Viimeiset raksaviikot 56-57

Niin vaan kävi ja blogi unohtui. Ollaan elelty nytten pari kuukautta uutukaisessa kodissa, mutta kaksi viimeistä raksaviikkoa (4.-17.4.) jäi purkamatta. Voinette vain kuvitella mitä ne sisälsi. Aivan älytöntä säätämistä, painamista, puunaamista ja sen semmoista. Kiirehän siinä meinas tulla vaikkei nyt toki silti kaikkia iltoja painettu itseämme viimeiseen pisaraan.

Viimeisillä viikoilla työmaalle tuli sähkäri ja putkari laittamaan viimeiset kalusteet paikalleen. Me koitettiin pysyä mukana ja tehdä kaikki valmiiksi heidän asennushommia varten. Sitten oli vielä viimeiset silikonit ja kaappien asennukset sekä tietenkin siivousta.

Hyvä että savet kerkesivät kuivumaan, kun sähkäri pyyhälsi jo tontille. Asennettiin rasiat, kytkimet ja säätimet. Heti tuli jotenkin ”oikeempaa”, kun sai yksityiskohtia seinille. Sähköjen kanssa kaikki meni aikas putkeen. Yksi pistorasia ei ottanut toimiakseen ja lopulta vikakin löytyi: naula oli katkaissut johdon keskelt katki!

Saviseinän pinta primerointi vielä kuivui kun sähkäri oli kerinnyt asentamaan rasiat paikoilleen.

 

No more roikkavalo! Hetki meni taas opetellessa, että sähköä tulee joka pistokkeesta ja joissain huoneissa toimii valotkin.

Lisää valoa! Yleisvalaistus on toteutettu lampunkannoilla ja filamentti ledilampuilla.

Pantryyn väsättiin ledinauhalle lista, jotta valo saatiin suuntautumaan paremmin työtasoa kohti.

Tiskipöydän kohdalla valoja piilotettiin smyygiin.

Naps! Tästä ei sähkö hyppää yli.

Viimeisille viikoille oli sovittu käyminen myös putkarin kanssa. Saatiin vihdoin asennettua kylppärin suihku ja ilmastointiventiilit. Suihkun asentaminen aiheutti reilusti ylimääräisiä harmaita hiuksia.

Ensimmäinen toimitus viivästyi kun kontti, jossa suihkut tuli varastettiin. Seuraavassa toimituksessa oli väärä sekoittaja. Asentaessa huomattiin, että suihkun mukana toimitetut messinkiset peitelevyt on liian korkeat ja kiristys rengasta ei saanut paikalleen. No ei muuta kuin MacGyver hattuu päähän ja liimattiin kiristysholkit peitelevyjen taakse ja leikattiin sopivan kokoisesta messinkisestä holkista renkaat peittämään metalliputken, joka sinne väliin jäi killittämään. Ihan hyvä lopulta tuli!

Olohuoneen ilmastointi ventiilit paikoillaan. Niihin sinisiin läpysköihin oli kyllä alkanut jo tottumaan. Tuossa näkyy myös olohuoneen yleisvalot.

Suhku vihdoin paikalla!

Huuva ja huipparikin saatiin asennettua.

Sitten alkoi looppukiri. Oli ainakin tuhat saumaa vielä vailla silikonia, keittiön ja vessojen laatikoita kokoamatta ja siivotakin vielä pitäisi.

Fuuu! Ai sen allaskaapin pitää olla vesitiivis? Ois ehkä laulattanut Feiniä eri tavalla jos ois alkujaan sen tiennyt.

Vessan laatikot kasaan.

Hieno laatikot tuli. Ja noi nupit on niin söpöt, vaikka vähän liukkaat märillä käsillä.

Sili-silikoonia!

Siivous aloitettiin aika hyvissä ajoin, juuri ennen kuin putkari tuli asentamaan viimeisiä ilmastointi hommia. Muutamia projekteja seuraillessa moni on harmitellut loppusiivouksen hirveyttää. Joko täällä on tehokas emäntä tai asutaan likaisessa läävässä, mutta meillä siivois hujahti vähän siinä sivussa. Viimeisillä viikoilla koitettiin keskittyä siihen olennaiseen, jota talossa tarvittaisii asumiseen ja muuttotarkastuksen läpimenoon. Takka, pantry, eteinen, mankelihuone ja lasikuisti jäi kesken ennen muuttoa.

