Mitä kuuluu Monosille?

Syksy 2016.

Halojata, kuuluuko? Ajateltiin huhuilla sinne päin, josko linjat olisivat vielä auki vai joko ne ovat hämähäkinseiteillä kuorrutettuina? Reilu viikko sitten tuli kuluneeksi puoli vuotta, kun saatiin muuttolupa taloon. Kuinka kliseistä, mutta kylläpä aika juoksee vauhdilla!

Autotallissa kaakeloitiin työtason takaosaa jämä laatoilla. Nyt voi rauhassa sotkea.

Lasikuistin varastossa on nyt hyllyt. Koloseen on tarkoitus sijoittaa pakastearkku.

Takka saatiin vihdoin käyttökuntoon syyskuun alussa.

Yhtä jos toista on tapahtunut sitten huhtikuun, mutta varmaa on se, että työtahti hidastui reippaasti sitten sisäänmuuton. Onhan se, kun raksasta muuttuukin koti ja jos jotain kohtaa pitää sorvata, niin se vaatii aina ylimääräistä suojaamista tai osat pitää mennä katkomaan ulos ettei tulisi turhaa sotkua yms.

Autotallin terassiin testattiin hienoa ”lautapino” efektiä. Aika vaan loppuu tältä syksyltä kesken ja joudutaan toteuttamaan tämä idea sitten joskus myöhemmin muualle.

Päätalon terassit tekeillä.

Saatiin alkukesästä paljon pieniä tehtäviä pois listalta ja autotallia reippaasti eteenpäin, niinkuin jo kirjoiteltiinkin. Keski kesä vietettiin pitkälti viherkaton parissa sekä terasseita tehden. Talon projektit sai kuitenkin elokuun loppuakohden hiljentyä reippaasti, kun talon remonttireiska alotti uudet työt ja sen myötä omille hommille ei jäänyt enää samallalailla aikaa. Syyskuun alussa saatiin myös taloon yksi kenkäpari tepsuttamaan lisää lautalattioitamme, joka on imenyt loputkin mehut tekijöistä.

Kuusi päivää laskettuun. Katolle istutettiin 600 tainta.

Päätalolla jo vihertää.

Tämä syksy ei tiedä kovin montaa vapaata iltaa tai viikonloppua raksalle. Mutta niin se on vaan hyväksyttävä elämän tuomat muutokset. Onneksi kummatkin on asian kanssa sujut. Turha sitä kynttilää on kahdesta päästä polttaa. Pyrkimyksenä olisi saada vielä terassit valmiiksi tämän syksyn aikana sekä viimeiset suuret maanmuokkaustyöt (jes, kasvimaan paikka vihdoin valmistuu!). Olisihan se hienoa saada jouluksi sauna (edes se saunan puoli) valmiiksi, mutta ehtiihän sitä juhannuksenakin sitten!

Yrittäjän päivänä syntyi meillä yksi pieni yrittäjän alku tuhisemaan.

Advertisement

Kaksi kuukautta takana

Joskus käy näköjään näin. Olin kirjoitellut öhm… 2,5 kk sitten postauksen talteen ja se jäi vain kuvia vaille, että sen olisi saanut myös ulos tuutista. No nyt on mennyt toinen 2 kk. Joskos sen nyt vaikka saisi. Pitänee kirjoitella kuulumisia näköjään myös kesäkuukausilta. Sehän olis jo 4,5 kk kohta sisäänmuutosta! Mutta nyt siis kesäkuun puolenvälin tunnelmiin.

Eilen vietettiin 2 kk päivää uudessa talossa. Eipä meillä mitään juhlallisuuksia tietenkään ollut, mutta huomasimpahan vasta, kun joku kyseli että kauan me ollaan jo asuttu täällä. Ihanaa on ollut, voitte vain kuvitella. No niin ihanaa mitä keskeneräisyydessä ja raksarojunkeskellä voi olla. On se silti oma koti ja ehkä kaikista parasta, että kahden asunnon välillä ramppaaminen on nyt loppunut.

