Mitä kuuluu Monosille?

Syksy 2016.

Halojata, kuuluuko? Ajateltiin huhuilla sinne päin, josko linjat olisivat vielä auki vai joko ne ovat hämähäkinseiteillä kuorrutettuina? Reilu viikko sitten tuli kuluneeksi puoli vuotta, kun saatiin muuttolupa taloon. Kuinka kliseistä, mutta kylläpä aika juoksee vauhdilla!

Autotallissa kaakeloitiin työtason takaosaa jämä laatoilla. Nyt voi rauhassa sotkea.

Lasikuistin varastossa on nyt hyllyt. Koloseen on tarkoitus sijoittaa pakastearkku.

Takka saatiin vihdoin käyttökuntoon syyskuun alussa.

Yhtä jos toista on tapahtunut sitten huhtikuun, mutta varmaa on se, että työtahti hidastui reippaasti sitten sisäänmuuton. Onhan se, kun raksasta muuttuukin koti ja jos jotain kohtaa pitää sorvata, niin se vaatii aina ylimääräistä suojaamista tai osat pitää mennä katkomaan ulos ettei tulisi turhaa sotkua yms.

Autotallin terassiin testattiin hienoa ”lautapino” efektiä. Aika vaan loppuu tältä syksyltä kesken ja joudutaan toteuttamaan tämä idea sitten joskus myöhemmin muualle.

Päätalon terassit tekeillä.

Saatiin alkukesästä paljon pieniä tehtäviä pois listalta ja autotallia reippaasti eteenpäin, niinkuin jo kirjoiteltiinkin. Keski kesä vietettiin pitkälti viherkaton parissa sekä terasseita tehden. Talon projektit sai kuitenkin elokuun loppuakohden hiljentyä reippaasti, kun talon remonttireiska alotti uudet työt ja sen myötä omille hommille ei jäänyt enää samallalailla aikaa. Syyskuun alussa saatiin myös taloon yksi kenkäpari tepsuttamaan lisää lautalattioitamme, joka on imenyt loputkin mehut tekijöistä.

Kuusi päivää laskettuun. Katolle istutettiin 600 tainta.

Päätalolla jo vihertää.

Tämä syksy ei tiedä kovin montaa vapaata iltaa tai viikonloppua raksalle. Mutta niin se on vaan hyväksyttävä elämän tuomat muutokset. Onneksi kummatkin on asian kanssa sujut. Turha sitä kynttilää on kahdesta päästä polttaa. Pyrkimyksenä olisi saada vielä terassit valmiiksi tämän syksyn aikana sekä viimeiset suuret maanmuokkaustyöt (jes, kasvimaan paikka vihdoin valmistuu!). Olisihan se hienoa saada jouluksi sauna (edes se saunan puoli) valmiiksi, mutta ehtiihän sitä juhannuksenakin sitten!

Yrittäjän päivänä syntyi meillä yksi pieni yrittäjän alku tuhisemaan.

Advertisement

Kaksi kuukautta takana

Joskus käy näköjään näin. Olin kirjoitellut öhm… 2,5 kk sitten postauksen talteen ja se jäi vain kuvia vaille, että sen olisi saanut myös ulos tuutista. No nyt on mennyt toinen 2 kk. Joskos sen nyt vaikka saisi. Pitänee kirjoitella kuulumisia näköjään myös kesäkuukausilta. Sehän olis jo 4,5 kk kohta sisäänmuutosta! Mutta nyt siis kesäkuun puolenvälin tunnelmiin.

Eilen vietettiin 2 kk päivää uudessa talossa. Eipä meillä mitään juhlallisuuksia tietenkään ollut, mutta huomasimpahan vasta, kun joku kyseli että kauan me ollaan jo asuttu täällä. Ihanaa on ollut, voitte vain kuvitella. No niin ihanaa mitä keskeneräisyydessä ja raksarojunkeskellä voi olla. On se silti oma koti ja ehkä kaikista parasta, että kahden asunnon välillä ramppaaminen on nyt loppunut.

Kylpyhuoneeseen ja pikku vessaan tilattiin isot peilit.

Raksalla on tapahtunut aikamoinen hitaus maksimus, mutta se lienee aivan normaalia. Ja hyvähän se on välillä höllätä. Päätalon osalta ollaan edetty sen verran, että kylpyhuoneisiin saatiin tilattua peilit (peilin lamppujen asennukset odottelevat vielä sähkäriä) sekä takkaa vietiin roppakaupalla eteenpäin. Isäntä hitsaili yhtä jos toista rautakankea ja lopuksi alkoi laatoitustyö. Hommat kuitenkin tyssäsi lopulta siihen, että laattoja oltiin tilattu 3 pakettia liian vähän. Ei oltu osattu arvioida sitä, että takassa on enemmän rälläköitäviä laattoja, kuin kokonaisia. Nyt siis takka odottaa vielä viimeisiä palasia sekä penkkiosaa, joka rakennetaan lattialaudoista. Kyseiset laatat olivat siis tilaustuotetta, ja odottelun myötä tyssäsi tämä projekti tyystin. Sen jälkeen kun laatat oli noudettavissa, meillä oli tietenkin täysi hönkä jo muissa projekteissa.

Hitsauspuuhissa.

Kaulurin paikka on takkasydämen ja harkkojen välissä.

Myös takan päälle hitsattiin kaulus huoltoluukkua varten. Huoltoluukun pelti tilattiin peltisepältä.

Sitten alkoi laatoitustyöt.