Ätsii! Oli hieno hetki, kun sai vihdoin kuoria lattiat taas esille.

Nyt alkaa olla hommat muuttotarkastusta vaille valmiita.

Näkymä keittiöstä kohti olohuonetta.

Vähän fiilistelyä muuttovalmiista kodista.

Parin viikon puserrus tiivistyi muuttotarkastuspäivään. Käyttöönottokatselmuksessa käytiin läpi tiluksiaja, paikkoja ja muutamia korjattaviakin kohtia löytyi. Muuttolupa jäi kuitenkin saamatta, koska meiltä puuttui huoltokirja (jotka yleensä kysytään lopputarkastuksessa), parit pöytäkirjat (jotka yleensä kysytään lopputarkastuksessa), ristikkokuvion kopio ja yksi rakennusaikaisen muutoksen kuva (oma moka, siellä ne piirustuspinossa odotti selkämysiä). Vitutti ihan hirveesti.

Onneksi on noheva vastaavamestari! Me oltiin jo valmiita hyppäämään kaivoon, mutta hän ei lannistunut! Parit puhelinsoitot sinne ja tänne, paperipinkkojen hektistä pläräämistä ja jo suunnitelma ongelmanratkaisuksi oli valmis. RAM:mit löyty, ristikkokuvista olikin kopiot, puuttuvat pöytäkirjat saatiin kasaan ja illalla sitten täyteltiin huoltokirjaa.

Seuraavana aamuna suhattiin rakennusvalvontaan ja ulos tuli hymyilevä isäntä paperin kanssa, jossa luki: ”Ok.” Kaikki oli O.K.

Advertisement

Raksaviikko 51 debriefing

Hiljainen viikko 51 (29.2.-6.3.). Ensi viikolla oltaisiin menossa opiskelemaan savirauppausta Viroon, vähän alkoi jo jännittämään. Viikon tehtävänä olikin tehdä viimeiset smyygit ja listat valmiiksi savirappausta varten.

Savirappauksen voi tehdä listaan tai oven karmiin kiinni. Silloin ei väliin jää ylimääräisiä rakoja irvistelemään. Smyygien ja liukuovien karmit toteutettiin niin, että ne tulevat noin 12 mm ulos seinästä. Siihen haettiin ihan aavistus sellaista japanilaista vibaa, mutta rappaus on myös helppo ja hyvä lopettaa tuollaiseen suoraan reunaan.

Päämakkarin oven pielet liimauksessa.

Ja vielä yksi ovi. Puristimien vähäinen määrä vähän hidasti tätä prosessia.

Hommat alkoi olla savirappauksen valmistelujen suhteen hyvällä mallilla, joten aikaa oli myös muutamien tulevien hommien tekemiseen. Huuva on ollut pitkään pohdinnan alla. Aikaisemmin ajatuksissa oli Valantin huuva, mutta se taitaa olla vähän väärän kokoinen ja aikas tyyris. Keittiön vanerikokeilut onnistuin sen verran hyvin, että josko siitä materiaalista nyt yhden huuvankin saisi aikaiseksi. Väri on vielä kahden vaiheilla, joko valkoinen joka häviäisi seinään, tai sitten tumman harmaa joka korostaisi tumman vihreää keittiötä. Saapi nähä kummaksi se värjäytyy.

Näitä papereita on välillä taskullinen. Tässä liestuulettimen strategiset mitat huuvaa varten.

Sitten vaan mitat SketchUpiin ja kattomaan millanen siitä sitten tulisi. Jotain tälläistä.

Toisena välipalahommana jatkettiin vähän takan tekemistä. Takasta puuttuu vielä katto, yläreunan tasoitus, ja roilotukset pistorasioille.

Töllön paikka. Tuo reikä tuossa ylempänä johtaa toiselle puolelle penkin alle, jonne on tulossa myös pistorasia, data ja antenni. Saapi johdot hyvin piiloon.

