Talojen sijoittuminen tontilla (asemakaava)

Totesimme tuossa tovi sitten, ettemme ole tainneet avata tätä projektiamme visuaalisesti muuten kuin yhden skissin avulla. Aloitamme nyt eräänlaisen blogipostausten sarjan, joka käsittelee rakennusprojektimme talojen sijoittelua, arkkitehtuuria, pohjaratkaisuja, rakenneratkaisuja, pintamateriaaleja sekä pihaa.

Aloitamme sarjan pohtimalla aivan projektin alkuvaihetta sitä, kuinka talot loppuviimein päätyivät asemakaavaan oikeille paikoilleen.

Screen Shot 2015-04-05 at 20.03.30

Talojen sijoittuminen tontilla. Kuvassa nuolet osoittavat siirtymää julkisesta puolijulkisen kautta yksityiseen tilaan. Värilliset alueet kuvastavat rakennusten ja muiden rajojen muodostamia pihapiirejä.

Alusta asti oli selvää, että haluaisimme kolme erillistä rakennusta, jotta voimme muodostaa tontillemme eräänlaisen pihapiirin, kuten ennen vanhaan maalaistaloissa on ollut. Suunnitelmissa oli: 1) autotalli, jonka yhteyteen verstas, 2) asuinrakennus, 3) puusauna, jonka yhteydessä olisi ateje vieraiden majoittamista varten ja joka voisi olla työhuone kun tekee töitä kotoa.

Kävimme yhdessä arkkitehtien kanssa fiilistelemässä tontilla talon paikkaa. Kuten aiemmin kirjoitimme tontin maanmuodoista, oli päivän selvää, että päätalo asettuisi tasaiselle kohdalle rinteen puoleen väliin. Toiveemme arkkitehdeille oli, että haluaisimme talojen sijoittuvan luonnollisesti maan muotojen mukaan, melkein piiloon. Tätä tukisi myös talojen viherkatot ja rautavihtrillikäsitelty harmaantunut lautajulkisivu, josta kerromme lisää myöhemmin.

Atelje ja autotalli löysivät paikkansa arkkitehtien massoittellessa taloja tontille. Ne sijoiteltiin maastonmuotoja  ja korkeuskäyriä mukaillen. Tämä jonomuodostelma järjestyi niin, että saapuessa tontille, ensimmäinen talo on autotalli, toinen päätalo ja kolmanneksi jää atelje/sauna. Kun puutarha viherhuoneineen sijoitettiin vielä puskuriksi talon eteen, muuttuu tila tieltä tullessa julkisesta, puolijulkiseksi ja lopulta yksityiseksi.

Kulku asuinrakennukseen käy kasvimaan tai autotallin vierestä kapeahkon kujan kautta, luoden siirtymän julkisesta puolijulkiseen tilaan. Mitä lähemmäksi saunaa mennään, sen kapeammaksi kulkureitit muodostuvat. Talosta saunaan mennään “laituria” pitkin ja viimeinen pätkä ateljen kuistilta saunan vilpolaan kuljetaan kiveltä toiselle astuen.

2014_04_22_22_25_24

Valitsemamme tontti ei mahdollistanut talojen sijoittamista piiriin. Mutta nyt kun talot alkavat saavuttaa muotonsa tontilla, on mukava huomata, että talojen väliin rajaantuvat alueet muodostavat kuitenkin toivottua pihapiirin tuntua . Laajempi pihapiiri alkaa rakentua tien rajaamana kasvimaan ympärille. Eli ei ihan niin kuin mummolassa, mutta meidän versio mummolan pihasta!

Ensimmäisiä ilmakuvia tontista

Mikko osti itselleen viikko sitten nelikopterin. Tänään kävimme lennättämässä tuota vekotinta tontilla. Mukava saada uudenlaista perspektiiviä rakennuspuuhaan.

Videon perusteella tehtiin myös 3D-mallinnettu kuva tontista. Tästä kuvasta on hyvä katsella mm. aikaisemmin muutettu tien kohta, lopullinen tien muoto sekä talojen paikat, jotka muuttuivat kallion tullessa vastaan kesksen maatöiden.

10924793_10152977888308632_2039127737728626821_n

Välillä jotain konkreettistakin

Olemme pyöritelleet viime kuukaudet pitkälti papereita, sopimuksia, suunnitelmia, tarjouksia ja sen semmoista. Tuntuu, kuin mitään konkreettista ei pääsisi tekemään lainkaan. Tänään kuitenkin otimme suunnan tontile, mukana tuliterät fiskarssin oksasakset sekä raivaussaha.