Pitkälle edettiin, kunnes laatat loppuivat. Pääty ja katto jäi vaille laattoja.

Saumauksen värin pohdintaa. Vihreää vaiko mustaa?

Ja hei hetkonen! Pantry taitaa muuten olla nyt valmis! Vain yksi lista puuttuu oven päältä, mutta muuten on hyllyt ja tasot asennettu sekä käsitelty. Jopa sokkelitkin löytyy. Pantrysta tuli muuten aivan äärimmäisen hieno ja todella funktionaalinen. Tykkään! Vaikka suunnitelmissa tämä tuntui hyvältä ja järkevältä, niin käytännössä on vielä parempi. Erityisesti pyykkihuollon liittäminen samaan tilaan oli näppärä ja tilaa säästävä ratkaisu.

Tässä vasta tasot paikallaan ja ensimmäiset hyllyt. Valmiista tuotoksesta ei ollakkaan ehditty ottamaan räpsyä.

Tässä astetta siistimmässä tilanteessa.

Myös ”mankelihuoneeseen” saatiin tilattua kaapiston rungot. Mietittiin ensin Kontio Living malliston kaapistoja, mutta koska tässä vaiheessa ollaan alettu syynäämään budjettia aika tarkasti, rungot tilattiinkin Hämeenlinnan ylijäämävarastolta. Isäntä tekee luonnollisesti ovilehdet näihinkin, jahka puusepänverstaaseen saadaan kunnon pelit ja vempeleet. Nyt eletään tovi avohyllyköillä. Myös se huoneen nimikkoesine, mankeli, odottelee omalle paikalle pääsyä, koska kaapisto vaatii hieman vahvikkeita tuohon osaan.

Myös pieniä jämähommia ehtii aina tehdä silloin tällöin. Tässä kaunis Puruksen lattiakaivo. Laatat odottivat vain laittajaansa.

Kylpyhuoneeseen muutti myös muutama viherkasvi.

Kesän lähestyessä me ollaan siirrytty sisätöistä lähemmäs ulkotilaa. Laitettiin lasikuisti kuntoon eli tyhjennettiin se kaikesta ryönästä sekä laatoitettiin lattia. Samassa tilassa on myös suljettava varasto. Laatoitus jatkuu aina sinne puolelle asti. Varaston puolella piti myös tilkitä levysaumat ja pistää maalia pintaan. Valmista tuli, vain hyllyt puuttuu. Tästä tilasta tulee myös ulkovaatteiden walk-in closet. Nätit ”city”-vaatteet voidaan pitää sitten tuvan puolella.

Pohjan tasoituksia.

Yhessä hujauksessa homma oli jo valmis. Uudet hiirivahdit Helmi ja Hertta tarkastaa laatua.

Myöhemmin kesällä terassille ehti muuttaa yhtä jos toista viherkasvia.

Autotalli pääsi tässä viimeisten viikkojen aikana syyniin ja kamat lensi pihalle myös sieltä. Samat tasoitustyöt tehtiin täällä, mitä lasikuistin varastossa sekä maalattiin pinta Biofarbenin Sisustusmaalilla. Sähkäri käväsi tekemässä vielä ennen lomiaan sähköt autotalliin ja samalla saatiin tilaan valoa! Kuinka hienoa onkaan ottaa sähkö talon sisältä eikä esim sähköpääkeskuksesta. Raksaajan pieniä iloja!

Siitä se taas lähtee.

Uusi maali testissä. Ensimmäistä kerrosta levitellään.

Valmista tuli ja valotkin toimii!

Lopuksi autotallin puolelle rakennettiin vielä hylly. Runkopuut ostettiin uutena, mutta hyllyt hyödynnettiin visakatteista, jotka oli jäänyt katon teosta ylimääräiseksi. Säästö se on pienikin säästö.

Emännällä on multasormi yllättäen syyhynnyt. Tilattiin 15 kuution multakuorma pihaan ja joitain pensaita ja perennoita onkin jo saatu kaivettua maahan. Hyötyviljelyksillekin saatiin pieni kasvulaatikko kyhättyä rakentamisesta jääneistä ylijäämätavaroista (raudoitusverkko ja ulkovuorilaudan pätkät). Vielä kun jaksaisi vähän ahertaa, että saisi loputkin viime syksyllä nostetut kasvit omiin penkkeihin, vaikka vain väliaikaisiin. Malttia malttia ja kaikki aikanaan.

Multaa ja ensimmäisten perennapenkkien sommittelua.

Raksajämistä rakennettu viljelylaatikko.

Seuraavaksi projektilistalla onkin viherkaton ja terassien rakentaminen. Viherkatto hommat alkaa olemaan nyt niin pureskeltu, että viimeisenä silauksena tavattiin vielä alan eksperttia Taina Suoniota ja saatiin henkinen leima sille, että suunnitelmat sekä omat tutkimukset ovat kohdillaan. Materiaalit on kasvualustaa (aka multaa) vaille tontilla, myös terassilaudat odottelee vain tekijäänsä. Ensin kuitenkin tehdään katot, ettei terassit saisi pahasti huutia. Viherkatosta ajattelimme kirjoitella useamman osan sarjan.

Raksaviikko 26 debriefing

Viime viikolla alkaneet levytykset puskivat meidätkin siirtymään seuraavaan suureen urakkaan, joka oltiin eriytetty timpureiden töistä. Kyseessä on siis vanerilevyjen asennus, jota pääsimmekin jo harjoittelemaan aikaisemmin teknisen tilan seinien kanssa. Nyt päästäisiin vihdoin näkyvien pintojen pariin!