Kylpyhuoneeseen ja pikku vessaan tilattiin isot peilit.

Raksalla on tapahtunut aikamoinen hitaus maksimus, mutta se lienee aivan normaalia. Ja hyvähän se on välillä höllätä. Päätalon osalta ollaan edetty sen verran, että kylpyhuoneisiin saatiin tilattua peilit (peilin lamppujen asennukset odottelevat vielä sähkäriä) sekä takkaa vietiin roppakaupalla eteenpäin. Isäntä hitsaili yhtä jos toista rautakankea ja lopuksi alkoi laatoitustyö. Hommat kuitenkin tyssäsi lopulta siihen, että laattoja oltiin tilattu 3 pakettia liian vähän. Ei oltu osattu arvioida sitä, että takassa on enemmän rälläköitäviä laattoja, kuin kokonaisia. Nyt siis takka odottaa vielä viimeisiä palasia sekä penkkiosaa, joka rakennetaan lattialaudoista. Kyseiset laatat olivat siis tilaustuotetta, ja odottelun myötä tyssäsi tämä projekti tyystin. Sen jälkeen kun laatat oli noudettavissa, meillä oli tietenkin täysi hönkä jo muissa projekteissa.

Hitsauspuuhissa.

Kaulurin paikka on takkasydämen ja harkkojen välissä.

Myös takan päälle hitsattiin kaulus huoltoluukkua varten. Huoltoluukun pelti tilattiin peltisepältä.

Sitten alkoi laatoitustyöt.

Pitkälle edettiin, kunnes laatat loppuivat. Pääty ja katto jäi vaille laattoja.

Saumauksen värin pohdintaa. Vihreää vaiko mustaa?

Ja hei hetkonen! Pantry taitaa muuten olla nyt valmis! Vain yksi lista puuttuu oven päältä, mutta muuten on hyllyt ja tasot asennettu sekä käsitelty. Jopa sokkelitkin löytyy. Pantrysta tuli muuten aivan äärimmäisen hieno ja todella funktionaalinen. Tykkään! Vaikka suunnitelmissa tämä tuntui hyvältä ja järkevältä, niin käytännössä on vielä parempi. Erityisesti pyykkihuollon liittäminen samaan tilaan oli näppärä ja tilaa säästävä ratkaisu.

Tässä vasta tasot paikallaan ja ensimmäiset hyllyt. Valmiista tuotoksesta ei ollakkaan ehditty ottamaan räpsyä.

Tässä astetta siistimmässä tilanteessa.

Myös ”mankelihuoneeseen” saatiin tilattua kaapiston rungot. Mietittiin ensin Kontio Living malliston kaapistoja, mutta koska tässä vaiheessa ollaan alettu syynäämään budjettia aika tarkasti, rungot tilattiinkin Hämeenlinnan ylijäämävarastolta. Isäntä tekee luonnollisesti ovilehdet näihinkin, jahka puusepänverstaaseen saadaan kunnon pelit ja vempeleet. Nyt eletään tovi avohyllyköillä. Myös se huoneen nimikkoesine, mankeli, odottelee omalle paikalle pääsyä, koska kaapisto vaatii hieman vahvikkeita tuohon osaan.

Myös pieniä jämähommia ehtii aina tehdä silloin tällöin. Tässä kaunis Puruksen lattiakaivo. Laatat odottivat vain laittajaansa.

Kylpyhuoneeseen muutti myös muutama viherkasvi.

Kesän lähestyessä me ollaan siirrytty sisätöistä lähemmäs ulkotilaa. Laitettiin lasikuisti kuntoon eli tyhjennettiin se kaikesta ryönästä sekä laatoitettiin lattia. Samassa tilassa on myös suljettava varasto. Laatoitus jatkuu aina sinne puolelle asti. Varaston puolella piti myös tilkitä levysaumat ja pistää maalia pintaan. Valmista tuli, vain hyllyt puuttuu. Tästä tilasta tulee myös ulkovaatteiden walk-in closet. Nätit ”city”-vaatteet voidaan pitää sitten tuvan puolella.