Sitten ihan yllättäin, raksalla oli käynyt sähkäri! Nyt alkaa olla kattojen asennukset kohdillaa.

Käytävän lampukantarivistö. Nää oli just niitä lamppuja joita haluttiin himmennettäviksi. Sitten vaan etsimään kohtuu hintasia himmennettäviä LED-filamenttilamppuja.

Istuma ikkunan pistorasiat. Voi sitten laittaa lampun tai ladata läppärin ikkunalla istuissaan.

Vessaan ja kylppäriin tuli tälläiset Iföt.

 

 

 

Raksaviikko 22 debriefing

Meillä alkoi loma, siis raksaloma! Tämä tarkottaa käytännössä seitsämän viikkoa yhdessä tekemistä. Viikko tosin ei alkanut aivan kuten oltiin alunperin ajateltu. Kuvittelimme, että pääsisimme jo konkreettisiin sisäpintatöihin, mutta toisin kuitenkin kävi. Sähkärin lomailut vaikuttavat vielä moneen seikkaan, kuten esimerkiksi levyttämiseen. Rasiat pitää ensin saada paikalle, ennen kuin levyjä voidaan asentaa. Sen takia mekään emme nyt päässeet tekemään hommiamme. Suunnitteilla oli saada tekninen tila työn alle.

Sen sijaan otimme viikon suunnittelun merkeissä. Suunnittelimme niin tulevia raksaviikkoja, kuin talon pintamateriaaleja. Vastaavan kanssa käytiin läpi vesieristettävät seinät ja lattiat. Nyt ei tarvitse enää empiä, vaan pääsee heti hommiin, kun sen aika on.

Inspiraatiokuva D house:n laatoituksesta. Lähde: The Design Files

Keittiöön meille on ollut tulossa valkoiset 20×20 laatat. Perus ruudukkoa tai tiililandontaa näkee kuitenkin nyt jokaisessa kodissa (ja jopa Ikeassa), niin kaipasimme siihen jotain uutta. Kuvio löytyi lopuksi maagisesta D housesta, jossa käytetään 20×20 ja 10×20 laattaa.

Omat testaukset K-Raudan Primus laatan kanssa. Tuleepa nätti!

Laatat menevät epäjärjestyksessä (aivan kuten ulkoverhouslautamme), luoden kauniin, luonnon ”epäjärjestystä” imitoivan pinnan. Tämä tulisi myös meille! Laatat oli tarkoitus tilata ABL:stä, mutta yllätykseksi heiltä ei löydy 10×20 laattaa kiiltävänä. Metsästimme edullista ratkaisua, kunnes löysimme sen, aivan silmiemme edestä, lähi K-raudasta. Laatat meni tilaukseen saman tein. Samaa ladonta tyyliä tullaan käyttämään kaikkialla, missä valkoisia laattoja on seinällä. Eli näin ollen lattaa tulee keittiön yhdelle seinustalle, pantryn kahdelle pidemmälle seinälle, kylpyhuoneeseen sekä makuuhuoneen yhteydessä olevaan wc:hen.

Taisimme löytää saunallekkin vihdoin oikean tyylin. Olemme pyöritelleet liuskekiveä erikoisemmalla ladonnalla, mutta kuitenkin empineet valintaamme. Vaikka liuskekivi on hieno materiaali ja hienosti ladottuna se näyttää hyvältä sisustuksessa, niin yhtälailla en voi sille mitään, että liuskekivistä tulee kovin usein 80-luku mieleen. Sauna on siis hakenut suuntaa, kunnes löysimme sen.

Inspiraationa saunalle oli aluksi liuskekivestä tehty puumaja. Tämä Terunobu Fujimorin suunnittelemassa tilassa liuskeet oli mielenkiintoisesti, kuin lyijykynän viivamaisesti, aseteltu. Pienessä kylpemistilassa tämä voisi kuitenkin olla kovin hektinen. Lähde: Design Boom

Olimme etsimässä taas vaihteeksi liuskekiviä, kun vastaan tuli vihreä liuskekivi laatta ja tarjouksessa! Olisiko tämä se? Saimme parin päivän päästä mallilaatan ovellemme. Tämän jälkeen pyörittelimme kuvaa SkecthUpissa. Saunamme on hakenut japanilaisen kylpylän ja vanhan perinteisen saunan yhteenliittymää. Kun lisäsimme lattialle vielä vanhoissa saunoissa olevat puuritilät, homma oli selvä. Tämä se olisi!