Vanereita väännettiinkin öitä myöten, jotta pysyimme timpureiden tahdissa. Siinä missä me saimme muutaman levyn hinkattu paikoilleen, he olivat tehneet huoneen tai kokonaisen ison seinän.

Saunan nukkumasopen vanerit. Katton tulee vielä myös vanerista. Isojen levyn laittaminen oli mukavaa keittiön palapelin jälkeen.

Vaneri pintoja laitellessa perfektionistin piti houkutella sisäinen wabi sabi esille. Kustannus- ja visuaalisistasyistä päädyimme valitsemaan havuvanerin yleisimmin sisätiloissa käytetyn koivuvanerin sijaan. Robusti vaneri tuntui hyvältä kaverilta saviseinän kanssa.

Havuvaneria ei yleensä laiteta näkyviin pintoihin ja osa levyistä menikin suoraan pinosta vilttiketjuun (eli asennetaan verstaan seinään). Seinällekkin päätyvissä levyissä on halkeamia ja rikkinäisiä oksan kohtia. ”Se on materiaalin ominaisuus”-mantralle mentiin eteenpäin.

Asentaminenkaan ei ole sieltä helmpoimmasta päästä. Levyjä leikellessä pienetkin virheet jää näkyviin. Ja sen kerran kun menee luottamaan ”tehtaan saumaan”, niin eikös se sekin ole puoli milliä mutkalla. Valtaosa levyista oli pikkasen kieroja, mutta kyllä ne sitten nyrkin ja vasaran kanssa sinne seinälle meni!

Vanerikuiskaaja työssään. Kieron vanerin asentamisessa maltti on valttia, ja moukaroinnin jälkeen vähän silitellä.

Vaneri on mielenkiintoinen ja haastava materiaali. Se voi yhtä aikaa näyttää kököltä tai veistokselliselta. Välillä ensimmäisiä levyjä laittaessa kävi mielessä, että olikohan tämä nyt hyvä idea. Mutta, kun nyt puolivalmiita seiniä katselee, niin pystyy jo näkemään, että hieno siitä tulee!

Pienempien huoneiden katot levytetiin ensiksi, tässä ollaan menossa jo hyvää vauhtia olohuoneen puolella.

Muut levytykset etenivät tällä viikolla kattoihin ja päästiin harjoittelemaan myös kattojen paklausta. Ihan esimmäiseksi tietenkin katseltiin Youtubesta miten homma tehdään, kysytään kasa tyhmiä kysymyksiä timpurilta (joka tottuneen tapaan jaksaa vieläkin vastailla tyynen rauhallisesti), ja sitten eikun koittamaan. Juu ei.

Ensimmäinen paklattu katto. Tuli kokeiltua suunnilleen kaikki vihreet mitä pystyy tekemään.

Ensimmäisen tasoitetun ja hiotun huoneen jälkeen mieleen tulee, että olisiko sitten pitänyt laittaa paneeli, tai antaa homma jollekkin ulkopuoliselle. Pienen harjoittelun jälkeen homma lähteen lopulta luistamaan, mutta ei sitä hauskaksi voi sanoa.

Aluksi löylyhuoneen kulmaan muurattiin kiukaalle nurkka.

Muutaman päivän päästä seinä ja villat olivat paikallaan. Tässä vaiheessa kuvien ottaminen vaikeutui, koska saunasta, pesutilasta ja pukuhuoneesta tulee aika pienet.

Sauna siinä tilassa, mihin timpurit sen tekevät (levyvalmis urakka). Tästä eteenpäin ”sitten joskus”.

Yksi timpureista otti viikon hommakseen saunan. Kiukaan takainen harkkoseinä ja muutkin väliseinä nousivat hetkessä pystyyn. Vielä muutama viikko sitten pyöriteltiin viimesilauksia tietokoneen ruudulla ja nyt kaikki onkin jo pystyssä. Vaikka on ollut todella hyvä, että ollaan pystytty suunnittelemaan tiloja virtuaalisesti, niin mikään ei kyllä voita sitä, että pääsee kävelemään tilassa ja juttelemaan ääneen mitä mihinkin tulee. Muun muassa tilassa liikkuessa huomattiin, että koneella tuli laitettua saunan ovi aukeamaan väärään suuntaan.

Kylppärin WC-runko ennen lopullista kotelointia. Meillä talon emäntä on erikoistunut vedeneristykseen ja tärkkaa jälkeä tekeekin.

Nyt on seinät käsitelty, lattiat saumattu ja silikoonattu. Kylmenneet ilmat hidastivat seinien käsittelyn kuivumista.

Olohuoneen tila avartui kummasti, kun poistimme koko kesän suojana olleen pressun.

Melkein mutta ei sitten kuitenkaan. Vaikka miten hyvin (mukamas) tarkistettiin ikkunoiden koot ja muut, niin aina ne jaksaa yllättää. Oven ylle tuleva ikkuna oli liian iso, tai sitten vasikka liian pieni. Mene ja tiedä.

Viikkoon kuului myös kaikkea muuta pientä siellä täällä. Saunalla ja päätalossa tehtiin myös vähän vesieristeitä, että päästiin asentamaan seinän sisälle asennettavat WC-istuimien rungot. Tekninen tila saatiin vihdoin valmiiksi, ei muuta kuin odottamaan härveleiden asentamista.

Kermit ja työkalut nousi katolle kätevästi hiabilla.