Pohjan tasoituksia.

Yhessä hujauksessa homma oli jo valmis. Uudet hiirivahdit Helmi ja Hertta tarkastaa laatua.

Myöhemmin kesällä terassille ehti muuttaa yhtä jos toista viherkasvia.

Autotalli pääsi tässä viimeisten viikkojen aikana syyniin ja kamat lensi pihalle myös sieltä. Samat tasoitustyöt tehtiin täällä, mitä lasikuistin varastossa sekä maalattiin pinta Biofarbenin Sisustusmaalilla. Sähkäri käväsi tekemässä vielä ennen lomiaan sähköt autotalliin ja samalla saatiin tilaan valoa! Kuinka hienoa onkaan ottaa sähkö talon sisältä eikä esim sähköpääkeskuksesta. Raksaajan pieniä iloja!

Siitä se taas lähtee.

Uusi maali testissä. Ensimmäistä kerrosta levitellään.

Valmista tuli ja valotkin toimii!

Lopuksi autotallin puolelle rakennettiin vielä hylly. Runkopuut ostettiin uutena, mutta hyllyt hyödynnettiin visakatteista, jotka oli jäänyt katon teosta ylimääräiseksi. Säästö se on pienikin säästö.

Emännällä on multasormi yllättäen syyhynnyt. Tilattiin 15 kuution multakuorma pihaan ja joitain pensaita ja perennoita onkin jo saatu kaivettua maahan. Hyötyviljelyksillekin saatiin pieni kasvulaatikko kyhättyä rakentamisesta jääneistä ylijäämätavaroista (raudoitusverkko ja ulkovuorilaudan pätkät). Vielä kun jaksaisi vähän ahertaa, että saisi loputkin viime syksyllä nostetut kasvit omiin penkkeihin, vaikka vain väliaikaisiin. Malttia malttia ja kaikki aikanaan.

Multaa ja ensimmäisten perennapenkkien sommittelua.

Raksajämistä rakennettu viljelylaatikko.

Seuraavaksi projektilistalla onkin viherkaton ja terassien rakentaminen. Viherkatto hommat alkaa olemaan nyt niin pureskeltu, että viimeisenä silauksena tavattiin vielä alan eksperttia Taina Suoniota ja saatiin henkinen leima sille, että suunnitelmat sekä omat tutkimukset ovat kohdillaan. Materiaalit on kasvualustaa (aka multaa) vaille tontilla, myös terassilaudat odottelee vain tekijäänsä. Ensin kuitenkin tehdään katot, ettei terassit saisi pahasti huutia. Viherkatosta ajattelimme kirjoitella useamman osan sarjan.

RAKSAVIIKKO 16 DEBRIEFING

Silotteluja siellä ja täällä. Nyt on hyvät sorapatjat terassin tekoon.

Ensimmäinen melkein kokonaan etäily viikko takana. Mikko lähti työmatkalle Kööpenhaminaan ja minäkin olin alkuviikon Tallinnassa matkoilla ja loppuviikon sukuloimassa ympärilä Länsi-Suomea.

Maakellarille paikka.

Tontilla oli tapahtunut taas yhtä jos toista. Suurimpia ja näkyvimpiä asioita lienee maatöiden ”viimeistely”. Tontilta lähti kuormaa jos toista, ja vihdoin tontilla pystyy kuvittelemaan sen todellisen luonteen. Viimeisetkin louhekivet kulkeutuivat lähinaapuriin tutuille rannan pohjaksi. Maakellarille oli tullut paikka ja viimeiset tasoittelut siellä sun täällä oli hoidettu kuntoon. Myös kaivolle kulkevat putket olivat upotettu maahan ja ympärille oli tullut kaivonrengas.

Kaivon putkilot sulassa sovussa.

