomassa kahvia aamulla…”

Asuessamme Siuntiossa vuokralla, löysimme eräänä päivänä kävelyllä palan hakattua metsää. Se sijaitsi noin 2 km päässä asunnosta jossa asuimme. Tontin sijainti oli optimaalinen ja tontilta avutuva näkymä olit aivan mielettömän kaunis. Salaa toivoimme, että tontti tulisi myyntiin.

Joskus kannattaa toivoa, sillä toiveemme toteutui. Kävin tuohon aikaan (kesä 2012) aina silloin tällöin katsomassa mitä Siuntiolla on tarjota tonttirintamalla ja ehdottelin Mikolle toisinaan: ”olisiko jo nyt oikea hetki aloittaa?” Tontti tuli myyntiin juuri kun olimme saanneet tiedon muutosta ulkomaille. Tontin oli nyt odotettava.

Palattuamme takaisin Suomeen syksyllä 2013 päätimme, että nyt hetki on koittanut. Olemme nyt niin valmiita kuin vain voimme olla tulevaan rakennusurakkaan. Siuntion tontti oli edelleen myymättä! Päätimme kuitenkin ottaa selvää myös sen hetkisestä muusta tarjonnasta. Olisihan se nyt aika sokeaa tontin ostelua, jos ei tiedä mitä muuta on tarjolla. Siispä tonttihaku päälle. Muutaman viikonlopun käytimme siihen, että kävimme katsomassa Siuntiosta, Inkoosta ja Lohjalta tontteja. Mikään ei tuntunut hyvältä. Joku oli liian kaukana päätiestä, jonkun vieressä oli sotkuiset naapurit. Yksi oli keskellä metsää, eikä valoa pilkottanut mistään. Se ensimmäinen Siuntion tontti alkoi taas kiinnostamaan.

Mietimme myös, olisiko kuitenkin helpompaa ostaa jo rakennettu talo ja tehdä vain ”pientä” pintaremppaa. Remontoinnin päälle ymmärsimme ja luotimme kykyihimme. Rakentaminen taasen… hieman hirvitti suoraan sanottuna. Kaasujalka kävi: Kirkkonummi, Kirkkonummi, Siuntio, Lohja. Ei, ei ja ei. Mikään ei tuntunut hyvältä, ei tontti eikä tilaratkaisut. Palataampa alkuun.

Ennen tontin ostoa halusimme vielä ammattilaisen mielipiteen. Me näimme tontissa huiman mahdollisuuden, mutta halusimme tarkistaa onko ajatuksissamme mitää järkeä. Kävimme kolkuttamassa arkkitehti ystävämme ovea. Nappasimme hänet matkaan ja kiikutimme katsomaan kahta tonttia, toinen oli se alunperäinen Siuntion tontti ja toinen tarkastettavista kohteista löytyi Inkoosta. Oli mielenkiintoista kuulla arkkitehdin ajatukset kahdesta erilaisesta tontista ja minkälaisiin asioihin ammattilainen kiinnittää huomiota. Arvaatteko kumpaan hän rakastui. Siihen ensimmäiseen tietenkin!

Tästä opimme taas, että pieni panostus tässä kohtaa antoi varmuutta päätöksenteolle sekä opimme myös paljon tuolla matkalla miten eri dokumentteja tulee tulkita.