Timpureiden urakkaan kuului alushuovan asennus, mutta pintahuopa oli tarkoitus tilata muualta. Pintahuopana meille valikoitui juurihuopa viherkaton vuoksi. Juurihuopa estää, nimensä mukaisesti, kasvien juuria pureutumasta kattoon ja rakenteisiin. Samassa yhteydessä katon reunoille kiinnitettiin alumiiniset ”reikälevyt”, jotka päästävät ylimääräisen veden viherkatolta pois ja pitää viherkaton luisumisen katolta pois. Työn meillä kävi tekemässä Kerabit Pro. Maanantaina alkaneet työt saatiin päätökseen viikon päätteeksi.

Päätalon ja autotallin juurihuopa-asennukset alkavat olla valmiit. Näkymä saunan katolta.

Reikälevy muodostaa katolle eräänlaisen kaukalon, päästäen ylimääräisen veden kuitenkin pois.

Alustavasti meillä oli ajatus saada myös viherkatto tehtyä syksyn aikana. Kun tällä viikolla alkoi hahmottua mitä kaikkea sitä ennen talven tuloa pitää saada valmiiksi, niin päätettiin suosiolla siirtää viherkatto projekti ensi keväälle.

Raksaviikko 22 debriefing

Meillä alkoi loma, siis raksaloma! Tämä tarkottaa käytännössä seitsämän viikkoa yhdessä tekemistä. Viikko tosin ei alkanut aivan kuten oltiin alunperin ajateltu. Kuvittelimme, että pääsisimme jo konkreettisiin sisäpintatöihin, mutta toisin kuitenkin kävi. Sähkärin lomailut vaikuttavat vielä moneen seikkaan, kuten esimerkiksi levyttämiseen. Rasiat pitää ensin saada paikalle, ennen kuin levyjä voidaan asentaa. Sen takia mekään emme nyt päässeet tekemään hommiamme. Suunnitteilla oli saada tekninen tila työn alle.

Sen sijaan otimme viikon suunnittelun merkeissä. Suunnittelimme niin tulevia raksaviikkoja, kuin talon pintamateriaaleja. Vastaavan kanssa käytiin läpi vesieristettävät seinät ja lattiat. Nyt ei tarvitse enää empiä, vaan pääsee heti hommiin, kun sen aika on.

Inspiraatiokuva D house:n laatoituksesta. Lähde: The Design Files

Keittiöön meille on ollut tulossa valkoiset 20×20 laatat. Perus ruudukkoa tai tiililandontaa näkee kuitenkin nyt jokaisessa kodissa (ja jopa Ikeassa), niin kaipasimme siihen jotain uutta. Kuvio löytyi lopuksi maagisesta D housesta, jossa käytetään 20×20 ja 10×20 laattaa.

Omat testaukset K-Raudan Primus laatan kanssa. Tuleepa nätti!

Laatat menevät epäjärjestyksessä (aivan kuten ulkoverhouslautamme), luoden kauniin, luonnon ”epäjärjestystä” imitoivan pinnan. Tämä tulisi myös meille! Laatat oli tarkoitus tilata ABL:stä, mutta yllätykseksi heiltä ei löydy 10×20 laattaa kiiltävänä. Metsästimme edullista ratkaisua, kunnes löysimme sen, aivan silmiemme edestä, lähi K-raudasta. Laatat meni tilaukseen saman tein. Samaa ladonta tyyliä tullaan käyttämään kaikkialla, missä valkoisia laattoja on seinällä. Eli näin ollen lattaa tulee keittiön yhdelle seinustalle, pantryn kahdelle pidemmälle seinälle, kylpyhuoneeseen sekä makuuhuoneen yhteydessä olevaan wc:hen.

Taisimme löytää saunallekkin vihdoin oikean tyylin. Olemme pyöritelleet liuskekiveä erikoisemmalla ladonnalla, mutta kuitenkin empineet valintaamme. Vaikka liuskekivi on hieno materiaali ja hienosti ladottuna se näyttää hyvältä sisustuksessa, niin yhtälailla en voi sille mitään, että liuskekivistä tulee kovin usein 80-luku mieleen. Sauna on siis hakenut suuntaa, kunnes löysimme sen.

Inspiraationa saunalle oli aluksi liuskekivestä tehty puumaja. Tämä Terunobu Fujimorin suunnittelemassa tilassa liuskeet oli mielenkiintoisesti, kuin lyijykynän viivamaisesti, aseteltu. Pienessä kylpemistilassa tämä voisi kuitenkin olla kovin hektinen. Lähde: Design Boom

Olimme etsimässä taas vaihteeksi liuskekiviä, kun vastaan tuli vihreä liuskekivi laatta ja tarjouksessa! Olisiko tämä se? Saimme parin päivän päästä mallilaatan ovellemme. Tämän jälkeen pyörittelimme kuvaa SkecthUpissa. Saunamme on hakenut japanilaisen kylpylän ja vanhan perinteisen saunan yhteenliittymää. Kun lisäsimme lattialle vielä vanhoissa saunoissa olevat puuritilät, homma oli selvä. Tämä se olisi!

Tunnelmaa saunalta.

