Numerokyltti tien laitaan

Posti toi mukanaan tänään numerokyltin, jonka ajattelimme kiinnittää tien laitaan. Kyltti on kestävää alumiinia ja sen päälle on liimatu heijastavapintainen valkoinen teippi. Numerot ovat kaiverruksen sijaan tarroja. Toivottavasti kestävät aikaa. Kulmissa on valmiiksi reijät ruuveja varten. Tämmöinen kyltti maksoi postikuluineen 14.90 €.

Talomme sijaitsee sen verran kaukana päätiestä, että pelkkä talon seinässä oleva valaistu numerokyltti ei näkyisi tarpeeksi selvästi tielle, joten ajattelimme ostaa myös tienhaaraan tämmöisen numerokyltin. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 895/1999 84 § on säädety osoitemerkinnästä seuraavaa:

Rakennuksen omistajan tulee asettaa kadulta, muulta liikenneväylältä ja tontin sisäiseltä liikennealueelta näkyvään paikkaan rakennuksen ja porrashuoneen tunnusta ilmaiseva numero tai kirjain sen mukaan kuin kunta on asiasta päättänyt. Osoitemerkinnän tulee opastaa myös hälytys- ja huoltoajoa sekä muuta liikennöimistä kiinteistölle.

Koko kunnan kattavan rakennusten ja asuntojen osoitejärjestelmää tarvitsevat ensisijaisesti turvallisuusviranomaiset. Osoitejärjestelmän puuttumin alueelta tai sen toimimattomuus heikentää merkittävästi pelastustoimintaa hätätilanteessa.

Lisäksi Liikenneministeriön päätös liikenteen ohjauslaitteista lisää merkkiin seuraavaa:

Jos liikennemerkkiä ei valaista pimeän tai hämärän aikana, siinä on oltava erityinen heijastava pinta, jotta merkki olisi hämärän tai pimeän aikana riittävän kaukaa havaittavissa ja tunnistettavissa. Tämä määräys ei koske maaseutuyrityksen opastamiseen käytettävää osoiteviittaa.

Nyt numerokyltti on hankittu ja se on heijastavaa materiaalia. Enää jää tehtäväksi käydä kiinnittämässä se tontin laitaan, että ollaan turvassa ja löydettävissä jos hätä tulee. Niin ja löytäähän ne vieraatkin näin paremmin perille 🙂

Advertisement

Tie on valmis!

Ensimmäiset raapaisut.

Tien tekeminen aloitettiin viime viikon loppupuolella. Maahan ei oltu ehditty kuin muutamalla kauhan vedolla koskea, mutta silti oma fiilis rakentamisesta oli muuttunut radikaalisti. Nyt se on menoa!

Puolitiessä.

Eilen aamuna käytiin tontilla piipahtamassa, ennen aloituskokouksen alkua. Päivässä oli tapahtunut ihmeitä. Tie mutkitteli jo puolessa välissä tonttiamme. Tien pohjaan oli uponnut maa-ainesta monta kuormaa, mutta nyt siinä pystyisi ajamaan autolla! Mutta ette arvaakkaan, mitä silmäni näkivät päivän päätteeksi, kun piipahdin vielä tontin kautta kotimatkallani….

Valmis tie odottaa kulkijaa.

Raivaushommat jatkuvat

Näkymät ”japanilaisesta puutarhastani”.

Takana on taas risusavottaa. Jatkoimme viime viikonlopun ryteikön selvittelyä. Pieneltä näyttänyt pajukko tontin reunassa osottautuikin yllättävän isoksi hommaksi. Ainankin kirveellä hakattuna 🙂 Hommat saatiin kuitenkin mallikkaasti kasaan ja ensi viikolla kaivuri voikin tulla tontille aloittelemaan tietä ja maatöitä. Joudumme kaatamaan myös muutaman isomman puun vielä tien reunasta, mutta sen homman päätimme jättää suosiolla muille. Ainankin saamme polttopuita talveksi 2015.

Välillä kiivettiin puuhun laittamaan liinoja ja varmistamaan, että puut kaatuvat oikeaan suuntaan.

Välipala hetken aikaan tietä pitkin käveli mies, jolla selkeästi oli agenda; tulla tapaamaan meitä nimittäin. Hän osottautui toiseksi naapuriksemme, joka asustaa paikalla vain kesäisin ja syksy viikonloppuisin. Hänellä oli selkeästi puutarhahommat hanskassa. Saan hänestä vielä hyvän puutarhurikaverin. Myös viime kerralla törmäämämme naapuri oli ulkoiluttamassa koiria. Tontilla kävi kääntymässä myös lähi alueella asuva sähkömies, jonka kassa olemmekin olleet jo sähköpostitse ja puhelimitse yhteydessä. Mukava turista suunnitelmista uusille alueen tuttavuuksille.

Viimeinenkin puu kaatuu.

Välillä jotain konkreettistakin

Olemme pyöritelleet viime kuukaudet pitkälti papereita, sopimuksia, suunnitelmia, tarjouksia ja sen semmoista. Tuntuu, kuin mitään konkreettista ei pääsisi tekemään lainkaan. Tänään kuitenkin otimme suunnan tontile, mukana tuliterät fiskarssin oksasakset sekä raivaussaha.