Tunnelmaa saunalta.

Asuntomessuilta 2014, Skammin talo kohde 23,  löytämämme kuva vahvistaa erikoisen vihreän sävyn soveltuvan mainiosti saunaan ja kylpytilaan. Ainankin omasta mielestämme 🙂 Lähde: Anna&Ellit

Viikon aikana ehdimme mallata ja testikäsitellä vielä smyygejä sekä vielä kerran seinille tulevaa havuvaneria. Metsästimme pääoveemme myös oikeaa sinistä väriä, jota ei vaan tunnu löytyvän. Sadolinilta löytyisi, mutta kyseisestä väristä ei ole olemassa NCS koodia, jonka avulla saisimme sävytettyä haluamamme maalin oikean väriseksi. Sadolinin maali kun ei hengitä eikä näin ollen saa meidän hyväksyntää. Testasimme myös seinään tulevien ulkovalojen istumista ulkovuorilautoihimme

Tätä väriä etsitään. Lähde: Sadolin.se

Domus Classilalta, Hämeenlinnasta, löytyi tämöminen sininen. Ei ihan, mutta kelvannee jos parempaa ei löydy.

Domus Classilalta tilatut valot sopivat kauniisti ulkoverhoukseen. Puun harmaantuessa valot hukkuvat seinään nätisti.

Jotain konkreettistakin saatiin aikaiseksi. Kävimme rakentamassa rossipohjan tarkastusluukun ympärille vielä ”hienovalua” varten muotin. Ontelolaattoissa kun oli vain puhkaistu reikä tarkastusluukulle ja reunat olivat kovin rumat ja röpelöiset. Sieltä pääsisi myös kylmä ilma karkaamaan lämpimämpiin tiloihin (tai no tuleviin sellaisiin). Nyt kun mitään tähdellisempää tekemistä ei ollut, on hyvä käyttää energia tämmöisiin hommiin, mitkä joskus kuitenkin on tehtävä. Aluksi rakennettiin muotti, joka öljyttiin irrottamista helpottamaan. Tämän jälkeen muotti paikalleen, soossit rakoihin ja naputtelemalla kuplat pois. Aika hieno siitä tuli, jopa itse mr. perfection on tyytyväinen. Erityisen hieno lisä valussa on viisteet muotin alareunassa. Viisteiden tarkoituksena on se, että aukon kulmiin ei lyö heti päätä.

Muotti menossa paikalleen.

Rapatessa roiskuu.

Muotin purku. Mies kolossa.

Valmis!

Yksityiskohta alapohjan viisteestä, ettei otsa kolise.

Viikon kohokohtana oli käynti Rakennusbetonissa Hollolassa. Tapasimme muutama viikko sitten Rakennusmessuilla Taina Suonion, joka oli mukana tekemässä koekattoa Rakennusbetonin kanssa. Taina osasi vinkata, että Rakennusbetonilta voisi saada katollemme tarvitsemaamme vähäravinteista kasvualustaa, jota he ovat käyttäneet omassakin koekatossa. Koekaton erikoisuus on “sveitsiläinen rakenne” ja murskatun kierrätysbetonin käyttö kasvualustana.

Yksi tämmöinen kiitos! Sami Konsti vastailee kiperiin kysymyksiini.

Viherkattojen kasvualustana käytetään vähäravinteikasta maata. Noin 85-95 % alustasta on epäorgaanista ainetta, kuten kiveä, laavakiveä, leca-soraa, murskattua tiiltä ja loput esim. kompostimultaa. Tälläinen alusta on omiaan maksaruohoille ja niukoissa oloissa selviytiville ketokasveille. Rekennusbetonin kasvualustassa epäorgaaninen aines on pitkälti kierrätettyä murskattua betonia, jonka takia alusta on hyvin kalkkipitoinen. Kasvit näyttivät viihtyvän katolla tosi hyvin. Kiitos Sami Konstile kattavasta esittelykierroksesta!