Asuntomessuilta 2014, Skammin talo kohde 23,  löytämämme kuva vahvistaa erikoisen vihreän sävyn soveltuvan mainiosti saunaan ja kylpytilaan. Ainankin omasta mielestämme 🙂 Lähde: Anna&Ellit

Viikon aikana ehdimme mallata ja testikäsitellä vielä smyygejä sekä vielä kerran seinille tulevaa havuvaneria. Metsästimme pääoveemme myös oikeaa sinistä väriä, jota ei vaan tunnu löytyvän. Sadolinilta löytyisi, mutta kyseisestä väristä ei ole olemassa NCS koodia, jonka avulla saisimme sävytettyä haluamamme maalin oikean väriseksi. Sadolinin maali kun ei hengitä eikä näin ollen saa meidän hyväksyntää. Testasimme myös seinään tulevien ulkovalojen istumista ulkovuorilautoihimme

Tätä väriä etsitään. Lähde: Sadolin.se

Domus Classilalta, Hämeenlinnasta, löytyi tämöminen sininen. Ei ihan, mutta kelvannee jos parempaa ei löydy.

Domus Classilalta tilatut valot sopivat kauniisti ulkoverhoukseen. Puun harmaantuessa valot hukkuvat seinään nätisti.

Jotain konkreettistakin saatiin aikaiseksi. Kävimme rakentamassa rossipohjan tarkastusluukun ympärille vielä ”hienovalua” varten muotin. Ontelolaattoissa kun oli vain puhkaistu reikä tarkastusluukulle ja reunat olivat kovin rumat ja röpelöiset. Sieltä pääsisi myös kylmä ilma karkaamaan lämpimämpiin tiloihin (tai no tuleviin sellaisiin). Nyt kun mitään tähdellisempää tekemistä ei ollut, on hyvä käyttää energia tämmöisiin hommiin, mitkä joskus kuitenkin on tehtävä. Aluksi rakennettiin muotti, joka öljyttiin irrottamista helpottamaan. Tämän jälkeen muotti paikalleen, soossit rakoihin ja naputtelemalla kuplat pois. Aika hieno siitä tuli, jopa itse mr. perfection on tyytyväinen. Erityisen hieno lisä valussa on viisteet muotin alareunassa. Viisteiden tarkoituksena on se, että aukon kulmiin ei lyö heti päätä.

Muotti menossa paikalleen.

Rapatessa roiskuu.

Muotin purku. Mies kolossa.

Valmis!

Yksityiskohta alapohjan viisteestä, ettei otsa kolise.

Viikon kohokohtana oli käynti Rakennusbetonissa Hollolassa. Tapasimme muutama viikko sitten Rakennusmessuilla Taina Suonion, joka oli mukana tekemässä koekattoa Rakennusbetonin kanssa. Taina osasi vinkata, että Rakennusbetonilta voisi saada katollemme tarvitsemaamme vähäravinteista kasvualustaa, jota he ovat käyttäneet omassakin koekatossa. Koekaton erikoisuus on “sveitsiläinen rakenne” ja murskatun kierrätysbetonin käyttö kasvualustana.

Yksi tämmöinen kiitos! Sami Konsti vastailee kiperiin kysymyksiini.

Viherkattojen kasvualustana käytetään vähäravinteikasta maata. Noin 85-95 % alustasta on epäorgaanista ainetta, kuten kiveä, laavakiveä, leca-soraa, murskattua tiiltä ja loput esim. kompostimultaa. Tälläinen alusta on omiaan maksaruohoille ja niukoissa oloissa selviytiville ketokasveille. Rekennusbetonin kasvualustassa epäorgaaninen aines on pitkälti kierrätettyä murskattua betonia, jonka takia alusta on hyvin kalkkipitoinen. Kasvit näyttivät viihtyvän katolla tosi hyvin. Kiitos Sami Konstile kattavasta esittelykierroksesta!

Syksyllä 2013 istutettu Rakennusbetonin koeviherkatto näyttää hyvältä ja voi hyvin! Hellekesän 2014 aikana kattoa ei edes kasteltu laisinkaan.

Sveitsiläinen viherkaton rakenne on Stephan Brenneisenin kehittämä. Siinä yhdistyy paikalliset raaka-aineet ja permakulttuuri. Muovilevyjen sijaan viherkaton pohjana on vedenpidätyskangas, sekä ruoko-, olki- tai hamppupäistärekerros. Kerroksen tarkoitus on pidättää vettä, auttaa ylimääräisen veden kulkeutumista pois katolta sekä antaa ravinteita katolle pitkän ajan kuluessa. Sveitsiläiseen katoon kuuluu myös monimuotoiset paikalliset ketokasvit. Kuvia Brennesenin tekemistä katois löytyy mm. täältä.

Rakennusbetonilla on useita eri kaistaleita tasakatollaan. Niissä testataan eri kasvualustojen paksuuksia, astiataimia, siemenestä kasvatettua kasveja ym.

Juttelutuokio Tainan kanssa rakennusmessuilla avasi meidän ajattelumaailmaa viherkaton suhteen. Aikaisemmin luultiin, että ainoa tapa tehdä viherkatto on laittaa sinne jonkun valmistajan setti ja sillä selvä. Nyt kattoa ajattelee enemmän puutarhan jatkeena, jotain mihin voi itse vaikuttaa enemmän. Eihän sitä ennenkään ollut mitään valmiita rakenteita olemassa ja katot ovat hyvin säilyneitä ilman kosteusvaurioita. Nyt kovaa vauhtia onkin suunnitteilla ja tekeillä sveitsiläistyylinen viherkatto, joka on Suomen olosuhteisiin soveltuva. Siitä lisää vielä myöhemmin.

Niin ne talot muuttuu. Pian on ruutuisista taloista enään muisto vaan.