Ei täydy kuitenkaan vähätellä pystyttäjienkään panosta tällä viikolla. Saunan ja asuinrakennuksen kattoilmansulkupaperit olivat asennettu ja kattokoolaukset kiinni. Autotallilla oltiin edetty jo väliseinän rakentamiseen.

Saunan ilmansulkupaperi ja koolaukset kohdillaan.

Asuinrakennuksella samat hommat valmiina.

Autotallille ruvettiin rakentamaan ensimmäistä väliseinää.

Myös katon läpivientejä ja viimeisiä ilmastointiputkia sekä viemäröintikytkentojä oli tehty LVI tiimin voimin. Näköjään ne hommat toimivat vaikkei aina olisikaan itse paikalla. Onni on hyvät yhteistyökumppanit projektissa.

Putkea pukkaa.

Viikonlopun ihanat kesäpäivät ajoivat meidät raksalle. Työn alla olivat lasikuistin minivalut, jotka jäävät ikkunoiden alle. Jo valetun lattian eteen tuli vielä yksi kerros ”avaruuseristettä” ja sen jälkeen tuo pieni valu. Sunnuntaina valu oli jo pintakuiva, joten purkasimme muotit ensi viikon työskentelyn edestä. Takkasydän on saapumassa alkavalla viikolla ja näimpä etenimme ensimmäisiin vesieristyksiin. Takkasydämen alle tehtiin aluksi ohuenohut valu itsetasottuvalla massalla. Tämän jälkeen päälle tuli primer ja lopuksi tuplakerros vesieristettä. Ensimmäinen vesieristys, VALMIS! Ja uskokaa tai älkää, vaimokin pääsi hommiin 😀

Minivalu kuivuu auringossa.

Itsetasoittuvan hienotasoitteen levitystä vesitakan vesieristyksen alle. Tällä tavoin vesieristettä ei kulu niin paljon, kun se ei imeydy röpelöisen lattiavalun jokaiseen ”kuoppaan”.

Vaimokin pääsi hommiin!

Talon arkkitehtuurista (ulkopuolelta)

Hirveästi ideoita, mutta ei niistä kokonaista taloa meinannut tulla millään.

Kun vuosi sitten tapasimme ensimmäistä kertaa arkkitehtiamme Aki Hiltusta ja arkkitehtiystäväämme Samppa Lappalaista oli talounelmamme vihdoin käymässä toteen. Päässä pyöri yhtä jos toista ajatusta. Tavallaan tuntui jopa todella selvältä minkälainen pohja talossa olisi ja miltä siellä tuntuisi.

Ennen tapaamista olimme kuitenkin piirtäneet pohjaa useampaan kertaan itse mittakaavassa, ja jotenkin ne palaset eivät vain loksahtaneet. Tiedättekö sen tunteen, kun näkee jotain unta ja kaikki tuntuu kovin loogiselta ja selvältä, mutta kun rupeat selittämään unta kaverillesi, hommassa ei olekkaan enää mitään järkeä tai realismia. No siltä tuntui tämän pohjapiirroksen kanssa.

Kuten jo asemakaava postauksessa kirjoitimme, pyrkimyksemme on saada talot orgaanisesti osaksi tonttia ja sen muotoja. Haimme talon arkkitehtuurilta mökkimäistä tunnelmaa, olematta kuitenkaan perinteinen hirsimökki. Pinterestin ja eri arkkitehtuuri-blogien selailujen jälkeen hakemallamme fiilikselle löytyi myös nimi, Scandinavian retreat. Talojen ulkonäköön ja arkkitehtuurin vaikuttavia päätettyjä asioita ennen arkkitehtien tapaamista olivat ulkoverhouksen rautavihtrillikäsittely sekä viherkatto (maksaruoho) kaikissa rakennuksissa.

Talojen muoto ja koko

Sauna/ateljeen julkisivukuvat.