Syksyllä 2013 istutettu Rakennusbetonin koeviherkatto näyttää hyvältä ja voi hyvin! Hellekesän 2014 aikana kattoa ei edes kasteltu laisinkaan.

Sveitsiläinen viherkaton rakenne on Stephan Brenneisenin kehittämä. Siinä yhdistyy paikalliset raaka-aineet ja permakulttuuri. Muovilevyjen sijaan viherkaton pohjana on vedenpidätyskangas, sekä ruoko-, olki- tai hamppupäistärekerros. Kerroksen tarkoitus on pidättää vettä, auttaa ylimääräisen veden kulkeutumista pois katolta sekä antaa ravinteita katolle pitkän ajan kuluessa. Sveitsiläiseen katoon kuuluu myös monimuotoiset paikalliset ketokasvit. Kuvia Brennesenin tekemistä katois löytyy mm. täältä.

Rakennusbetonilla on useita eri kaistaleita tasakatollaan. Niissä testataan eri kasvualustojen paksuuksia, astiataimia, siemenestä kasvatettua kasveja ym.

Juttelutuokio Tainan kanssa rakennusmessuilla avasi meidän ajattelumaailmaa viherkaton suhteen. Aikaisemmin luultiin, että ainoa tapa tehdä viherkatto on laittaa sinne jonkun valmistajan setti ja sillä selvä. Nyt kattoa ajattelee enemmän puutarhan jatkeena, jotain mihin voi itse vaikuttaa enemmän. Eihän sitä ennenkään ollut mitään valmiita rakenteita olemassa ja katot ovat hyvin säilyneitä ilman kosteusvaurioita. Nyt kovaa vauhtia onkin suunnitteilla ja tekeillä sveitsiläistyylinen viherkatto, joka on Suomen olosuhteisiin soveltuva. Siitä lisää vielä myöhemmin.

Niin ne talot muuttuu. Pian on ruutuisista taloista enään muisto vaan.

Vaikka sisäpuolen timpurit olivatkin vielä lomilla, ulkopuolella alkoi kuitenkin tapahtumaan! Kuten kirjoittelinkin, saimme vihtrillikäsittelyt juuri kreivin aikaan valmiiksi. Lautaa alkoi nousemaan vauhdilla saunalla heti alkuviikosta lähtien. Taloja ei kuitenkaan pystytä tekemään loppuun asti, koska ikkunapellitykset puuttuvat vielä täysin ja pellittäjä (ylläpylläri) on lomalla. Talot on vuorattu siis niiltä osin mitä pystyy. Myös autotalli verhoiltiin kaikkialta minne timpurit pystyivät ja asuinrakennuskin sai muutaman laudan perjantain kunniaksi. Nyt aluksi laudoituksesta laitetaan vasta ensimmäinen kerros paikalleen ja lopuksi paikalle naulataan lomalaudoituksen rimat.

Hurjaa, kun talot on tottunut näkemään ristikoolattuina niin pitkään ja nyt niihin nousee kaunis kuusilauta. Talot kasvoivat kokoa juuri huomattavasti. Enää odotellaan rautavihtrillin harmaantumista (ja tietenkin ulkoverhouksen valmistumista 😉 ). Harmaantuminen saattaa ottaa useamman kuukaudenkin. Alla olevista kuvista huomaa selkeästi puun harmaantumisen. Puut ovat käsitelty 1-2 vk sitten ja säilötty pressujen alla auringolta piilossa. Läheltä katsottuna sävyeron huomaa, kaukaa katsottuna laudat näyttävät vielä miltei käsittelemättömiltä.

Autotallin kaunista pintaa. Aivan kuin sitä ei olisi käsitelty laisinkaan.

Autotallin seinä, joka on eteläsivulla, saa paljon aurinkoa. Seinällä keskiviikosta lähtien. Vieressä käsittelemätön lauta.

Saunan takaa vastaava kuva. Laudat pohjoissivulta, jonne aurinko ei niin paljoa paista. Seinällä maanantaista lähtien. Vertailuksi käsittelemätön lauta.