Maatyöt ja tieliittymän teko alkaa viikon päästä ja siihen liittyen ELY-keskus on vaatinut lupapäätöksessään, että tontin reunaa tulisi raivata vesakosta ja puustosta ronskilla otteella. Tarkemmin ottaen puita ja vesakkoa tulisi madaltaa aina 1 metrin korkeuteen asti kuuden metrin etäisyydestä tien reunasta. Tämä käsitti koko tonttimme läntisen reunarajan.

Hikihän siinä tuli, mutta saimme hyvin hommia tehtyä. Tehtävää jäi kyllä vielä seuraavaksikin kerraksi. Lähtiessämme tervehdimme myös erästä koiranulkoiluttajaa, joka osottautui lähimmäiseksi naapuriksi kenelle meidän on pitänytkin käydä kylässä. Mikä sattuma 🙂

Raivaussaha ja uudet työhousut testauksessa.

Odotettua postia

Eilen posti toi odotettun lupapäätöksen. ELY-keskukselta haettava tieliittymälupa nimittäin meni vihdoin läpi alkuperäisen suunnitelman mukaan. 

Lupapäätös tuli postissa!

Tieliittymälupaan tarvittavat liitteet hakemuslomakkeen kylkeen olivat

• liittymän paikka kartalla (1:20 000)
• ote kunnassa vahvistetusta asema-, yleis- tai osayleiskaavasta tai sen luonnoksesta (meillä yleiskaava)
• selvitys muista tieyhteyden järjestämismahdollisuuksista kiinteistölle
• asemapiirros tai vastaava kiinteistöä koskeva suunnitelma, josta ilmenee liittymän tarkka sijainti
• liittymän paikan merkitseminen maastoon

Lupahakemuksen käsittelyajaksi arvioidaan verkkosivuilla noin neljä viikkoa. Meidän tapauksessa luvan saanti venähti viikolla. Tämä johtui pitkälti siitä, että ELY-keskukselta tuli lisäpyyntöjä joihin emme ehtineet reagoida haluamallamme vauhdilla.

Yksi lisäpyynnöistä liittyi siihen, että ELY-keskusta piti kuulla yhtenä naapurina. Tämä ei siis liittynyt tieliittymähakemukseen vaan rakennuslupaan. Jopa kunnan rakennustarkastaja ihmetteli käytäntöä. Teimme kuitenkin mitä virasto vaati ja saimme ELYltä lausunnon. Lausunnon keskeisin sisältö oli se, ettei tontin rajalle saa laittaa pensaita tai aitaa näkyvyyden ja tieturvallisuuden vuoksi. Tässä lausunnossa annettiin myös jo vihiä siitä, ettei alunperäinen suunnitelmamme tieliittymän paikasta olisi hyvä vaan se pitäisi siirtää 25 metriä etelään päin. Lisäksi he totesivat suhtautuvan kielteisesti hule- ja puhdistettujen jätevesien ohjaamisesta maantien sivuojaan. Loppukädessä tästä asiasta kuitenkin päättää kunta rakennusluvassa.

Tieliittymä joudutaan tekemään tonttimme maastonmuotojen sekä alueen nopeusrajoitusten vuoksi naapuritontin kautta. Naapuritontilla on tästä rasite, mutta kyseinen rasite maanmittauslaitoksen papereissa on vain tontin nurkassa. ELY-keskuksen vaade tieliittymän siirtämisestä etelään päin (tässä tapauksessa eteenpäin naapurin tontilla) olisi pidentänyt tierasitetta. Ahdistus alkoi hiipimään tässä kohtaa jo, että joudummeko maksamaan 25 metriä ylimääräistä tietä sekä pyytämään naapureilta suostumuksen tierasitteen pidentämiseksi. Minkäköhänlainen soppa tästäkin vielä syntyisi.

Onneksi luimme lausuntoa vielä kertaalleen. ”Yksityisten teiden liittymät maanteihin – Lupa-asioiden käsittely, TIEH 2100050-7 mukaan liittymisnäkemän vähimmäispituus 60 km/h mitoitusnopeudella on 130 metriä (100 m).” Olimme suunnitelleet liittymän 100 metrin mukaan, mutta nyt vaade oli 130 metriä. Mistä se oikein tuli? Ja mitä ihmettä tuo 100 m suluissa tarkoitti? Etsimme netistä oppaan ja sieltä selvisi, että ”Poikkeuksellisia arvoja voidaan käyttää kohtuuttomien haittojen tai kustannuksien välttämiseksi.” Kukakohan sen kohtuullisuudenkin tässä kohtaa määrittää. Todettiin, että ylimääräiset 25 metria tulisi maksamaan meille 2500-3000 € lisää sekä naapurin tontin arvo alenisi tästä varmasti. Lisäksi joutuisimme rekisteröimään maanmittauslaitokselle uuden rasitteen ja se veisi aikaa sekä rahaa. Ilmeisesti tämä riitti. Saimme pitää alkuperäisen suunnitelmamme. Nyt luvasta puuttui enää naapurien kirjallinen hyväksyntä liittymän paikasta sekä tienkäytön oikeudesta. Se meillä jo olikin, mutta vain suullisena. Kirjallinen pyyntö siis vielä naapurilta ja suostumuksen toimitus ELY-keskukselle. Kolme päivää tästä lupa oli myönnetty.