Kun ensimmäisen kerran mentiin arkkitehdin pakeille, meillä oli yhtä jos toista kummallista ideaa. Parhaimpia niistä (ainankin omasta mielestäni) oli salainen yksiö, jonne käynti olisi ollut todella huomaamaton. Muutoin pyörittelimme paljon talon käytettävyyttä ja pyrimme rikkomaan perus normeja makuuhuone, olohuone, kodinhoitohuone ja niin edelleen. Mietimme, miten ihminen (tässä tapauksessa me) toimimme, minkälaisia toimintapaikkoja tarvitsemme, minkälaisista tiloista nautimme.

Asuinrakennuksen julkisivukuvat.

No mutta menemättä kuitenkaan vielä talon pohjaan nämä valinnat vaikuttivat talojen muotoon jo itsessään paljon. Olimme kuitenkin ymmärtäneet että rakentamisen ja rahan säästymisen kannalta, olisi järkevää (niin tylsää kuin se onkin) tehdä taloista mahdollisimman neliskulmaisia. Näin ollen lähtökohta talojen muodoille oli neliö/suorakaide, jottei ulkoseinäpinta-ala kasvaisi merkittävästi. Mikään taloista ei ole täysin suorakaide, osasta puuttuu kulmasta palanen, mutta pääasiallisesti ne noudattavat suorakaiteen muotoa.

Autotallin julkisivukuvat.

Mökkimäisyyteen kuuluu mielestämme paljon myös se, ettei tilat ole liian avaria. Myös siivoamisen kannalta parempi mitä vähemmin niitä neliöitä on. Palapelin pelaamisen jälkeen lopputulema oli se, että kerrosalat ulkoseinien ulkopintojen mukaan ovat: autotalli/verstas: 56 m², asuinrakennus 166 m² ja sauna/atelje 57 m². Ihan riittävästi siivottavaa siinäkin!

Ikkunoista
Jotkut sisätilojen jännät ja hauskat ideat jouduttiin unohtamaan ja tuli tilalle uusia. Arkkitehdeiltä tuli meidän ideoiden perusteella ehdotus leveästä istumaikkunasta. Istumaikkunan ulkonevuus kuitenkin vaikutti talon arkkitehtuuriin merkittävästi, joten päätimme toistaa talon fasadeissa vastaavaa rakennetta myös muidenkin ikkunoiden kohdalla. Vaikka itse ikkunalasi niissä asettuukin seinärakenteen mukaisesti.

Julkisivussa on lattiasta kattoo ulottuvia korkeita ikkunoita, oleskeluikkuna ja sen kanssa yhtenevät keittiön ”tötterö” ikkunat.

Talojen väritys ja laudoitus
Talojen taakse jää iso kymmenen metriä korkea kallio ja muutoin tontti on hakattua kuusimetsää. Kunttaa ja vesakkoa on ympäriinsä, kyseessä ei siis ole saksilla viimeistelty nurmikkopiha. Rauhtavihtrillikäsittelyllä pyrimme harmaannuttamaan (vähän niinkuin kelopuut) talot niin, että se häviäisi osaksi taustalla olevaa kalliota ja viherkatolla maadoitamme sen taas osaksi kunttaa ja vanhaa metsän pohjaa. Talot asettuvat tasanteelle kalliota mukaillen niin, että kukin talo on toisesta aina metrin alempana. Autotalli matalimpana ja sauna korkeimmalla kohdalla, jonon perällä.

Ulkoverhouksen suhteen meitä miellytti perinteinen rintamamiestalojen lomalaudoitus, mutta koimme sen kuitenkin jotenkin hieman ristiriitaiseksi meidän talomme henkeen nähden. Lomalaudoitus pysyy ideana, mutta laudoitus tulee ns. randomina vähän miten sun sattuu. Katsotaan onnistuuko suunnitelmat todellisuudessa niin hyvin kun paperilla 🙂

Jotain tämän kaltaista.

Ikkunoiden ja ovien tippapellit ja pellitykset tulevat olemaan tumman harmaat. Umpiovet maalataan kuultoharmaalla, lukuunottamatta asuinrakennuksen pääsisäänkäyntiä, johon yritämme saada Bauhaussin sinisen sävyn. Erikoisen värisen oven inspiraatiota haettiin taas kerran Pinterestistä. Esimerkiksi seuraavat kuvat miellyttivät suuresti:

 

Asuinrakennuksen pääsisäänkäynti.