Maatyöt ja tieliittymän teko alkaa viikon päästä ja siihen liittyen ELY-keskus on vaatinut lupapäätöksessään, että tontin reunaa tulisi raivata vesakosta ja puustosta ronskilla otteella. Tarkemmin ottaen puita ja vesakkoa tulisi madaltaa aina 1 metrin korkeuteen asti kuuden metrin etäisyydestä tien reunasta. Tämä käsitti koko tonttimme läntisen reunarajan.

Hikihän siinä tuli, mutta saimme hyvin hommia tehtyä. Tehtävää jäi kyllä vielä seuraavaksikin kerraksi. Lähtiessämme tervehdimme myös erästä koiranulkoiluttajaa, joka osottautui lähimmäiseksi naapuriksi kenelle meidän on pitänytkin käydä kylässä. Mikä sattuma 🙂

IMG_7243

Raivaussaha ja uudet työhousut testauksessa.

Kaupat tuli!

It’s official! Tontti on nyt meidän ja voimme vihdoin käydä hommiin. Tätä hetkeä on odotettu jo helmikuusta asti. Vihdoinkin se on totta!

Seuraavaksi pitäisi pistää lainhuuto vireille sekä hakea lainaa varten kiinnitykset pankille. Tästä se alkaa. Onneksi seuraava loma on jo tiedossa 😉

Tontti

773171aac73911e3ba7a0002c9e198e6_8

Tonttimme on 6700 neliön kokoinen. Pohjoisesta ja idästä tontti rajautuu kallioiseen metsään, lännessä on tie jonka yli avautuu suuri pelto ja etelässä on joskus tulevaisuudessa naapuri. Korkeuseroja tontilla on hulppeat 20 metriä. Tieltä taloon noustaan noin 10 metriä ja talon taakse jäävä kallio nousee vielä kymmenisen metriä lisää.

Tontti on pääsosin hakattua sekametsää johon on jätetty pari kymmentä puuta sinne tänne. Tontilla on avokalliota noin 25 %. Toisaalta se on aluetta, jota on hieman hankala käyttää, mutta toisaalta se tuo ehdottomasti tontille oman luonteensa. Se on suoja ja luo talolle mielenkiintoisen taustan.

Kun tontille nousee tieltä päin on ennen kalliota tasanne, ikäänkuin levähdyspaikka, josta on komea lounaaseen avautuva peltonäkymä ja takana suojaisa kallio. Kun ensimmäisen kerran tontilla kävellessä pääsimme tuohon kohtaan oli ilmiselvää missä talon paikka on.

Tonttia mä metsästän

"Näen itseni tässä juomassa kahvia aamulla..."

”Näen itseni tässä juomassa kahvia aamulla…”

Asuessamme Siuntiossa vuokralla, löysimme eräänä päivänä kävelyllä palan hakattua metsää. Se sijaitsi noin 2 km päässä asunnosta jossa asuimme. Tontin sijainti oli optimaalinen ja tontilta avutuva näkymä olit aivan mielettömän kaunis. Salaa toivoimme, että tontti tulisi myyntiin.

Joskus kannattaa toivoa, sillä toiveemme toteutui. Kävin tuohon aikaan (kesä 2012) aina silloin tällöin katsomassa mitä Siuntiolla on tarjota tonttirintamalla ja ehdottelin Mikolle toisinaan: ”olisiko jo nyt oikea hetki aloittaa?” Tontti tuli myyntiin juuri kun olimme saanneet tiedon muutosta ulkomaille. Tontin oli nyt odotettava.

Palattuamme takaisin Suomeen syksyllä 2013 päätimme, että nyt hetki on koittanut. Olemme nyt niin valmiita kuin vain voimme olla tulevaan rakennusurakkaan. Siuntion tontti oli edelleen myymättä! Päätimme kuitenkin ottaa selvää myös sen hetkisestä muusta tarjonnasta. Olisihan se nyt aika sokeaa tontin ostelua, jos ei tiedä mitä muuta on tarjolla. Siispä tonttihaku päälle. Muutaman viikonlopun käytimme siihen, että kävimme katsomassa Siuntiosta, Inkoosta ja Lohjalta tontteja. Mikään ei tuntunut hyvältä. Joku oli liian kaukana päätiestä, jonkun vieressä oli sotkuiset naapurit. Yksi oli keskellä metsää, eikä valoa pilkottanut mistään. Se ensimmäinen Siuntion tontti alkoi taas kiinnostamaan.