Vaikka sisäpuolen timpurit olivatkin vielä lomilla, ulkopuolella alkoi kuitenkin tapahtumaan! Kuten kirjoittelinkin, saimme vihtrillikäsittelyt juuri kreivin aikaan valmiiksi. Lautaa alkoi nousemaan vauhdilla saunalla heti alkuviikosta lähtien. Taloja ei kuitenkaan pystytä tekemään loppuun asti, koska ikkunapellitykset puuttuvat vielä täysin ja pellittäjä (ylläpylläri) on lomalla. Talot on vuorattu siis niiltä osin mitä pystyy. Myös autotalli verhoiltiin kaikkialta minne timpurit pystyivät ja asuinrakennuskin sai muutaman laudan perjantain kunniaksi. Nyt aluksi laudoituksesta laitetaan vasta ensimmäinen kerros paikalleen ja lopuksi paikalle naulataan lomalaudoituksen rimat.

Hurjaa, kun talot on tottunut näkemään ristikoolattuina niin pitkään ja nyt niihin nousee kaunis kuusilauta. Talot kasvoivat kokoa juuri huomattavasti. Enää odotellaan rautavihtrillin harmaantumista (ja tietenkin ulkoverhouksen valmistumista 😉 ). Harmaantuminen saattaa ottaa useamman kuukaudenkin. Alla olevista kuvista huomaa selkeästi puun harmaantumisen. Puut ovat käsitelty 1-2 vk sitten ja säilötty pressujen alla auringolta piilossa. Läheltä katsottuna sävyeron huomaa, kaukaa katsottuna laudat näyttävät vielä miltei käsittelemättömiltä.

Autotallin kaunista pintaa. Aivan kuin sitä ei olisi käsitelty laisinkaan.

Autotallin seinä, joka on eteläsivulla, saa paljon aurinkoa. Seinällä keskiviikosta lähtien. Vieressä käsittelemätön lauta.

Saunan takaa vastaava kuva. Laudat pohjoissivulta, jonne aurinko ei niin paljoa paista. Seinällä maanantaista lähtien. Vertailuksi käsittelemätön lauta.

Raksaviikko 8 debriefing

Onneksi pienet notkahdukset tarkoittaa sitä, että suunta on seuraavaksi ylöspäin ja näin todellakin kävi tällä viikolla. Työt ovat edenneet taas semmoista vauhtia, että ihan oikeasti pitää miettiä, ehtikö nämä kaikki asiat tapahtua todellakin tällä viikolla.

Asuinrakennuksen päädyn pellitykset alkavat olla paikoillaan.

Pystytyksen osalta asuinrakennus sai vihdoin Wisa-katteen alkuviikosta ja saatiin vedestä lillivä talo edes osittain säältä suojaan. Loppuviikon aikana asuinrakennus sekä sauna saivat talon päätyihin ja räystäiden kohdille pellitykset sekä katolle bitumihuovan. Nyt ei pitäisi veden enää kastella taloja ainankaan katolta päin. Pieni helpotus 🙂

Utuisessa säässä asuinrakennuksen kattohuopa saatiin vihdoin paikalleen.

Loppuviikosta saunalle asennettiin sähkövedot sekä putkitöistä; tippaputket, kuivakaivot sekä vesijohdot. Seuraavaksi saunalle voidaankin laittaa valua varten teräsverkot. Olimme käyneet keskiviikkona merkkaamassa päätalolle väliseinien paikat ja samalla mallintamassa lyijykynällä putkivetojen paikkoja. Rossipohjaisessa päätalossa putket tullaan viemään ryömintätilassa tekniseen tilaan, jolloin lattiaeristeiden ladontakin tulee olemaan hitusen helpompaa, kuin autotallilla ja saunalla. Reikiä tuli yhteensä 21 kappaletta, jotka paikallinen timanttiporaaja kävi tekemässä meille perjantaina. Melkein kokonainen päivä siinä vierähti kahdelta poraajalta. Tämä kuului taas niihin asioihin, joita ei vaan osannut ajatella edes talonrakentamisen kustannuksiin. Yllätyksiä vain aina tulee. Onneksi niihin ollaan varauduttu.

Yhdessä ain. Tai ainankin niin kauan, kunnes joku tulee piikkaamaan lattiavalun rikki.

Reikiä teknisessätilassa.

Meillä oli suunnitteilla, että olisimme latoneet perjantaina asuinrakennuksella lattiaeristeet paikalleen, mutta toisin kävi. Pääsimme itse vasta työn touhuun timanttiporaajien lähdettyä noin kahden-kolmen maissa. Iso osa päivästä meni pelkästään asuinrakennuksen siivoamiseen, että lattiaeristeitä oikeasti pääsee latomaan. Lisäksi asuinrakennuksella eristyksiä piti lisätä vielä sokkelin ulkoreunaan. Saimme perjantai iltaan mennessä kiinnitettyä ensimmäisen kerroksen SPU-levyä sokkelin seinämiin. Toinen levykierros piti lisätä vielä tänään sunnuntaina, mutta jätimme homman kesken, koska halusimme varmistua, että hommat varmasti menevät mallikkaasti, just eikä melkein! Levyt ovat jokatapauksessa jo leikattuna, joten kyse on vain asentamisesta, jahka saamme suunnitelmallemme vihreää valoa vastaavalta mestarilta.

Perjantaina oli hieman väsynyttä porukkaa, kun saimme vihdoin talon sokkelia kiertävät eristeet paikoilleen (nuo valkoiset siis, jotka kiertävät talon ulkoreunoja).