Räystäättömyys

Arkkitehdilta saimme idean sekä rohkeuden lähteä tekemään taloa ilman räystäitä. Kuuluihan se aika voimakkaasti tuohon scandinavian retreat fiilikseen mitä haettiin. Muisteltiin Mikon kanssa muutamia neuvoja mitä vanhemmilta saatiin: “muistakaa sitten tehdä mahdollisimman pitkät räystäät, ettei talo homehdu”. Ja mitä tekee Monoset? Aivan päinvastoin.

  

Perustelimme räystäättömyyttä ja sen onnistumista sillä, että talon ulkoverholaudoitus pääsisi tuulettumaan/kuivumaan hyvin sekä rautavihtrillikäsittely estää ulkoverhoilulaudan homehtumista. Koimme myös, että katettuja terasseja säilytystä varten olisi riittävästi. Ja sitäpaitsi onhan tällä tavoin tehty taloja ennenkin mm. saaristossa ja ne voivat vallan hyvin.

Räystäätön ratkaisu ohjasi suunnitelmaa siihen suuntaan, että sadevesikourut piilotettaisiin ulkoverhouksen sisään. Kätevä emäntä kuitenkin vaati, että rännien syöksytorvet ja roskaritilät tulisi jäädä terassin tasolle, koska kukaan hullu  ei niitä siivilöitä lähtisi terassin alta siivoilemaan. Nyt jos lehtiä tai neulasia kertyy syöksytorvesta ritilään, voi ne napata ohikulkiessa ja pistää taas maailmalle kiertoon.

Katon muoto
Talon katon muotoon vaikutti osaksi viherkatto (vaatii tietynlaisen kallistuskulman) ja aurinkokeräimet. Katto kuului myös meidän alkuperäisiin “tehdään jotain hullua” tyyppisiin suunnitelmiin. Piirtelimme erilaisia, eritasoisia kattoja, kunnes jossain vaiheessa taas kuulimme, että monimutkasempi katto on paljon kalliimpi ja vuotaa ihan varmasti. No se sitten niistä. Katoista tuli loppuviimein epäkeskoja harjakattoja niin, että suurempi lape on fasadin puolella. Näin esimerkiksi aurinkokeräimet mahtuvat hyvin katolle.

Ensimmäinen prototyyppaus talosta ja katon muodosta tammikuulta 2014.

Terasseista

Päätaloa ja sauna/ateljeeta tulee kiertämään julkisivun puolelta terassit. Terassit toimivat ennemminkin kulkuväylinä, kuin oleskelualueina. Tämän takia terassit ovatkin pääasiallisesti kapeita polkuja, jopa laiturimaisia siltoja. Kiven ja kallionlohkareen osuessa kohdalle heikompi väistyy, eli terassilauta mukailee tässä kohtaa maan muotoja.

Kesäkeittiö tulee sijaitsemaan asuinrakennuksen pohjoispäädyssä, minne ilta-auringon pitäisi osua mainiosti. Se jää myös hieman tuulen suojaan pieneen sopukkaan asuinrakennuksen ja ateljeen väliin.

Autotallilla terassia tulee olemaan näillä näkymin vain katetulla alueella verstaan oven edessä. Autotallin ja asuinrakennuksen välinen kenttä on vielä osaksi pimennon peitossa mitä siihen tulee. Jokatapauksessa, asuinrakennukselta laskee leveät terassiaskelmat autotallin tasoon. Kaikenkaikkiaan terassia tontille tulee reilu 100 m2.

Pihan muista suunnitelmista kirjoittelemmekin tarkemmin erillisessä postauksessa, kun pääsemme niin pitkälle suunnitelmissa.

Alla olevasta kuvasta inspiroituneena halusimme taloomme terasseista polkumaisia reittejä talolta toiselle.