Mietimme myös, olisiko kuitenkin helpompaa ostaa jo rakennettu talo ja tehdä vain ”pientä” pintaremppaa. Remontoinnin päälle ymmärsimme ja luotimme kykyihimme. Rakentaminen taasen… hieman hirvitti suoraan sanottuna. Kaasujalka kävi: Kirkkonummi, Kirkkonummi, Siuntio, Lohja. Ei, ei ja ei. Mikään ei tuntunut hyvältä, ei tontti eikä tilaratkaisut. Palataampa alkuun.

Ennen tontin ostoa halusimme vielä ammattilaisen mielipiteen. Me näimme tontissa huiman mahdollisuuden, mutta halusimme tarkistaa onko ajatuksissamme mitää järkeä. Kävimme kolkuttamassa arkkitehti ystävämme ovea. Nappasimme hänet matkaan ja kiikutimme katsomaan kahta tonttia, toinen oli se alunperäinen Siuntion tontti ja toinen tarkastettavista kohteista löytyi Inkoosta. Oli mielenkiintoista kuulla arkkitehdin ajatukset kahdesta erilaisesta tontista ja minkälaisiin asioihin ammattilainen kiinnittää huomiota. Arvaatteko kumpaan hän rakastui. Siihen ensimmäiseen tietenkin!

Tästä opimme taas, että pieni panostus tässä kohtaa antoi varmuutta päätöksenteolle sekä opimme myös paljon tuolla matkalla miten eri dokumentteja tulee tulkita.

Kaupungista maalle

Olimme suunnitelleet talon rakentamista ensimmäisiä kertoja vuonna 2010. Asuimme tuolloin Helsingin keskustassa kaksiossa ja omakotitalohaaveet alkoivat pikkuhiljaa kiinnostamaan. Erityisesti puutarha, hyötykasviviljely, tila, rauha ja luonto.

Pohdimme pitkään mikä olisi looginen ja ennen kaikkea hyvän tuntuinen suunta Helsingistä. Toinen mitä mietimme oli etäisyys pääkaupunkiseudusta. Päädyimme nopeasti yhteistuumin työmatkanpituuteen, jonka tulisi olla maksimissaan tunti. Molempien juuret ovat idässä, mutta toistaiseksi vain Porvoo oli ainoa kiinnostavan tuntuinen kaupunki lähellä Helsinkiä. Pohjoinen (Mäntsälä, Hyvinkää, Järvenpää) tuntuivat kaikki jotenkin niin kovin synkiltä ja ”matalilta” paikoilta. Suku on tällä hetkellä sijoittunut pitkälti Pohjois-Länsi suuntaan ja sekin ohjasi osaksi suuntaamme. Lähdimme pohtimaan kaupunkeja Helsingistä länteenpäin, jotka täyttäisivät tuon noin tunnin mittaisen työmatkan.

Kirkkonummi, Siuntio, Lohja, Vihti, Inkoo. Näitä pyörittelimme kunnes yksi toisensa jälkeen alkoi tippua listaltamme. Inkoo oli ehkä henkisesti liian kauakana. Lohja ja Vihti tuntuivat liian uusilta kaupungilta vailla historiaa. Kirkkonummikin yllätti tonttien hintatasolla. Siuntio tuntui tarpeeksi mökkimäiseltä ollakseen kuitenkin lähellä pääkaupunkiseutua.

Olemme kuulleet paljon kauhutarinoita siitä kuinka parisudte tai avioliitto tuhoutuu rakennusprojektin aikana, joten päätimme ensin prototyypata miltä maalla asuminen tuntuu. Muutimme vuokra-asuntoon (syksyllä 2011) ja päädyimme testaamaan ylipäätänsä miltä tuntuu asua Siuntiossa. Miltä maaseudun rauha tuntuu oikeasti, miten omakotitalo toimii ja jaksaako työmatkaa kulkea.

Prototyyppausvaihe oli aivan mahtava. Voimme vain suositella sitä kaikille lämpimästi. Se tuo hyvin realiteetit esille mitä elämä oikeasti on, varsinkin jos vertailukohta on kerrostaloasuminen esimerkiksi Helsingissä. Meille realiteetit osoittautuivat onneksi semmoisiksi kuin olimmekin ne kuvitelleet. Siuntio tuntui myös hyvältä paikalta asua. Tämän perusteella lähdimme etsimään tonttia.