Loppu viikonloppu menikin sitten äitienpäivää vietellessä sekä ikkuna ja ovivalintoja miettiessä. Ikkunat ja ulko-ovet ovat menossa vihdoin tilaukseen ja nyt piti vielä tarkistaa, että tilaukset ovat varmasti oikein. Ulko-oviin tuli vielä pientä muutosta ja voipi olla, että joudumme ne tilaamaan vielä toisaalta. Katsotaan kuinka käy.

Harjoittelimme ensimmäistä kertaa pöytäsirkkelin käyttöä. Hyvin meni yhteispelillä!

Seuraavaksi suunnitteilla onkin ottaa selvää mistä viherkatto meille hankitaan. Meillä oli tarkoitus asentaa viherkatto ”sit kun meillä on rahaa”, mutta riippuen viherkaton toimittajasta, kattorakenteisiin saatetaan joutua vielä tekemään jotain muutoksia/lisäyksiä. Eli tämä seuraavaksi selvitystyön alle. Jos lukijoilla on kommenteja tai suosituksia viherkatontekijöistä/toimittajista niin otetaan niitä mielellään vastaan.

Näin niitä kattokuvia otellaan. Kauniissa ilta-auringossa 🙂

Talon arkkitehtuurista (ulkopuolelta)

Hirveästi ideoita, mutta ei niistä kokonaista taloa meinannut tulla millään.

Kun vuosi sitten tapasimme ensimmäistä kertaa arkkitehtiamme Aki Hiltusta ja arkkitehtiystäväämme Samppa Lappalaista oli talounelmamme vihdoin käymässä toteen. Päässä pyöri yhtä jos toista ajatusta. Tavallaan tuntui jopa todella selvältä minkälainen pohja talossa olisi ja miltä siellä tuntuisi.

Ennen tapaamista olimme kuitenkin piirtäneet pohjaa useampaan kertaan itse mittakaavassa, ja jotenkin ne palaset eivät vain loksahtaneet. Tiedättekö sen tunteen, kun näkee jotain unta ja kaikki tuntuu kovin loogiselta ja selvältä, mutta kun rupeat selittämään unta kaverillesi, hommassa ei olekkaan enää mitään järkeä tai realismia. No siltä tuntui tämän pohjapiirroksen kanssa.

Kuten jo asemakaava postauksessa kirjoitimme, pyrkimyksemme on saada talot orgaanisesti osaksi tonttia ja sen muotoja. Haimme talon arkkitehtuurilta mökkimäistä tunnelmaa, olematta kuitenkaan perinteinen hirsimökki. Pinterestin ja eri arkkitehtuuri-blogien selailujen jälkeen hakemallamme fiilikselle löytyi myös nimi, Scandinavian retreat. Talojen ulkonäköön ja arkkitehtuurin vaikuttavia päätettyjä asioita ennen arkkitehtien tapaamista olivat ulkoverhouksen rautavihtrillikäsittely sekä viherkatto (maksaruoho) kaikissa rakennuksissa.

Talojen muoto ja koko

Sauna/ateljeen julkisivukuvat.

Kun ensimmäisen kerran mentiin arkkitehdin pakeille, meillä oli yhtä jos toista kummallista ideaa. Parhaimpia niistä (ainankin omasta mielestäni) oli salainen yksiö, jonne käynti olisi ollut todella huomaamaton. Muutoin pyörittelimme paljon talon käytettävyyttä ja pyrimme rikkomaan perus normeja makuuhuone, olohuone, kodinhoitohuone ja niin edelleen. Mietimme, miten ihminen (tässä tapauksessa me) toimimme, minkälaisia toimintapaikkoja tarvitsemme, minkälaisista tiloista nautimme.

Asuinrakennuksen julkisivukuvat.

No mutta menemättä kuitenkaan vielä talon pohjaan nämä valinnat vaikuttivat talojen muotoon jo itsessään paljon. Olimme kuitenkin ymmärtäneet että rakentamisen ja rahan säästymisen kannalta, olisi järkevää (niin tylsää kuin se onkin) tehdä taloista mahdollisimman neliskulmaisia. Näin ollen lähtökohta talojen muodoille oli neliö/suorakaide, jottei ulkoseinäpinta-ala kasvaisi merkittävästi. Mikään taloista ei ole täysin suorakaide, osasta puuttuu kulmasta palanen, mutta pääasiallisesti ne noudattavat suorakaiteen muotoa.

Autotallin julkisivukuvat.

Mökkimäisyyteen kuuluu mielestämme paljon myös se, ettei tilat ole liian avaria. Myös siivoamisen kannalta parempi mitä vähemmin niitä neliöitä on. Palapelin pelaamisen jälkeen lopputulema oli se, että kerrosalat ulkoseinien ulkopintojen mukaan ovat: autotalli/verstas: 56 m², asuinrakennus 166 m² ja sauna/atelje 57 m². Ihan riittävästi siivottavaa siinäkin!

Ikkunoista
Jotkut sisätilojen jännät ja hauskat ideat jouduttiin unohtamaan ja tuli tilalle uusia. Arkkitehdeiltä tuli meidän ideoiden perusteella ehdotus leveästä istumaikkunasta. Istumaikkunan ulkonevuus kuitenkin vaikutti talon arkkitehtuuriin merkittävästi, joten päätimme toistaa talon fasadeissa vastaavaa rakennetta myös muidenkin ikkunoiden kohdalla. Vaikka itse ikkunalasi niissä asettuukin seinärakenteen mukaisesti.

Julkisivussa on lattiasta kattoo ulottuvia korkeita ikkunoita, oleskeluikkuna ja sen kanssa yhtenevät keittiön ”tötterö” ikkunat.

Talojen väritys ja laudoitus
Talojen taakse jää iso kymmenen metriä korkea kallio ja muutoin tontti on hakattua kuusimetsää. Kunttaa ja vesakkoa on ympäriinsä, kyseessä ei siis ole saksilla viimeistelty nurmikkopiha. Rauhtavihtrillikäsittelyllä pyrimme harmaannuttamaan (vähän niinkuin kelopuut) talot niin, että se häviäisi osaksi taustalla olevaa kalliota ja viherkatolla maadoitamme sen taas osaksi kunttaa ja vanhaa metsän pohjaa. Talot asettuvat tasanteelle kalliota mukaillen niin, että kukin talo on toisesta aina metrin alempana. Autotalli matalimpana ja sauna korkeimmalla kohdalla, jonon perällä.

Ulkoverhouksen suhteen meitä miellytti perinteinen rintamamiestalojen lomalaudoitus, mutta koimme sen kuitenkin jotenkin hieman ristiriitaiseksi meidän talomme henkeen nähden. Lomalaudoitus pysyy ideana, mutta laudoitus tulee ns. randomina vähän miten sun sattuu. Katsotaan onnistuuko suunnitelmat todellisuudessa niin hyvin kun paperilla 🙂

Jotain tämän kaltaista.

Ikkunoiden ja ovien tippapellit ja pellitykset tulevat olemaan tumman harmaat. Umpiovet maalataan kuultoharmaalla, lukuunottamatta asuinrakennuksen pääsisäänkäyntiä, johon yritämme saada Bauhaussin sinisen sävyn. Erikoisen värisen oven inspiraatiota haettiin taas kerran Pinterestistä. Esimerkiksi seuraavat kuvat miellyttivät suuresti:

 

Asuinrakennuksen pääsisäänkäynti.

Räystäättömyys

Arkkitehdilta saimme idean sekä rohkeuden lähteä tekemään taloa ilman räystäitä. Kuuluihan se aika voimakkaasti tuohon scandinavian retreat fiilikseen mitä haettiin. Muisteltiin Mikon kanssa muutamia neuvoja mitä vanhemmilta saatiin: “muistakaa sitten tehdä mahdollisimman pitkät räystäät, ettei talo homehdu”. Ja mitä tekee Monoset? Aivan päinvastoin.

  

Perustelimme räystäättömyyttä ja sen onnistumista sillä, että talon ulkoverholaudoitus pääsisi tuulettumaan/kuivumaan hyvin sekä rautavihtrillikäsittely estää ulkoverhoilulaudan homehtumista. Koimme myös, että katettuja terasseja säilytystä varten olisi riittävästi. Ja sitäpaitsi onhan tällä tavoin tehty taloja ennenkin mm. saaristossa ja ne voivat vallan hyvin.

Räystäätön ratkaisu ohjasi suunnitelmaa siihen suuntaan, että sadevesikourut piilotettaisiin ulkoverhouksen sisään. Kätevä emäntä kuitenkin vaati, että rännien syöksytorvet ja roskaritilät tulisi jäädä terassin tasolle, koska kukaan hullu  ei niitä siivilöitä lähtisi terassin alta siivoilemaan. Nyt jos lehtiä tai neulasia kertyy syöksytorvesta ritilään, voi ne napata ohikulkiessa ja pistää taas maailmalle kiertoon.

Katon muoto
Talon katon muotoon vaikutti osaksi viherkatto (vaatii tietynlaisen kallistuskulman) ja aurinkokeräimet. Katto kuului myös meidän alkuperäisiin “tehdään jotain hullua” tyyppisiin suunnitelmiin. Piirtelimme erilaisia, eritasoisia kattoja, kunnes jossain vaiheessa taas kuulimme, että monimutkasempi katto on paljon kalliimpi ja vuotaa ihan varmasti. No se sitten niistä. Katoista tuli loppuviimein epäkeskoja harjakattoja niin, että suurempi lape on fasadin puolella. Näin esimerkiksi aurinkokeräimet mahtuvat hyvin katolle.

Ensimmäinen prototyyppaus talosta ja katon muodosta tammikuulta 2014.

Terasseista

Päätaloa ja sauna/ateljeeta tulee kiertämään julkisivun puolelta terassit. Terassit toimivat ennemminkin kulkuväylinä, kuin oleskelualueina. Tämän takia terassit ovatkin pääasiallisesti kapeita polkuja, jopa laiturimaisia siltoja. Kiven ja kallionlohkareen osuessa kohdalle heikompi väistyy, eli terassilauta mukailee tässä kohtaa maan muotoja.

Kesäkeittiö tulee sijaitsemaan asuinrakennuksen pohjoispäädyssä, minne ilta-auringon pitäisi osua mainiosti. Se jää myös hieman tuulen suojaan pieneen sopukkaan asuinrakennuksen ja ateljeen väliin.

Autotallilla terassia tulee olemaan näillä näkymin vain katetulla alueella verstaan oven edessä. Autotallin ja asuinrakennuksen välinen kenttä on vielä osaksi pimennon peitossa mitä siihen tulee. Jokatapauksessa, asuinrakennukselta laskee leveät terassiaskelmat autotallin tasoon. Kaikenkaikkiaan terassia tontille tulee reilu 100 m2.

Pihan muista suunnitelmista kirjoittelemmekin tarkemmin erillisessä postauksessa, kun pääsemme niin pitkälle suunnitelmissa.

Alla olevasta kuvasta inspiroituneena halusimme taloomme terasseista polkumaisia reittejä talolta toiselle.